Penkkarit 2019 – ikimuistoinen päivä
Omat penkkarini olivat tapahtuma, jota olin odottanut jo monien vuosien ajan. Alakoulussa penkkarirekkojen saapuminen koululle oli aina yksi vuoden kohokohdista. Jo silloin kavereideni kanssa suunnittelimme, mitä aiomme pukea, kun penkkaripäivä monien vuosien kuluttua osuisi omalle kohdalle.
Naamiaisasu päälle
Viime viikolla tämä kauan odotettu päivä vihdoin saapui ja aamulla sai vetää hauskan naamiaisasun ylle. Olimme kavereideni kanssa käyneet ostamassa penkkariasut jo alkuvuodesta, jotta välttäisimme turhan kiireen. Olimme kauan suunnitelleet erilaisia asuja, mutta kaikki suunnitelmat unohtuivat päästessämme naamiaisasuliikkeeseen. Katseemme kiinnittyivät hauskoihin ballerina-virtahepo-asuihin, ja turhia miettimättä päätimme ostaa ne.
Tänäkin vuonna penkkariasuihin oli selvästi nähty vaivaa ja niiden miettimisessä oli käytetty luovuutta. Koulussamme näkyi monia erilaisia hauskoja asuja kuten esimerkiksi Simpsoneita, Teletappeja ja vauvoja.
Abigaalasta rekan lavalle
Penkkaripäivä alkoi abigaalalla, jota olin itse ollut mukana suunnittelemassa. Abigaalassa oli tuttuun tapaan monenlaista ohjelmaa kuten erilaisia pelejä ja kakkosten jakamat tittelit. Gaala sujui meidän järjestäjien helpotukseksi erittäin hyvin. Abigaalan jälkeen ennen rekkoihin nousua meillä oli myös hyvin aikaa ottaa kuvia yhdessä muistoksi tästä ihanasta päivästä.
Rekkoihin noustuamme hyvästelimme ensimmäiseksi oman koulumme, minkä jälkeen kukin rekka lähti valitsemalleen reitille. Oma rekkani kiersi neljällä eri Ylöjärven koululla. Matka rekan lavalla oli jopa hauskempi kuin olisin osannut odottaa. Kylmyydestä huolimatta tunnelma oli koko matkan ajan hyvä ja jaksoimme heitellä karkkeja, laulaa yhteislauluja ja vilkutella ohikulkijoille. Olin ostanut penkkareita varten neljä kiloa karkkia, ja ne riittivät koko matkan ajaksi. Jos jotain tekisin toisin, niin ottaisin paremmat hanskat mukaani, sillä päivän päätteeksi käteni olivat aivan jäässä.
Iloista, mutta haikeaa
Vaikka tunnelmat tuona päivänä olivatkin pääosin iloiset, oli olo myös hieman haikea. Vaikka varmasti parhaimmat kaverit lukiosta tulevat säilymään vielä koulunkäynnin loputtuakin, on silti monia ihmisiä, joita ei enää lukion jälkeen näe. Penkkarit ja sitä seurannut abiristeily olivat viimeisiä hetkiämme yhdessä.
Penkkaripäivä oli ehdottomasti yksi parhaista ja ikimuistoisimmista päivistä lukiossa. Tulen muistelemaan tuota päivää lämmöllä vielä monien vuosien päästä.
Eveliina Nordman, abi
Viime hetken vinkit kirjoituksiin
Ylioppilaskirjoitukset lähestyvät kovaa vauhtia ja aikaa ensimmäiseen kokeeseen on vajaat viisi viikkoa. Koeurakka alkaa äidinkielen lukutaidon kokeella. Listasin alle neljä nokkelaa niksiä, joilla kuka tahansa pärjää kevään ylioppilaskirjoituksissa.
1.Kehitä aikataulu
Kun teet aikataulua, suunnittele tarkasti, mitä kappaleita tai kirjoja kertaat. Tarkka suunnitelma auttaa seuraamaan kehitystä ja toisaalta selkeät tavoitteet pitävät motivaatiota yllä. Tavoitteiden kannattaa olla realistisia, koska tavoitteiden saavuttaminen pitää motivaatiota yllä. Ei siis kannata tehdä lukusuunnitelmaa, jossa päivittäinen lukuaika on reilusti yli kuusi tuntia. Hyvässä suunnitelmassa pitää ottaa myös huomioon, miten toimit, jos et pysykään alkuperäisessä aikataulussasi. Tärkeintä on kuitenkin, että joka päivä tulee luettua jotakin.
2. Älä laiminlyö muuta elämääsi
Kun opiskelee monta tuntia päivässä, saattaa tulla laiminlyöneeksi harrastuksia, kavereita tai esimerkiksi säännöllisiä ruokailuita ja unta. On jaksamisen kannalta tärkeää, että päivän aikana tekee muutakin kuin lukee. Hyvät yöunet lisäävät jaksamista siinä missä harrastukset ja kavereiden tapaaminenkin. Moni ei myöskään pysty opiskelemaan yli kuutta tuntia päivässä tehokkaasti. Kirjojen selailu ja tekstin tuijottelu on ajanhukkaa ja väsymys vie myös intoa lukusuunnitelman noudattamisesta.
3. Opiskele kavereiden kanssa
Yksin lukeminen monta päivää putkeen käy tylsäksi. Sovi kavereiden kanssa, että menette lukemaan yhdessä vaikka kirjastoon. Yhdessä voi lukea joko samaa ainetta, jolloin kaverin kanssa voi keskustella hankalista aiheista ja koettaa ratkaista niitä yhdessä. Sopikaa tietyt aiheet, joita opiskelette yhdessä. Jos opiskelet eri ainetta kuin kaveri, mutta menette yhdessä jonnekin lukemaan, saa sosiaalinen paine silti usein aikaan parempia tuloksia. Kavereiden kanssa opiskelu ei ole kuitenkaan liian usein tehtynä tehokasta vaan hidastaa oppimista ja tavoitteiden saavuttamista.
4. Simuloi koetilannetta opiskelussasi
Esimerkiksi matematiikan opiskelussa on tärkeää tehdä paljon tehtäviä, jotta laskimen käyttö tulee tutuksi ja ongelman ratkaisu helpottuu. Harjoittele kokeisiin tekemällä vanhoja tehtäviä tai sellaisia tehtäviä, joissa monen kurssin tietoja tarvitaan kerralla. Toinen tärkeä tekijä kokeessa menestymisessä on ajankäyttö. Kun luet kirjoituksiin, pyri tekemään tehtäviä sellaisella nopeudella kuin kokeessakin pitäisi, jos haluaa vastata kaikkiin tehtäviin. Reaaliaineissa kannattaa opetella koostamaan hyvä esseevastaus tunnissa, jotta kokeen loppuun jää reilusti aikaa myös tarkistamiselle.
Simon Paldanius, abi
Iloista koko koulun ohjelmaa ennen joululomaa
Torstaina 20.12.2018 vietettiin koulussamme puurojuhlaa, johon ensimmäisen vuosikurssin oppilaat olivat keksineet monenlaista ohjelmaa. Tilaisuus alkoi Kahootilla, jossa saatiin selville vastauksia moniin jouluisiin kysymyksiin, kuten kuinka paljon Joulumuori painaa tai koska joulua vietettiin ensimmäisen kerran.
Sitten oli vuorossa Tulikoe, jossa kerrottiin tarinaa rikkinäisen puhelimen tapaan, eli tarinaa kerrottiin ihmiseltä toiselle niin hyvin kuin sen vaan muisti. Tarinassa tontut seikkailivat Petteri Punakuonon kanssa reellä ja joutuivat kommelluksiin jänisten kanssa.
Tulikokeen jälkeen päästiin musiikin pariin Biisikärpäsen muodossa, kun jokaisen vuosiluokan ja opettajien muodostamat tiimit kilpailivat joululaulujen osaamisestaan. Ideana oli jatkaa laulujen sanoja siitä, mihin ne olivat jääneet, ja tämän kilpailun voittivat ensimmäisen vuoden opiskelijat.
Seuraavaksi opettajat valtasivat lavan omalla versiollaan Leijonan luolasta. Ohjelmassa esiteltiin monia kouluun liittyviä ideoita, kuten että reaaliaineet korvattaisiin tangolla. Koululle saapui myös Joulupukki, muori ja tonttu pitkän matkan takaa Korvatunturilta. Joulupukki sai opiskelijat laulamaan ja Joulumuori kutoi kotoisasti sukkia lavalla. Laulun jälkeen lähti Joulupukki kuuntelemaan opiskelijoiden joululahjatoiveita ja tontun lahjasäkistä löytyi kaikille karkkia. Lopuksi Joulupukkia sai mennä lavalle tervehtimään ja ottamaan kuvia tämän kanssa.
Illalla kokoonnuttiin vielä yhdessä kirkkoon hiljentymään ennen joulun pyhiä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat vastuussa myös kirkon ohjelmasta, johon kuului muun muassa yhteislaulua ja jouluevankeliumi. Jouluisen musiikin saattelemana oli hyvä lähteä joululomalle ja kohti uutta vuotta.
Eeva Vahantapohja, 1. vuoden opiskelija
Tiimijakson huumaa!
Syksyn toisessa jaksossa Ylöjärven lukiossa vietettiin ykkösille suunnattua tiimijaksoa. Tavoitteena oli totuttaa Valon ykkösiä tiimityöskentelyyn ja eri työskentely- sekä oppimistapoihin. Kyseisen tiimijakson aikana oppilaat myös tutustuivat toinen toisiinsa ja oppivat kommunikaatiotaitoja.
Tiimijaksossa oppilaat jaettiin noin 5 hengen ryhmiin. Jäsenet oli jaettu jokaiseen ryhmään monipuolisesti, tiimijakson alussa tehtyä testiä hyödyntäen. Testissä selvitettiin jokaisen oppilaan omat vahvuudet ja heikkoudet, jotta tiimeihin saataisiin paljon erilaisia yksilöitä. Tämä helpottaisi tiimityöskentelyyn liittyvien tehtävien ratkaisua ja toteuttamistapoja kussakin tiimissä.
Tiimijakson aikana ryhmät nimesivät omat tiiminsä ja loivat Instagram-tilit. Omissa tiimiluokissa jokainen ryhmä sai koristella pöytäryhmänsä läheisen seinän “meidän ryhmän säännöt/tavoitteet” -postereilla. Teimme myös tiiminesittely-videot. Oma tiimini Valon tietäjät teki esittelyn, jossa yksi tiimistämme oli kadonnut ja tarkoituksena oli etsiä hänet. Videossa selvisi tiimimme vahvuudet ja tavoitteet.
Vaikka työskentely ja oppiminen oli vapaampaa ja poikkeavampaa kuin normaaleilla oppitunneilla, ei opetettujen asioiden testaamiselta vältytty. Koeviikkoa tiimijaksolla ei varsinaisesti ollut, mutta kunkin aineen opettaja saattoi pitää pieniä välitestejä esimerkiksi Repussa tehtävien oikein/väärin-väittämien avulla. Testit saattoivat olla välillä tiimin kanssa yhdessä tehtäviä tai yksilötenttejä. Tänä lukuvuonna tiimijaksolla opiskeltiin yhteiskuntaoppia, englantia, liikuntaa, äidinkieltä ja opinto-ohjausta.
Tiimijakson kruunasi kokonaisuudessaan mielestäni jakson alussa vietetty 24h-leiri, jossa oppilaat viettivät kokonaisen yön Valossa, tehden leiriin liittyviä tiimitehtäviä sekä viettäen kaikki ykköset yhdessä laatuaikaa leikkien muodossa. Tiimijakson aikana koettu Helsinki-päivä oli myös mahtava kokemus. Osa tiimeistä pääsi käymään jopa kyselytunnilla Eduskuntatalolla muun hauskan, kuten shoppailun, lisäksi. Aivan jakson lopussa jokainen luokka järjesti avoimienovienillan tiimijaksosta omille vanhemmilleen, esimerkiksi Powerpointin, videon ja Kahootin muodossa. 18xy-luokka eli ykkösten yrittäjyyslinjalaiset järjesti jopa kahvituksen kaikille ykkösten vanhemmille ja muille avoimienovieniltaan tulleille.
Tiimijakso oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut seitsemän viikkoa! Jakso jakoi mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassa, mutta enimmäkseen sai kuulla positiivista palautetta. Tiimijakson aikana tutustuimme toinen toisiimme ja saimme kaikki varmasti monipuolistettua tiimityöskentelytaitojamme ja opimme hyödyntämään niitä toivottavasti myös jatkossa työelämässämme. Omasta mielestäni jakso oli hyvin suunniteltu sekä toteutettu ja sain itse siitä hyvin paljon irti niin oppiaineiden kuin ystävienkin suhteen. Oli mukavaa huomata, kuinka huipputyyppejä omassa tiimissä oli ja kuinka täydensimme kaikki toisiamme. Jokainen oli hyvä jossain ja jokainen oppi varmasti myös itsestään ja toisistaan jotain.
Tiimijakso on varmasti yksi niistä lukioajan kohokohdista, jotka tulemme muistamaan vielä pitkään!
Milana Itäpää, 1. vuoden opiskelija
Koulumme kiinnostaa ulkomaita myöten
Koko kuusivuotisen taipaleemme ajan on koulumme käytävillä nähty erilaisia vierailijaryhmiä. Alkuun opettajat toisista kouluista kävivät katsomassa hienoja tilojamme ja ottamassa mallia omiin rakennushankkeisiinsa. Sen jälkeen ryhmiä on kiinnostanut tiimijakso. Ensimmäinen tiimijakso polkaistiin pystyyn viisi vuotta sitten ja sen jälkeen se on meiltä levinnyt myös useisiin muihin lukioihin. Kaikkialla se ei vielä ole arkipäivää ja edelleen tiimijaksolla nähdään vierailevia muiden koulujen opettajia.
Maineemme erinomaisena kouluna on kiirinyt myös ulkomaille. Tänä syksynä koulussamme on vieraillut useita ulkomaalaisia opettajaryhmiä. Olemme tavanneet opettajia Australiasta, Intiasta, USAsta, Kolumbiasta, Indonesiasta, Singaporesta ja niin edelleen. Kaikkia ryhmiä on yhdistänyt halu tutustua suomalaiseen lukioon ja ihan käytännössä nähdä miltä niin paljon puhuttu ”maailman paras koulujärjestelmä” näyttää.
Kaikki opettajat, tulivatpa he mistä tahansa, ovat kiinnittäneet huomiota opiskelijoiden suureen vapauteen tehdä itse valintoja omien opintojensa suhteen, opettajien ja opiskelijoiden väliseen mutkattomaan suhteeseen sekä koulumme erinomaisiin tiloihin. Erityisesti heihin on tehnyt vaikutuksen se, miten useimmissa luokissa opiskelijat työskentelevät ryhmissä. Tiimityöskentelystä onkin saanut kertoa heille moneen otteeseen.
Kaikkein parasta ehkä näissä vierailuissa on kuitenkin opettajien ja opiskelijoiden mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisista kulttuureista tulevien koulun asiantuntijoiden kanssa. Meille opettajille se antaa perspektiiviä omaan työhömme. Emme aina muista miten hienosti asiat täällä meillä ovat. Miten helppoa on opettaa maassa, jossa on niin suuri vapaus tehdä tätä työtä omalla persoonallaan. Puhumattakaan siitä, miten paljon meihin opettajiin luotetaan Suomessa. Meitä ei valvota eikä testata, ei arvioida eikä arvostella.
Opiskelijat taas saavat ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttää englannin kielen taitoaan oikeassa kommunikaatiotilanteessa, johon ei oikein mitenkään voi valmistautua. Tänäkin syksynä jokainen ulkomaalainen vierailijaryhmä on saanut jutella abiturienttien kanssa kaikesta mahdollisesta. Opiskelijoilta on kyselty koulusta (tietysti), mutta myös ihan muista asioista, kuten armeijasta, jatko-opinnoista, harrastuksista ja suomalaisten nuorten elämästä yleensä.
Vierailijaryhmät tuovat koulun arkeen mukavaa vaihtelua ja varmasti näemme useita ryhmiä täällä käytävillämme myös jatkossa.
Sanna Leinonen, englannin kielen opettaja ja erityisopettaja
Taidetta ja elämäntaitoja
Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa TO1-kurssi eli Monitieteinen ajattelu (tosin tässä tapauksessa yhden tieteen eli psykologian ja kuvataiteen yhdistelmänä). Idean taustalla oli meidän eli psykologian ja kuvataiteen opettajien vuosien pienimuotoinen yhteistyö. Kaipasimme voimiemme yhdistämistä mahdollisimman hyödyllisellä ja mielenkiintoisella tavalla ja loimme tämän kurssin aiemman psykologian syventävän Elämäntaidot-kurssin pohjalta.
Kurssi rakentui siten, että joka viikko oli yksi psykologian ja yksi kuvataiteen tunti. Kaikki loput tunnit siirrettiin leiripäivälle jakson viimeisenä lauantaina. Kurssi päättyi tähän leiriin. Kurssin keskeisiä teemoja eli itsetuntemusta, elämänhallintaa ja vuorovaikutustaitoja tutkittiin paitsi psykologian ja kuvataiteen keinoin, myös draaman ja valokuvan kautta.
Tässä opiskelijoiden kokemuksia kurssista:
”En ois ikinä uskonut että voin nauttia jostain kouluaineesta noin paljon! Mielettömän hyödyllinen kurssi. Itsetuntemusta ym. elämäntaitoja tarvitaan opiskella koulussa!”
”Kaiken kaikkiaan hyvä ja ajoittain hyödyllinenkin kurssi. Suosittelisin muillekin! Asetelma tunnit 2/3 ja leiri 1/3 oli hyvä. Se toi kurssiin vaihtelua.”
”Kurssi oli tunnerikas, mitä moni muu kurssi ei ole. Opin kurssilla mm. statuksen vaikuttavuudesta, stressin selviytymiskeinoja sekä uusia tapoja tehdä taidetta. Jäin kylläkin kaipaamaan hiukan rentoutumishetkiä…”
”Pizzahetki leirillä oli ehdoton ykkönen. Sen jälkeen aloimme tekemään taidetta. Taideterapiahetki oli hauska. Siinä sai kunnolla räiskiä maalia, mikä oli rentouttavaa.”
”Leiri ei vastannut odotuksiani, se ylitti ne. Leiri oli monipuolinen ja rento. Erilaiset draamaan liittyvät harjoitukset olivat hauskoja ja mukavia. Eivät olleet liian ahdistavia vaan juuri sopivia.”
”Leiripäivä oli niin hyvä ja onnistunut päivä, että ei edes turhauttanut olla lauantaita koulussa. En osaa edes nimetä päivästä yhtä parasta asiaa, koska mielestäni kaikki ne siellä vihreässä huoneessa tehdyt improvisaatioharjoitukset olivat todella hauskoja, viihdyttäviä ja opettavaisia. Päivästä jäi loppuillaksi hyvä olo.”
”Tärkeimmälle henkilölle kirjoitetussa kirjeessä sai miettiä, mitä halusi hänelle sanoa. Annoinkin kirjeeni läheisimmälleni. Oli ihanaa huomata hänen reaktionsa ja nähdä kuinka tärkeä merkitys itsellä on toisen elämässä.”
”Identiteettinaamioita tehtäessä tarkoituksena oli leikellä lehdistä tai tulostaa koneelta tekstejä, jotka haluaa piilottaa muilta. Tehtävän tarkoituksena oli tuoda oma, piilotettu paha olo näkyväksi. Aika terapeuttinen tunti. Siinä sai kunnolla miettiä asioita, jotka haluaa itse piilottaa. Luokassa vallitsi lähes täysi hiljaisuus. Tunnelma oli aika haavoittuvainen. Aluksi ehkä hiukan hävetti leikellä sanoja ja lauseita eikä halunnut muiden näkevän niitä. Hetken päästä pystyi kuitenkin ottamaan asian rennommin. Ideahan oli juurikin se, että tuo ne piilotetut asiat näkyväksi. Antaa mennä vaan!”
”Kurssilla opetelluista vuorovaikutustaidoista minulle lähiaikoina hyödyllisimmäksi on noussut palautteen antaminen. Oli tärkeää oppia kertomaan omista tunteista niin, että ei ainakaan omilla sanoillaan lisää herkästi syyllistyvän syyllisyyden tunnetta toistamalla jotakin sä aina etkä ikinä.”
”Varsinkin tehtävä, jossa opettaja sanoi ääneen erilaisia väittämiä ja koko porukalla liikuttiin huoneessa vapaasti ja valittiin kädellä olkapäätä koskettamalla se, johon väittämä sopii, oli todella ajatuksia herättävä. Harjoituksessa tuli itse ajatelleeksi muita osallistujia uudesta näkökulmasta ja itselle tuli sellainen olo muiden olkapäämerkkauksesta, että Hei, ehkä noi ei ajattelekaan musta silleen, miten oon aina luullu, että ne ajattelee!”
”Monilla psykologian tunneilla keskityttiin päästämään negatiivisia tunteita pintaan ja ulos. Tarkempia ohjeita negatiivisuuden ulospäästämiseksi ei annettu. Koin sen hyvin raskaaksi. Negatiivisuutta kun on muutenkin tässä vaiheessa lukiota stressin takia ihan omasta takaa. Olisi ollut tarpeellista ja parempi oppia lopulta kääntämään negatiiviset tunnetilat positiivisiksi tai ainakin neutraaleiksi.”
”Elämänhallintaosiota odotin henkilökohtaisesti kaikista kurssin asioista eniten. Olen itse todella helposti stressaava ihminen, joten etenkin stressinhallinnan käsittely tuntui tärkeältä. Opin itsestäni stressaajana lisää sekä siitä, miten pystyn hallitsemaan ja ehkäisemään stressiäni.”
”Kurssilla hankalinta olivat itsetuntemukseen liittyvät asiat. Koin välillä hankalaksi miettiä ja tunnistaa itsestäni erilaisia puoliaja piirteitä. Esimerkiksi tehtävä, jossa piti kirjata ylös itsestään avoimia, sokeita, kätkettyjä ja tuntemattomia piirteitä oli hankala.”
”Kaikki kurssilla käsitellyt teemat olivat mielestäni todella tärkeitä. Elämäntaitojen opetteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin erilaisten teoreettistenkin asioiden joita esimerkiksi koulussa enimmäkseen opetellaan. On hienoa, että koulussa tarjotaan tällaista kurssia ja oppilaiden kannattaisi ehdottomasti valita kyseinen kurssi. Kurssi oli myös hyvä lisä rankkaan lukujärjestykseen. Vaikka kurssilla opittiinkin paljon tärkeitä taitoja, oli se silti todella rento ja helppo kurssi. Kurssilla tehtiin esimerkiksi erilaisia rentoutusharjoituksia, jotka ainakin itse koin todella hyviksi. Yritänkin kurssin jälkeen tehdä niitä myös kotona itsekseni.”
”Teimme kurssilla muutamia mielikuvaharjoituksia, jotka herättivät aina monia ajatuksia ja yllätyin itsekin omista tunteista. Vaikka elämäni on kiireistä, mistään en haluaisi luopua, mutta mielikuvien aikana pystyin hengähtämään ja välillä ajatukset meinasivat purkautua itkuna.”
”Kokonaisuutena kurssi oli onnistunut ja havahduin ajattelemaan uusia asioita ja rohkaistuin myös hyppäämään mukavuusalueen ulkopuolelle.”
”Mandalan tekeminen oli todella kivaa, koska siinä ei pystynyt miettimään mitään muuta, se oli vapauttava työ.”
”Kuvataiteen tunneilla teimme esim. naamion, johon liimasimme sanoja jotka kuvaavat itseä, mutta mitä muut ei ehkä näe itsestä päällepäin. Siinä tarvitsi oikeasti vähän miettiä, että mitkähän piirteet ovat sellaisia joita ei näy päällepäin, koska niitä ei välttämättä itsekään osaa tunnistaa niin helposti. Mutta sitä oli mukava väkertää. Opin virheiden hyväksymistä mandala työn avulla. Sitä oli myös kivan terapeuttista tehdä.”
”Kurssilla käytiin hyvin läpi asioita, jotka kuuluvat tällä hetkellä monen nuoren elämään. Kokonaisuudessaan kurssi oli onnistunut ja opettavainen. Harvoin on kursseja, jossa opitaan elämäntaitoja tavallisen opiskelun sijaan. Aluksi kyseenalaistin kurssia, mutta tajusin sen hyödyllisyyden myöhemmin. Tykkään kuvataiteesta sekä psykologiasta, joten niiden yhdistelmä on hyvä.”
Satu Honkkila (psykologian opettaja) ja Kaisa-Tuulia Tuomi (kuvataiteen opettaja)
Hyvinvointia edistävä SunPäivä auttoi rentoutumaan
Vietimme Ylöjärven lukiossa Sun-teemapäivää marraskuussa. SunPäivänä opiskelijat pääsevät vuosittain käymään erilaisissa hyvinvointipajoissa. Opiskelijat saavat itse rakentaa päivänsä kulun ja valita itselleen mieluisimmat pajat. Minä valitsin esimerkiksi mielipaikka-pajan, jossa saimme rentoutua erilaisten mielikuvaharjoittelujen parissa. Kävin myös akrobatiapajassa sekä värityskirjapajassa. Pääsimme katsomaan myös tiedettä ja taidetta yhdistelevää avaruusperformanssia auditorioon, jossa oli kaikille opiskelijoille yhteinen paja. Avaruusperformanssin toteutuksesta vastasivat teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijat. Päivän lopussa saimme kuulla artisti Paul Eliaksen esityksen. SunPäivän on ideoinut kuraattori yhdessä opiskelijahuoltotyöryhmän ja opiskelijakunnan hallituksen kanssa. SunPäivän tarkoituksena on helpottaa arjen keskellä stressiä ja saada aikaan mukavia tuntemuksia opiskelijoiden ja opettajienkin keskuudessa.
Mielestäni SunPäivä on meille opiskelijoille hyvä ratkaisu irrottautua hetkeksi siitä tavallisesta ja arkisesta koulunkäynnistä. SunPäivä sopii hyvin opiskelujen väliin rentouttavaksi ja hauskaksi kokemukseksi, jonka aikana ei tarvitse stressata. Ajankohta kyseiselle päivälle on hyvä, sillä esimerkiksi syksyn yo-kokeet ovat abeilta jo ohi. Mielekäs päivä sopii myös hyvin keskelle syksyistä ja pimeää vuodenaikaa.
Lukiossa opiskelijat saattavat hyvinkin usein kokea ahdistusta ja stressiä opiskeluun liittyen. Omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu kuitenkaan ole aina ainoa stressitekijä. Stressiä voi syntyä myös koulun ulkopuolisesta elämästä. Erityisesti nyt abivuonna esiin ovat nousseet muun muassa omilleen muutto, jatko-opiskelu ja muutenkin se, miten tästä nyt kuuluisi jatkaa. Vaikka joitakin asioita odottaa innolla, ne saattavat silti aiheuttaa kovia paineita. Joskus lukio-opiskelijana tuntuu, ettei kukaan ymmärrä päälle kasaantunutta työn määrää, vaan tehtäviä annetaan aina vain lisää. Etenkin abivuoden alussa monet puhuivat paljon yo-koe-stressistä, mutta sen lisäksi stressattiin myös lukuisista koulutöistä. Välillä juttelimme kavereiden kanssa, että aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja koulutöitä on ihan liikaa.
Kuitenkin kaikesta on tähän saakka selvitty ja stressin helpottamiseen löytyy paljon erilaisia keinoja. Itse koen, että erittäin vahva stressitekijä on myös ajatus siitä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, vaikka toiminta jää kuitenkin vain ajatuksen tasolle. Stressiä helpottaisi oikeasti se, että ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi koulutyöt ja muut asiat pois alta.
Mielestäni SunPäivän mielipaikka- sekä värityskirjapaja olivat loistavia keinoja rentoutua kiireen keskellä. Tuntui ihanalta vain kuunnella rauhoittavaa musiikkia, värittää kuvia ja ajatella juurikin vain sitä värittämistä. Rentoutuminen hoitaa sekä mieltä että kehoa. Fyysisesti rentoutuminen parantaa vastustuskykyä ja vähentää stressihormonien eritystä. Rentoutuessa myös verenpaine laskee ja mielihyvähormonien eritys lisääntyy. Rentoutuminen parantaa myös psyykkistä hyvinvointia monella tapaa. Se esimerkiksi auttaa havainnollistamaan omia ajatuksia. Rentoutuminen lievittää hankalia tunteita, kuten levottomuutta ja ahdistusta. Kehotan jokaista opiskelijaa miettimään rentoutumisen merkitystä. On tärkeää joskus järjestää itselle omaa aikaa, jolloin voi vain olla.
Eerika Klemettilä, abi
Voiko kirjoittamalla parantaa maailmaa?
Päässäni soi usein Eppujen Afrikka, Sarvikuonojen maa. Laulussa kysytään “Luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?”. Koska en tiedä kitaran soittamisesta mitään, muuttuu kitara näppäimistöksi ja soittaminen kirjoittamiseksi.
Kirjoittamisesta nimittäin tiedän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittaminen on muuttunut harrastuksesta työksi ja viimeisimpänä vienyt Finlandia-ehdokkaaksi. Luulette ehkä, että olen aina halunnut kirjailijaksi, mutta siinä olette kyllä väärässä. Sen sijaan olen aina halunnut muuttaa maailmaa.
1. Epäseksikäs kuntavaaliblogi
Kirjoitin Ylöjärven Lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2007. Olin ollut aktiivinen oppilaskunnassa ja nuorisovaltuustosta ja kirjoitusten jälkeen halusin jatkaa järjestö- ja vaikuttamistyötä. Liityin poliittiseen nuorisovaltuustoon, päädyin ehdolle kuntavaaleihin, sain muutaman lautakuntapaikan ja johdin lukion johtokuntaa. Vaalien alla perustin blogini ja aloin kirjoittaa kuntapolitiikasta. Olin ensimmäisiä, jotka tekivät kuntapolitiikasta julkista ja haasteetkin olivat sen mukaisia. Kuntapolitiikkaa oli totuttu tekemään suljettujen ovien takana ja pyrkimykseni tuoda päätökset someen keskusteltavaksi olivat joidenkin mielestä liian avoimia. Muutaman vuoden jälkeen turhauduin. Koin, että tulin usein kohdelluksi epäreilusti eivätkä asiat edenneetkään niin pian kuin olisin toivonut. Luovuin luottamustehtävistäni kun muutin Helsinkiin ja ajattelin, että vaikuttamistyöni olisi nyt ohi.
2012 koin kuitenkin uudenlaisen herätyksen: #tahdon2013 -kampanja vei minut mukanaan ja muistin, miten paljon rakastinkaan yhteisten asioiden edistämistä ja vaikuttamistyötä. Onnistuneen kampanjan jälkeen tajusin, että intohimoni maailmanparannukseen ei ollut kadonnut mihinkään, kuntapolitiikka vain ei ollut minua varten.
2. Maailman paskin äiti
Esikoiseni syntyi vuonna 2013. Samana vuonna siirryin kirjoittamaan blogiani Lilyyn ja bloggaaminen muuttui ensin puoliammattimaiseksi ja sitten ammattimaiseksi. Tuolloin perheblogit olivat valtavan suosittuja ja blogin kirjoittaminen oli ihanaa. Sain suoltaa mielipiteitäni niin paljon kuin halusin ja siitä vielä maksettiinkin! Bloggaamisellakin oli kuitenkin kääntöpuolensa. Jos sillä halusi elättää itsensä, piti olla valmis kompromisseihin sisältönsä suhteen. Parin vuoden jälkeen siirryin pois Lilystä ja rupesin himmailemaan kaupallisten sisältöjen suhteen. Minusta alkoi tuntua, etten enää voinut seistä niiden mainostamieni pilttipurkkien takana.
Kuopuksemme syntymän jälkeen minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus eli synnytysmasennus. Aloin kirjoittaa masennuksesta blogiini, sillä olin varma, etten ole ainoa masentunut äiti. Pian kävi ilmi, että meitä oli muitakin ja blogini lukijamäärät räjähtivät. Kirjoitin avoimesti tunteistani, ajatuksistani ja siitä, miltä tuntuu päivästä toiseen epäonnistua asiassa, jonka pitäisi olla maailman luonnollisin. Kirjoitukset veivät minut lopulta myös televisioon, radioon ja podcasteihin puhumaan aiheesta ja sadat, elleivät tuhannet äidit ovat kiittäneet rohkeudestani puhua sairaudesta ääneen.
3. Palautteesi on meille tärkeä
Ihailemani Rosa Meriläinen sanoo aina, että missä tahansa tilaisuudessa kannattaa mennä istumaan eteen ja keskelle, jos haluaa jäädä puhujan mieleen. Aloin toteuttaa ohjetta jo opiskellessani Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja se on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Edessä istumisen lisäksi olen opetellut kysymään jokaisessa tilaisuudessa puhujalta tai esiintyjältä kysymyksen tai pari. Nykyään olen kysymisessä jo niin harjaantunut, että olen saanut useita puhujapyyntöjä ja työtarjouksia kysymysteni ansiosta.
Toinen uraani positiivisesti vaikuttanut yksinkertainen asia on palautteen antaminen ja mielipiteen selkeä esittäminen. Ensin päädyin tuottamaan Popedan kiertueita, sitten tuottamaan Musiikki&Mediaa, sen jälkeen töihin PING Helsinkiin ja lopulta tekemään Suomen Tubeconin strategista suunnittelua. Kaikkia näitä työtarjouksia on yhdistänyt se, että mielipiteeni ja palautteeni on koettu arvokkaaksi. Vastaan palautekyselyihin aina kahdesta syystä. Ensinnäkin tapahtumatuottajana tiedän, miten arvokasta palaute on tulevia tilaisuuksia suunnitellessa ja toisekseen rakentava, perusteltu ja kehittävä palaute on loistava keino jäädä palautteen lukijan mieleen. Se on myös erinomainen käyntikortti ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin massiivinen somekampanja oman työnhaun yhteydessä.
4. Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
Kun minua pyydettiin Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjan yhdeksi kirjoittajaksi, vastasin ensimmäisenä ei. Yön yli nukuttuani muutin mieleni ja lupauduin mukaan, vaikka ajankäytöllisesti tai taloudellisesti se ei ollut erityisen järkevää.
Olen itse saamelainen, mutta lapsena en tiennyt ketään muita saamelaisia kuin meidän perheemme. Ei ollut kirjallisuutta, ei satuja, ei televisio-ohjelmia, ei lehtiä. Ja se oli kirjaprojektiin lähtemisen suurin motivaattorini. Halusin kertoa Suomen lapsille tarinoita saamelaisnaisista, jotka ovat omalla toiminnallaan tehneet hyvää sekä ihmisille että luonnolle. Päähenkilöikseni valikoituivatkin siksi Petra Laiti, joka on edistänyt YK:ssa kaikkien maailman alkuperäiskansojen oikeuksia ja Pauliina Feodoroff, joka tekee erittäin tärkeää luonnonsuojelutyötä Näätämöjoella.
Pauliinan ja Petran lisäksi kirjassa on 58 muunkin naisen tarinat. Osa heistä on suupaltteja rohkelikkoja, osa syrjäänvetäytyviä ajattelijoita. Se ei ole sattumaa, vaan huolellisesti valittu näkökulma sankaruuteen. Sankaruus ei ole aina vain omien rajojen ylittämistä vaan joskus se on myös yhteisen hyvän edistämistä oman etunsa sijaan.
5. Valitse taistelusi
Olen 30-vuotias ja ehtinyt kirjoittaa jo vaikka mitä. On paljon sellaista, mikä ei mahdu tähän tekstiin ja paljon sellaista, mitä en itse edes muista. Kaikkea kirjoittamistani yhdistää kuitenkin intohimo. Jos haluaa vaikuttaa ja saada aikaan muutoksen, on pakko itse innostua asiastaan. Innostus nimittäin tarttuu ja saa asioita tapahtumaan.
Miten sen intohimonsa kohteen sitten löytää? Helposti. Mikä on se asia, josta puhut ystäviesi, perheesi tai kummitätisi kanssa? Mistä asiasta voisit kertoa loputtomiin tai mistä et saa tarpeeksesi? Minun intohimoni on yhdenvertaisuuden edistäminen ja sen varjolla minut saa ylipuhuttua lähes mihin tahansa. Mikä sinun on?
Eikä se ole mikään katastrofi, vaikka et keksisikään intohimosi kohdetta. Kaikkien ei tarvitse vaikuttaa, voit myös valtuuttaa jonkun vaikuttamaan puolestasi. Se käy helposti vaikkapa vaaleissa äänestämällä. Kuntapolitiikka ei ollut oma intohimoni kohde, mutta on paljon ihmisiä joille se on. Silloin minun tehtäväni on varmistaa, että kaupunginvaltuustossa minua edustaa paras mahdollinen henkilö.
Emmi Nuorgam
Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja viestinnän asiantuntija, joka pukeutuu hassuihin hattuihin ja hulmuaviin helmoihin.
Kuinka selättää ylioppilaskoestressi?
Ensimmäinen kouluviikko tänä syksynä – ja meitä jännitti jo. Abien päät suorastaan täyttyivät stressistä ja sen huomasi ilmapiiristä. Jotkut meistä olivat lukeneet koko kesän, mutta itselläni aloitus viivästyi kesällä töiden takia. En oikein hahmottanut ajankulkua, enkä ainakaan sitä, että ensimmäisen jakson kursseista oli päästävä läpi samaan aikaan kuin syksyn yo-kirjoituksista. Ensimmäisellä biologian kertauskurssin tunnilla meiltä kysyttiin lukusuunnitelmasta. Minä mietin: ”Joo joo, kyllähän minä ne luettavat kappaleet kirjoitin ylös silloin kesällä siihen vihkoon, homma hanskassa.” Totuushan oli se, että hanskat olivat pahasti hukassa, enkä tiennyt yhtään mistä aloittaisin. Olin kyllä lukenut jo ensimmäisen kirjan, toisen myös, mutta tuntui siltä, ettei mieleen ollut jäänyt mitään. Hiljalleen työn määrä avautui ja tajusin, että tässä on oikeasti kyse valmistumisesta.
Päivät tuntuivat vierivän hurjaa vauhtia kohti koeviikkoa, ja loppujaksoa myöten työmäärä vain kasvoi. Työmäärän lisäksi kasvoivat suorituspaineet, päänsäryt, syysflunssat, migreenit, ahdistus ja uupuneisuus. Omalla kohdallani suorituspainetta lisäsivät eniten omat koulukaverit. Kun moni on samassa tilanteessa, se suorastaan lietsoo paniikkia. Päivästä toiseen omien kavereiden kanssa tuli puitua sitä, ettemme tule pääsemään läpi, meistä ei tule ylioppilaita emmekä ymmärrä mitään. Ja oliko näistä keskusteluista mitään apua meille? Ei todellakaan.
Tarkoitukseni ei ole antaa painajaismaista kuvaa kirjoituksista. Voin kertoa, että nyt kun kävin läpi tuon stressivyöryn, tiedän, miten vältän pahimmat kriisit keväällä, ja ajattelin, että vinkit kannattaa jakaa myös muille.
Ylen sivuilta löytyy esimerkiksi ”Paineessa”-kampanja, joka ohjaa sinut testaamaan muun muassa sitä, millainen opiskelija olet kouluhyvinvoinnin mukaan. Tuloksen avulla pystyt ymmärtämään omaa tilannettasi paremmin. Sivuilla on myös paljon vinkkejä ja neuvoja koulustressin kurissa pitämiseen, kuten rentoutumisharjoituksia ja tyylivinkkejä opiskeluun. Jos koet tarvitsevasi vertaistukea, kampanjan sivuilta löydät myös tarinoita, joihin saatat samaistua.
Omasta mielestäni paras keino oli kuitenkin puhua kirjoituksista jonkun sellaisen kanssa, joka oli jo aiemmin ollut ylioppilaskokeessa. Serkkuni kirjoitti kaksi vuotta sitten loistavat paperit, joten ajauduin jo hyvissä ajoin hänen juttusilleen. Häneltä sain paljon tsemppiä, neuvoja lukemiseen ja kirsikkana kakun päällä apua tehtäviin, jotka koin haastaviksi. Suosittelen reippaasti lähestymään konkaria, jolla on jo kokemusta tilanteesta!
On myös ihan okei hakeutua juttelemaan koulumme henkilökunnalle kuten koulupsykologille, kuraattorille tai vaikka opettajalle. Koulutuskeskus Valosta on helppo löytää tukea. Kannattaa mieluummin hakea apua aikaisemmin kuin myöhemmin. Ei meidän tarvitse olla burn-outin rajalla ennen kuin puhumme stressistä tai uupumuksesta ääneen.
Tsemppiä kaikille!
Mandi Toivonen, abi
Edessä #rajatontulevaisuus: Ylöjärven lukio nostaa vahvuudet esiin!
Olet varmaan huomannut, että koulumme kotisivut on uusittu. Koimme, että on aika nostaa paremmin esille se, kuinka vahvasti uskomme omaan tekemiseemme! On ehkä epäsuomalaista olla ylpeä omasta osaamisestaan, mutta toisaalta jonkun on näytettävä tietä – myös koulumaailmassa. Ylöjärven lukio haluaa osoittaa koko Suomelle, että lukio-opiskelu voi olla hauskaa yhdessä tekemistä ja tulevaisuuden elämäntaitojen harjoittelua sen sijaan, että vain päntätään ylioppilaskirjoituksiin! Me haluamme kokeilla uusia tapoja opiskella ja rikkoa totuttuja rajoja opiskelijoiden edun nimissä. Meillä ei jäykistellä, vaan opiskellaan rennosti – omiin vahvuuksiin luottaen ja olennaisia taitoja kehittäen!
Tämän ajatuksen takana on koko koulumme, mutta erityisesti Yrittäjyyslinjalla keskitymme siihen, että kaikki opiskelijat saavat opintojensa kautta rajattomat mahdollisuudet tavoitella tulevaisuudessa sitä, mitä ikinä haluavat. Monipuoliset opetusmenetelmät ja tiimioppiminen ruokkivat luovuutta ja tukevat innovointikykyä. Haluamme myös kehittää esiintymistaitojamme pitkäjänteisesti läpi lukion. Teemme aktiivisesti yhteistyötä Ylöjärven Yrittäjien sekä muun muassa Business Tampereen ja Proakatemian kanssa, käymme messuilla ja järjestämme monentyyppisiä tapahtumia. Meillä on tietenkin myös omaa yritystoimintaa, esimerkiksi lasten liikenneturvallisuutta kehittävä Pakko NY.
Kukaan meistä ei tarkkaan tiedä, millaista tulevaisuuden työ on, mutta Ylöjärven lukio antaa eväät rajattomille ura- ja yrittäjyyspoluille. Vapaus kokeilla ja yrittää on meille tärkeää, sillä siten opimme parhaiten ja kehitymme. Arvostamme erilaisia yksilöitä ja vapautta olla oma itsemme. Haluamme tehdä tulevaisuudesta ja omista poluistamme omannäköisiämme! Laajennamme mahdollisuuksiamme myös toimimalla kansainvälisesti ja osallistumalla monenlaiseen kulttuurienväliseen toimintaan.
Pidetään huolta siitä, että opiskelu on innostavaa. Meidän lukio antaa siihen #rajattomatmahdollisuudet!
Antti Järvensivu (17Y-ryhmän opiskelija) sekä koko Ylöjärven lukion markkinointitiimi