Nyt lähden yrittämään
Viuh ja voih. Lukio on viimeistä sinettiään vaille paketissa, mikä on sekä ihanaa että haikeaa. On ihanaa päästä kokeilemaan mihin kaikkialle sitä näillä eväillä pääsekään, mutta toisaalta on haikeaa jättää taakseen tämä kaikki tuttu ja turvallinen arki Valossa. Onneksi lukiosta saamani eväät ovat kuin monipuolinen lounas, jolla potkii pitkälle. Sosiaaliset taitoni, esiintymiseni, tiimityötaitoni, tietotekninen osaamiseni sekä aikatauluttaminen ovat kehittyneet ja auttavat pärjäämään tulevaisuudessa. Ehkä vähän kulutettu luettelo, mutta sen lisäksi Valo on mielestäni antanut vielä ainakin yhden hyvän taidon, nimittäin yritteliäisyyden asenteen. Enkä nyt tarkoita vain yrittäjyyttä vaan ylipäänsä asennetta, että aina kannattaa yrittää ja epäonnistumisistakin oppii aina jotakin. Uskon että elämässä pääsee pitkälle, kunhan uskaltaa vain yrittää.
Toisin kuin viime vuonna, me kerkesimme varautua ja tottua koronan tuomiin erikoisjärjestelyihin lukuvuoden ajan: ensinnäkin maskeja käytettiin jatkuvasti niin koulupäivinä kuin ylioppilaskokeissakin. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttiko heikompi hapen saanti työskentelyyn ja lopputulokseen lopulta merkittävästi. Valossa oli sinänsä onnekas tilanne lukuvuonna 2020-2021, ettemme joutuneet kuin muutamiksi viikoiksi etäopiskelemaan syksyn kirjoitusten korvilla, mutta muuten saimme opiskella ja nähdä kavereita koulussa tavalliseen tapaan.
Toiveissa oli, että olisimme päässeet abiristeilylle ja viettämään penkkareita, mutta luonnollisesti nämä toiveet kariutuivat kevään mittaan. Sinänsä ikävää, ettei meillä ole kerrottavana tarinoita abiristeilyn hurjasta menosta tai rekka-ajeluista, mutta toisaalta on vaikea kaivata kaikkea tuota, kun ei edes oikeastaan tiedä mistä jäi paitsi. Onhan tässä jo vuoden ajan kielletty kaikki suuremmat juhlat, joten sitä osasi olla oikeastaan jo kiitollinen siitä, että sai tulla koululle penkkariasussa ja oli edes pienimuotoisen abigaala ruokalassa. Oli se ainakin parempi kuin Teams-penkkarit. Vaikka meiltä jäikin lähes kaikki abivuoden tapahtumat pitämättä, voimme lohduttautua sillä, ettei kellään muulla ole tällaista poikkeuksellista tarinaa kerrottavanaan abivuodestaan.
Kevät oli kieltämättä rankka. Ylppäreihin lukeminen kotona ei enää oikein tahtonut sujua, kun kaikki muu vastapainoa tuova tekeminen oli melko rajoittunutta. Kirjoituksista kuitenkin selvittiin ja ilokseni numerot olivat kutakuinkin toivotunlaiset. Ja onneksi nykyään on rajaton uusimismahdollisuus, joten aina pääsee korottamaan, kun siltä tuntuu.
Nyt tässä juhlajärjestelyiden lomassa tätä kirjoittaessani tulevaisuus näyttää Valoisalta. Lauantaina saamme pitää ylioppilasjuhlat, ihka oikeat kekkerit! Pitkästä aikaa näkee sukulaisia ja saa juhlia. Siellä tietysti mummelit ja muut kyselevät, että mikäs minusta tulee isona. Sitä en todellakaan vielä tiedä, mutta sen olen oppinut, että ainakin aion yrittää. Sen näkee sitten mihin se lopulta johtaakaan.
Kiitos kaikesta opettajat, ystävät, 3. kerroksen väki sekä muu henkilökunta, jotka mahdollistitte lukiovuotemme sujumisen.
Aurinkoista kesää ja muistakaa juhlia ylioppilaat!
Elina Rautanen, tuore ylioppilas
Tervetuloa niin uudet ykköset kuin myös jo vanhat konkarit!
Opiskelijakunnanhallitus haluaa lämpimästi toivottaa kaikki tervetulleeksi kesän jälkeen takaisin koulun pariin. Viimekeväisen etäopiskelun jälkeen on mukava nähdä kaikkia. Hienoa myös nähdä kuinka paljon uusia kasvoja on taas saatu taloon, kuulemma ennätysmäärä ja ennätyshyvällä keskiarvolla!
Tämä vuosi tulee olemaan varmasti erikoisempi kuin muut vuodet, sillä emme tiedä mitä odottaa. Ulkona riehuva pandemia ja muut mullistukset tulevat koettelemaan normaaleja perinteitämme, mutta pystymme varmasti sopeutumaan ja muuttamaan toimintatapoja, jotta saamme piristystä päiviin. OPKH tulee tekemään tämän eteen oman osuutensa. Muun muassa tulemme järjestämään syksyn mittaan ainakin arvonnan, vuosittaisen futsal-turnauksen ja aiemmilta vuosilta tutun Sun-päivän sovelletussa muodossa. Suunnitteilla on myös jääkiekkoturnaus Tredun opiskelijoita vastaan.
Toivottavasti saamme myös pitää perinteiset vanhojen tanssit kakkosille ja abit pääsevät risteilylleen. Itselläni on nuo vanhojen tanssit edessä ja mekko kaapissa jo odottamassa. Tässä sitä siis ollaankin itse kukin jännän äärellä. Ykkösillä puolestaan on kohta edessään erikoinen ja antoisa kokemus, nimittäin tiimijakso. Minulle ainakin on jäänyt paljon muistoja mieleen niin hyvässä kuin pahassakin viime vuoden tiimijaksolta. Muun muassa monen monta ruotsinkielistä videota tuli kuvattua.
Nyt aivan juuri juhlimme viime kevään ylioppilaita 28.8. Onnea kaikille valkolakin saaneille! Onneksi pääsimme muistamaan teitä jotenkin, kun keväällä koronan takia suunnitelmat menivät solmuun.
Haluaisin vielä muistuttaa, että jos sinulla on joitakin parannusehdotuksia, toimintaideoita tai muuten vaan hyviä ajatuksia, niin tulethan ihmeessä nykäisemään hihasta. Uudet ideat ovat aina tervetulleita. Parhaiten meidät tavoittaa joko Instagramista @yyhallitus tai Wilma-viestillä esimerkiksi Anselmi Koivunen (pj) tai Anni Mikkonen (somevastaava).
Haluaisin toivottaa vielä oikein hyvää opiskelun iloa ja työn aherrusta!
Terveisin Anni ja koko OPKH:n väki
Ylioppilaan tervehdys: ei vielä juhlia, mutta paljon muistoja
Eipä me vielä penkkarirekkojen kyydissä osattu aavistaa, että keväällä meitä ei juhlitakaan. Korona laittoi monien elämän hiukan sekaisin, mukaan lukien meidän tulevien ylioppilaiden. Tänä vuonna juhlat pidetäänkin elokuussa kesän viimeisenä viikonloppuna perinteisen kesän ensimmäisen viikonlopun sijaan. Todistuksemme saapuvat postissa, mahdolliset stipendit tilisiirtoina, eikä kauan odotettu toukokuun 30. päivä olekaan tänä vuonna sen ihmeellisempi kuin muutkaan lauantait.
Tästä huolimatta me olemme tässä. Valmiina painamaan lakkimme päähän, valmiina näkemään, mitä tulevalla on meille tarjottavaa. Me selvisimme aikaistetuista kirjoituksista ja kaikesta stressistä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Juhlat kuitenkin saadaan pitää, ja siitä voimme olla onnellisia. Niitä ehkä juhlitaan kolme kuukautta myöhemmin kuin odotimme, mutta meitä silti juhlitaan. Ja silloin juhlitaankin kunnolla, sen olemme ansainneet.
Lukioaikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Vuosiin on mahtunut niin koulukirjojen heittämistä lattialle turhautumisen vallatessa mielen, lukemattomia naurunremakoita, uskon menettämistä itseensä sekä sen takaisin rakentamista. Joinakin päivinä ajatus itsestä ylioppilaana tuntui äärettömän kaukaiselta ajatukselta, mutta opettajien naurahdellessa eväsmäärilleni kirjoitusten ovella luotto itseeni oli taasen normaalilla tasolla. Jos ei keksinyt kirjoitettavaa, olipa ainakin syötävää.
Omiin lukiovuosiini sisältyi myös vaihtovuosi Yhdysvaltoihin, mikä teki omasta opiskelustani hiukan erilaista. Meiltä onkin Valosta monesti lähtenyt opiskelijoita vaihtoon niin viikoksi kuin pidemmäksikin aikaa, ja samalla lailla meillä on koulussamme ollut monia vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Ylöjärvi on saanut itsestään yllättävänkin kansainvälisen, ja siitä olen ylpeä. Mielestäni koulumme kansainvälisyys avaa opiskelijoille paljon erilaisia, jännittäviä ovia ja tekee lukioajoista normaaliakin elämyksellisempiä.
Itselleni tärkeimpiä asioita lukiossamme ovat olleet opettajat, kouluterveydenhuolto ja muu henkilökunta. Monet opettajat ovat oikeasti halunneet tutustua meihin opiskelijoihin yksilöinä, mitä arvostan todella. Vuoden vaihtonikin jälkeen opettajat tunnistivat minut heti takaisin tultuani, ja sain tuntea, että olen taas tervetullut tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Opettajien kanssa on heitetty monet läpät ja käyty syvällisempiäkin keskusteluja. Tuntuu, että monet opettajat oikeasti tunsivat minut ja pitivät huolta siitä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Samoin kuin muu henkilökunta. Jos jokin asia mietitytti, kolmannesta kerroksesta sai aina vastauksia.
Lukiossamme on monia tapoja päästä toteuttamaan itseään. Meidän lukio ei ole ollut vain pänttäämistä ja esseiden kirjoittelua, vaan Valossa on ollut mahdollisuus kehittää itseään myös esimerkiksi liikunnan, musiikin tai kuvataiteen parissa, ja meitä on siihen myös kannustettu. Esimerkiksi Kaupungin yö -musikaali oli elämys, jota en unohda. Se, ja monet muut, on syitä, miksi olen onnellinen, että valitsin lukiokseni juuri Ylöjärven lukion.
Lukioajoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Nämä vuodet ovat muovanneet meistä nuoria aikuisia, joilla on nyt yhä suuremmat haasteet edessään. Niistäkin tulemme selviämään, kiitos Ylöjärven lukion, kiitos opettajien, kiitos ystävien. Kiitos kuuluu kaikille niille, jotka ovat meitä tässä eteenpäin työntäneet, auttaneet ja kannustaneet. Kiitos. Nyt on meidän aika lähteä tutusta, turvallisesta ympäristöstä kohti vähemmän tuttua.
Hilla Järvinen, tuore ylioppilas
OPKH:n syystervehdys lukuvuodelle 2019-2020

Tervetuloa Ylöjärven lukioon ahertamaan opiskelun parissa! Mahtavaa on saada ennätyksellisen suuri joukko uusia ykkösiä opiskelemaan lukioomme!
Toivottavasti tulette viihtymään Ylöjärven lukiossa. Luulen, että jokaiselle on tiedossa tälle lukiovuodelle jotain odottamisen arvoista. Itselläni ja muilla kakkosilla on luvassa legendaariset Vanhojen tanssit. Kolmosilla puolestaan on tärkein vuosi edessä: yo-kirjoitukset, penkkarit ja se kaikista tärkein eli valmistuminen lukiosta. Toivon teille hyviä tuloksia kirjoituksista! Ykkösilläkin on edessä hieno vuosi. Pääsette valitsemaan itsellenne niitä aineita, joita oikeasti haluatte opiskella ja lisäksi teillä on edessä tiimijakso, joka oli mielestäni erityisen antava kokemus ja kiva vaihtelu perusjaksoille 😉 Tänä syksynä vietämme myös Ylöjärvi 150v -juhlavuotta. Lukiomme musiikki- ja teatteri-ilmaisunryhmät kehittelevät yhdessä sen kunniaksi viihdyttävän musikaalin.
Me opiskelijakunnan hallituksessa pyrimme tekemään parhaamme sen eteen, että lukioajasta saataisiin vielä viihtyisämpää erilaisten tapahtumien ja muutosehdotuksien avulla. Me edustamme teitä opiskelijoita. Olemme mukana monessa asiassa, jotka vaikuttavat lukio-opiskeluun, sekä järjestämme toimintaa ja tapahtumia. Nauttikaa kaikki lukiossa olemisesta – se on hienoa aikaa!
Mitä OPKH:lla on täksi syksyksi suunnitteilla ja mitä olemme toteuttamassa? Pidämme yllä yhtä Sun-päivän pajaa, jossa on luvassa rentoa keskustelua politiikasta ja vaikuttamisesta kahvikupposen ääressä. Rennonletkeiden pajojen lisäksi Sun-päivässä nähdään OPKH:n järjestämä yllätysesiintyjä päivän loppuhuipentumana. Sitä jäämme innolla odottamaan! Lisäksi syksylle on luvassa jalkapallokisailua ja paljon muuta! Ylläpidämme myös perjantain ruokailumusiikkilistaa, jonne voitte ehdottaa soitettavia biisejä.
Jos mielessäsi on jokin hyvä idea siitä, mitä me OPKH:ssa voisimme tehdä tai järjestää, niin tule rohkeasti ehdottamaan meille. Mikäli olisit itse halukas järjestämään jonkin tapahtuman tai tilaisuuden lukiossamme, mutta siihen tarvitsee rahaa, niin meiltä voi pyytää rahallista avustusta.
Voit ottaa meihin yhteyttä somessa: Instagramista löytyy Y-lukion OPKH tai paremmin tavoitat lähettämällä Wilma-viestin jollekin meistä, esim. Valtteri Hermoselle (pj) tai Anselmi Koivuselle (somevastaava).
Rohkeasti siis ideoita heittelemään ja pyytämään rahallista avustusta johonkin koulutoimintaan/tapahtumaan, jota olisit/olisitte valmiita järjestämään!
Täten toivon kaikille maittavia opiskeluhetkiä lukiossamme ja jaksakaahan opiskella ja oppia uutta!
Terveisin
Viljami ja koko OPKH:n poppoo 🙂
Voiko kirjoittamalla parantaa maailmaa?

Päässäni soi usein Eppujen Afrikka, Sarvikuonojen maa. Laulussa kysytään “Luuletko että kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa?”. Koska en tiedä kitaran soittamisesta mitään, muuttuu kitara näppäimistöksi ja soittaminen kirjoittamiseksi.
Kirjoittamisesta nimittäin tiedän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjoittaminen on muuttunut harrastuksesta työksi ja viimeisimpänä vienyt Finlandia-ehdokkaaksi. Luulette ehkä, että olen aina halunnut kirjailijaksi, mutta siinä olette kyllä väärässä. Sen sijaan olen aina halunnut muuttaa maailmaa.
1. Epäseksikäs kuntavaaliblogi
Kirjoitin Ylöjärven Lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2007. Olin ollut aktiivinen oppilaskunnassa ja nuorisovaltuustosta ja kirjoitusten jälkeen halusin jatkaa järjestö- ja vaikuttamistyötä. Liityin poliittiseen nuorisovaltuustoon, päädyin ehdolle kuntavaaleihin, sain muutaman lautakuntapaikan ja johdin lukion johtokuntaa. Vaalien alla perustin blogini ja aloin kirjoittaa kuntapolitiikasta. Olin ensimmäisiä, jotka tekivät kuntapolitiikasta julkista ja haasteetkin olivat sen mukaisia. Kuntapolitiikkaa oli totuttu tekemään suljettujen ovien takana ja pyrkimykseni tuoda päätökset someen keskusteltavaksi olivat joidenkin mielestä liian avoimia. Muutaman vuoden jälkeen turhauduin. Koin, että tulin usein kohdelluksi epäreilusti eivätkä asiat edenneetkään niin pian kuin olisin toivonut. Luovuin luottamustehtävistäni kun muutin Helsinkiin ja ajattelin, että vaikuttamistyöni olisi nyt ohi.
2012 koin kuitenkin uudenlaisen herätyksen: #tahdon2013 -kampanja vei minut mukanaan ja muistin, miten paljon rakastinkaan yhteisten asioiden edistämistä ja vaikuttamistyötä. Onnistuneen kampanjan jälkeen tajusin, että intohimoni maailmanparannukseen ei ollut kadonnut mihinkään, kuntapolitiikka vain ei ollut minua varten.
2. Maailman paskin äiti
Esikoiseni syntyi vuonna 2013. Samana vuonna siirryin kirjoittamaan blogiani Lilyyn ja bloggaaminen muuttui ensin puoliammattimaiseksi ja sitten ammattimaiseksi. Tuolloin perheblogit olivat valtavan suosittuja ja blogin kirjoittaminen oli ihanaa. Sain suoltaa mielipiteitäni niin paljon kuin halusin ja siitä vielä maksettiinkin! Bloggaamisellakin oli kuitenkin kääntöpuolensa. Jos sillä halusi elättää itsensä, piti olla valmis kompromisseihin sisältönsä suhteen. Parin vuoden jälkeen siirryin pois Lilystä ja rupesin himmailemaan kaupallisten sisältöjen suhteen. Minusta alkoi tuntua, etten enää voinut seistä niiden mainostamieni pilttipurkkien takana.
Kuopuksemme syntymän jälkeen minulla todettiin synnytyksen jälkeinen masennus eli synnytysmasennus. Aloin kirjoittaa masennuksesta blogiini, sillä olin varma, etten ole ainoa masentunut äiti. Pian kävi ilmi, että meitä oli muitakin ja blogini lukijamäärät räjähtivät. Kirjoitin avoimesti tunteistani, ajatuksistani ja siitä, miltä tuntuu päivästä toiseen epäonnistua asiassa, jonka pitäisi olla maailman luonnollisin. Kirjoitukset veivät minut lopulta myös televisioon, radioon ja podcasteihin puhumaan aiheesta ja sadat, elleivät tuhannet äidit ovat kiittäneet rohkeudestani puhua sairaudesta ääneen.
3. Palautteesi on meille tärkeä
Ihailemani Rosa Meriläinen sanoo aina, että missä tahansa tilaisuudessa kannattaa mennä istumaan eteen ja keskelle, jos haluaa jäädä puhujan mieleen. Aloin toteuttaa ohjetta jo opiskellessani Tampereen Ammattikorkeakoulussa ja se on osoittautunut kultaakin kalliimmaksi. Edessä istumisen lisäksi olen opetellut kysymään jokaisessa tilaisuudessa puhujalta tai esiintyjältä kysymyksen tai pari. Nykyään olen kysymisessä jo niin harjaantunut, että olen saanut useita puhujapyyntöjä ja työtarjouksia kysymysteni ansiosta.
Toinen uraani positiivisesti vaikuttanut yksinkertainen asia on palautteen antaminen ja mielipiteen selkeä esittäminen. Ensin päädyin tuottamaan Popedan kiertueita, sitten tuottamaan Musiikki&Mediaa, sen jälkeen töihin PING Helsinkiin ja lopulta tekemään Suomen Tubeconin strategista suunnittelua. Kaikkia näitä työtarjouksia on yhdistänyt se, että mielipiteeni ja palautteeni on koettu arvokkaaksi. Vastaan palautekyselyihin aina kahdesta syystä. Ensinnäkin tapahtumatuottajana tiedän, miten arvokasta palaute on tulevia tilaisuuksia suunnitellessa ja toisekseen rakentava, perusteltu ja kehittävä palaute on loistava keino jäädä palautteen lukijan mieleen. Se on myös erinomainen käyntikortti ja tulee huomattavasti halvemmaksi kuin massiivinen somekampanja oman työnhaun yhteydessä.
4. Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)
Kun minua pyydettiin Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjan yhdeksi kirjoittajaksi, vastasin ensimmäisenä ei. Yön yli nukuttuani muutin mieleni ja lupauduin mukaan, vaikka ajankäytöllisesti tai taloudellisesti se ei ollut erityisen järkevää.
Olen itse saamelainen, mutta lapsena en tiennyt ketään muita saamelaisia kuin meidän perheemme. Ei ollut kirjallisuutta, ei satuja, ei televisio-ohjelmia, ei lehtiä. Ja se oli kirjaprojektiin lähtemisen suurin motivaattorini. Halusin kertoa Suomen lapsille tarinoita saamelaisnaisista, jotka ovat omalla toiminnallaan tehneet hyvää sekä ihmisille että luonnolle. Päähenkilöikseni valikoituivatkin siksi Petra Laiti, joka on edistänyt YK:ssa kaikkien maailman alkuperäiskansojen oikeuksia ja Pauliina Feodoroff, joka tekee erittäin tärkeää luonnonsuojelutyötä Näätämöjoella.
Pauliinan ja Petran lisäksi kirjassa on 58 muunkin naisen tarinat. Osa heistä on suupaltteja rohkelikkoja, osa syrjäänvetäytyviä ajattelijoita. Se ei ole sattumaa, vaan huolellisesti valittu näkökulma sankaruuteen. Sankaruus ei ole aina vain omien rajojen ylittämistä vaan joskus se on myös yhteisen hyvän edistämistä oman etunsa sijaan.
5. Valitse taistelusi
Olen 30-vuotias ja ehtinyt kirjoittaa jo vaikka mitä. On paljon sellaista, mikä ei mahdu tähän tekstiin ja paljon sellaista, mitä en itse edes muista. Kaikkea kirjoittamistani yhdistää kuitenkin intohimo. Jos haluaa vaikuttaa ja saada aikaan muutoksen, on pakko itse innostua asiastaan. Innostus nimittäin tarttuu ja saa asioita tapahtumaan.
Miten sen intohimonsa kohteen sitten löytää? Helposti. Mikä on se asia, josta puhut ystäviesi, perheesi tai kummitätisi kanssa? Mistä asiasta voisit kertoa loputtomiin tai mistä et saa tarpeeksesi? Minun intohimoni on yhdenvertaisuuden edistäminen ja sen varjolla minut saa ylipuhuttua lähes mihin tahansa. Mikä sinun on?
Eikä se ole mikään katastrofi, vaikka et keksisikään intohimosi kohdetta. Kaikkien ei tarvitse vaikuttaa, voit myös valtuuttaa jonkun vaikuttamaan puolestasi. Se käy helposti vaikkapa vaaleissa äänestämällä. Kuntapolitiikka ei ollut oma intohimoni kohde, mutta on paljon ihmisiä joille se on. Silloin minun tehtäväni on varmistaa, että kaupunginvaltuustossa minua edustaa paras mahdollinen henkilö.
Emmi Nuorgam
Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja viestinnän asiantuntija, joka pukeutuu hassuihin hattuihin ja hulmuaviin helmoihin.
Tervetuloa meidän lukioon!
Uusi kouluvuosi on taas polkaistu käyntiin ja meillä on luvassa monia mukavia tapahtumia. Keväällä opiskelijakunnan hallitus ehti järjestää muun muassa salibandyturnauksen ja kuplajalkapallolajikokeilun sekä rahoitti penkkareita ja opiskelijoiden stipendejä. Tänä syksynä opiskelijakunnan hallitus järjestää futsal-turnauksen ja kenties kyvyt esiin -tapahtuman sekä osallistuu lukion jokavuotisen virkistysteemapäivän eli SunPäivän suunnitteluun. Syyslukukausi huipentuu sitten joulukuussa yleiskokoukseen, jossa opiskelijakunta valitsee uuden hallituksen. Yleiskokouksessa on perinteisesti vieraillut myös esiintyjä.
Kokemuksesta voin kertoa, että Ylöjärven lukiossa on monipuoliset opiskelumahdollisuudet, joita yrittäjyyslinja ja Tredu lisäävät entisestään. Tarjolla on myös paljon toimintaa opiskelujen oheen ja tekemistä hyppytunneille moneen makuun. Lukiolta löytyy muun muassa oma kuntosalinurkkaus, kirjasto, kahvio, pingis- ja biljardipöydät sekä opiskelijakunnan hallituksen sponsoroimia välipala-automaatteja.
Opiskelijakunnan hallitus on tärkein linkki opiskelijoiden ja koulun henkilökunnan välillä ja edustaa opiskelijoita opekokouksissa ja opiskelijahuoltoryhmässä. Tuemme mielellämme erilaisia kouluviihtyvyyttä edistäviä hankkeita ja otamme vastaan toiveita sekä tapahtumista että tavarahankinnoista. Opiskelijakunnan hallitusta voi lähestyä vaikkapa Instagramin välityksellä osoitteessa instagram.com/yyhallitus.
Toivotan kaikille uusille ja vanhoille opiskelijoille mukavaa syksyä!
Simon Paldanius
opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja, abi
P.S. Kuva on viime talvelta, sillä uudempaa ei ole ehditty vielä ottamaan.
Tervetuloa uudistuneen verkkolehden pariin!
Ylöjärven lukion verkkolehti Valovuosi kokoaa juttunsa jatkossa tänne blogi-muodossa. Koulumaailmaan liittyviä tekstejä julkaistaan ympäri vuoden – siis sitä mukaa, kun toimittajamme saavat niitä tehtyä. Blogia toimittavat Toimittajakurssin ÄI13 valinneet opiskelijat ohjaajansa kera sekä satunnaiset vierailevat tähdet. Jos haluat mukaan kirjoittamaan ja kuvaamaan, ota yhteyttä äidinkielenopettajiin! Toimitus toivottaa oikein innostavaa syksyä 2018 kaikille lukijoillemme: Ylöjärven lukio rocks – meidän koulu on kuuluisa ennakkoluulottomasta kokeilukulttuuristaan, joten monenlaisia kiinnostavia juttuja on taatusti tulossa!