Kuinka selättää ylioppilaskoestressi?
Ensimmäinen kouluviikko tänä syksynä – ja meitä jännitti jo. Abien päät suorastaan täyttyivät stressistä ja sen huomasi ilmapiiristä. Jotkut meistä olivat lukeneet koko kesän, mutta itselläni aloitus viivästyi kesällä töiden takia. En oikein hahmottanut ajankulkua, enkä ainakaan sitä, että ensimmäisen jakson kursseista oli päästävä läpi samaan aikaan kuin syksyn yo-kirjoituksista. Ensimmäisellä biologian kertauskurssin tunnilla meiltä kysyttiin lukusuunnitelmasta. Minä mietin: ”Joo joo, kyllähän minä ne luettavat kappaleet kirjoitin ylös silloin kesällä siihen vihkoon, homma hanskassa.” Totuushan oli se, että hanskat olivat pahasti hukassa, enkä tiennyt yhtään mistä aloittaisin. Olin kyllä lukenut jo ensimmäisen kirjan, toisen myös, mutta tuntui siltä, ettei mieleen ollut jäänyt mitään. Hiljalleen työn määrä avautui ja tajusin, että tässä on oikeasti kyse valmistumisesta.
Päivät tuntuivat vierivän hurjaa vauhtia kohti koeviikkoa, ja loppujaksoa myöten työmäärä vain kasvoi. Työmäärän lisäksi kasvoivat suorituspaineet, päänsäryt, syysflunssat, migreenit, ahdistus ja uupuneisuus. Omalla kohdallani suorituspainetta lisäsivät eniten omat koulukaverit. Kun moni on samassa tilanteessa, se suorastaan lietsoo paniikkia. Päivästä toiseen omien kavereiden kanssa tuli puitua sitä, ettemme tule pääsemään läpi, meistä ei tule ylioppilaita emmekä ymmärrä mitään. Ja oliko näistä keskusteluista mitään apua meille? Ei todellakaan.
Tarkoitukseni ei ole antaa painajaismaista kuvaa kirjoituksista. Voin kertoa, että nyt kun kävin läpi tuon stressivyöryn, tiedän, miten vältän pahimmat kriisit keväällä, ja ajattelin, että vinkit kannattaa jakaa myös muille.
Ylen sivuilta löytyy esimerkiksi ”Paineessa”-kampanja, joka ohjaa sinut testaamaan muun muassa sitä, millainen opiskelija olet kouluhyvinvoinnin mukaan. Tuloksen avulla pystyt ymmärtämään omaa tilannettasi paremmin. Sivuilla on myös paljon vinkkejä ja neuvoja koulustressin kurissa pitämiseen, kuten rentoutumisharjoituksia ja tyylivinkkejä opiskeluun. Jos koet tarvitsevasi vertaistukea, kampanjan sivuilta löydät myös tarinoita, joihin saatat samaistua.
Omasta mielestäni paras keino oli kuitenkin puhua kirjoituksista jonkun sellaisen kanssa, joka oli jo aiemmin ollut ylioppilaskokeessa. Serkkuni kirjoitti kaksi vuotta sitten loistavat paperit, joten ajauduin jo hyvissä ajoin hänen juttusilleen. Häneltä sain paljon tsemppiä, neuvoja lukemiseen ja kirsikkana kakun päällä apua tehtäviin, jotka koin haastaviksi. Suosittelen reippaasti lähestymään konkaria, jolla on jo kokemusta tilanteesta!
On myös ihan okei hakeutua juttelemaan koulumme henkilökunnalle kuten koulupsykologille, kuraattorille tai vaikka opettajalle. Koulutuskeskus Valosta on helppo löytää tukea. Kannattaa mieluummin hakea apua aikaisemmin kuin myöhemmin. Ei meidän tarvitse olla burn-outin rajalla ennen kuin puhumme stressistä tai uupumuksesta ääneen.
Tsemppiä kaikille!
Mandi Toivonen, abi
