Vaihtovuosi jenkeissä
Minun vaihtovuoteni jenkeissä alkoi syyskuussa 2021. Aluksi en ollut menossa sinne hyvällä mielellä, koska sain tietää perheeni viikkoa ennen jenkkeihin saapumista. En tuntenut perhettäni ollenkaan ja olin menossa sinne vuodeksi. Helpotti lähtöä, kun kuulin, että toinenkin suomalainen opiskelija on tulossa samaan kouluun kanssani. Tapasin hänet Helsingissä lentokentällä ja lensimme siitä yhdessä koko matkan Denveriin asti, josta hän lensi Lincolniin (jossa asuimme) ja minä lensin Omahaan. Perheeni haki minut Omahasta. Olin matkustanut 27 tuntia ja olin erittäin väsynyt.
Heti seuraavana päivänä saapumisestani menin jo koululle tapaamaan koripallovalmentajani, joka vei minut heti kesken työpäivänsä hoitamaan tarvittavat asiat. Kävimme paikallisella koripallohallilla hakemassa minulle jäsenyyden, jonka hän maksoi kokonaan. Sen jälkeen palasimme koululle ja tapasin kaikki opettajat ja sain lukujärjestyksen ja aloitin jo koulun. Kaikki tapahtui siis nopeasti.
Koulunkäynti siellä yllätti minut. Se oli erittäin helppoa. Siellä koulupäivät olivat aina samanlaisia. Minun host-äitini oli opettaja siinä koulussa, joten minulla ei saanut olla tyhjiä tunnin paikkoja lukujärjestyksessä. Minulla oli joka päivä 8.00-15.30 koulua. Minulla oli 8 oppituntia, jotka kestivät 45 minuuttia. Päivässä oli kaksi 10 minuutin välituntia ja yksi pitkä ruokavälitunti, joka oli noin 45 minuuttia. Muuten oli viiden minuutin siirtymävälitunnit.
Koulu oli erittäin helppoa. Olin kuullut huhuja kuinka helppoa koulu on jenkeissä, mutta en ajatellut lukion viimeistä luokkaa suomen seiskaluokan tasoiseksi. Minä en niinkään panostanut siellä kouluun, koska tarkoitukseni oli pitää hauska vuosi. Minä loppujen lopuksi valmistuin koulun kolmanneksi parhaana opiskelijana ja minua kaksi parempaa opiskelijaa olivat myös vaihto-oppilaita. Minun veljeni Pyry valmistui myös ja viidenneksi parhaana opiskelijana.
Koulussa ei ollut ruokailua vaan piti viedä omat ruuat tai välipala. Minä en pitänyt tästä järjestelmästä, koska meillä kotona syötiin pelkkää pakasteruokaa. Minä siis sain kouluun mukaan pakasteruokaa uudelleen lämmitettäväksi mikroon.
Urheilu koulussa oli mukavaa. Siellä on aina syksyllä pojilla amerikkalainen jalkapallo ja tytöillä on lentopallo. Talvella marraskuun alussa alkoi koripallokausi. Se oli meidän koulumme ehdottomasti suosituin laji. Kausi kesti noin maaliskuun loppuun, jos joukkue pääsi State Tournamenttiin. Sen jälkeen alkoi yleisurheilukausi koko koululla ja se kesti vuoden loppuun asti. Koulussa urheilu oli tärkeää.
Minä pelasin siis koripalloa. Treenit ja pelit olivat erittäin kovia. Pidin siitä, että suoraan tunnilta mentiin koulun saliin. Usein meillä oli vielä illalla uudet harjoituksen ja filmi seuraavasta vastustajasta. Varsinkin kun pääsimme State Tournamenttiin me aloitimme päivän treeneillä ja keskellä päivää oli yhdet ja illalla oli myös yhdet tai kahdet harjoitukset. Siellä koripallo meni koulun ohi. Pelasimme todella hyvän kauden tiukan valmennuksen ansiosta ja hävisimme vain yhden pelin ja voitimme osavaltion mestaruuden.
Minun perheeseeni kuului äiti, isä ja kaksi veljeä. Tulin toimeen kaikkien kanssa, mutta parhaiten isän ja poikien. Pyry myös muutti minun perheeseeni kolmen viikon jälkeen ja asui koko loppuvuoden kanssamme. Meidän perheemme oli erittäin kristitty ja kävimme kirkossa joka sunnuntai. Jenkeissä ylipäätään elettiin erittäin perhekeskeistä elämää, ja jos sukua asui lähellä heidän kanssaan oltiin paljon tekemisissä.
Perhe ja suku oli aina läsnä kaikissa juhlissa. Thanks giving, joulu ja pääsiäinen juhlittiin aina meidän talossa ja vieraaksi tulivat isovanhemmat ja serkut. Isovanhemmat olivat aivan ihania, mutta serkut olivat erittäin puuduttavia. En oikein viihtynyt niissä juhlissa liian kauaa ihmisten ympärillä.
Kaikki juhlat olivat erittäin perhekeskeisiä. Ne usein alkoivat aikaisin päivällä ja loppuivat illalla. Aina aluksi odoteltiin, että kaikki saapuivat, jonka jälkeen oli erilaisia ulko- ja sisäpelejä. Nämä pelit olivat todella mukavia ja varsinkin kun oli paljon pelaajia. Pelien jälkeen oli aina ruoka. Juhlissa meidän perhe panosti ruokaan todella paljon. Silloin oli monta eri lämmintä ruokaa ja jälkiruuat. Ruokailu vei aina useamman tunnin, koska samalla juteltiin kuulumisia ja syötiin monta annosta. Illalla oli vielä usein lisää pelejä tai nuoret menivät pelaamaan pleikkaria.
Kavereita koulussa ei ollut vaikeaa saada, koska kaikkia kiinnosti vaihto-oppilaat. Onnekseni Pyry (toinen suomalainen) oli aivan mahtava tyyppi ja todella samanlainen kuin minä. Meistä tuli nopeasti todella läheiset. Me löysimme kaveriporukan, joka oli meidän kaltainen ja olimme koko vuoden heidän kanssaan. Minulla ja Pyryllä tuli yhteinen paras kaveri Micheal. Kun tutustuimme häneen kunnolla, vietimme melkein joka ikisen viikonlopun hänen luonaan yökylässä. Myös Jaquez ja Jaheim olivat meidän porukassamme ja olimme erittäin tiivis viisikko.
Vietimme paljon aikaa yhdessä. Välillä tuli myös ideoita esimerkiksi lähteä Omahaan, joka oli noin 40 minuutin ajomatkan päässä. Siellä Jaquezilla ja Jaheimilla oli sukua. Meillä oli siellä todella usein grillailua ja kaikenlaista hauskaa.
Maaliskuun lopussa tuli seniormatkan aika. Me matkustimme Denveriin Coloradoon. Siellä meillä oli vuokrattuna todella iso talo. Matkalla meitä oli noin 23 opiskelijaa. Siellä kävimme katsomassa Denver Nuggetsin peliä ja shoppailemassa. Kävimme myös leirintäkeskuksella, jossa oli aivan kaikkea mahdollista. Siellä suurin osa päivästä meni koripalloa pelatessa. Matkan aikana oli myös minun syntymäpäiväni ja se oli kyllä ikimuistoinen.
Myös vaihtojärjestö järjesti meille lomamatkoja. Kävimme Pyryn kanssa Kaliforniassa. Matka alkoi Los Angelesista, jossa vietimme kolme päivää. Vierailimme Disneylandissa, Hollywoodissa ja vaikka kuinka monissa eri paikoissa.
Senioreilla eli viimeisen vuoden opiskelijoilla loppui viisi viikkoa ennen muita opiskelijoita. Minä ja Pyry siis jäimme lomalle, kun minun host-äiti ja veljet jatkoivat vielä koulua. Tämä loma oli todella kiva, koska olin tutustunut niin hyvin ihmisiin ja meillä riitti tekemistä.
Sää Nebraskassa oli todella outoa ja vaihtelevaa. Siellä on siis kesäisin erittäin kuuma ja se jatkuu pitkälle syksyyn. Syyskuun lopussa alkoi oudot säät. Siellä oli yöllä ja aamulla pakkasta vähän, mutta päivällä oli yli 30 astetta lämmintä. Talvi oli erittäin vaihteleva. Pakkasta oli välillä, mutta yleensä oli yli 10 lämmintä. Satunnaisia lumimyrskyjä ja hellehetkiä tuli ympäri talven. Keskellä talvea tuli myös tornadoja, koska mentiin kymmenestä pakkasasteesta 25 lämmintä 12 tunnin aikana.
Vaihtovuosi loppui New York Cityssä pidettävään loppuleiriin. Kaikki vaihtarit saapuivat sinne loppuleirille. Siellä vierailtiin Vapaudenpatsaalla ja Central Parkissa. Sitten oli omaa aikaa tehdä mitä halusi. Matka sinne oli kolme päivää. Sen jälkeen matkasimme Suomeen.
Matka oli kaikkiaan erittäin positiivinen ja hyvä kokemus. Alku on aina vaikea, mutta siitä ei ole suunta kuin ylöspäin. Minä opin, että monet huhut ja stereotyypit jenkeistä on todellakin totta. Eniten minua yllätti yleissivistyksen taso ja koulun helppous. Sain sieltä aivan mahtavia kokemuksia, erilaisia näkökulmia ja muistoja. Mielenkiintoisinta ehdottomasti oli sään vaihtelu. Se yllätti aivan täysin, että päivän aikana isoin lämpötilan vaihtelu on 40 astetta.
Kun katson vuotta taaksepäin, usein on ikävä sinne. Menisin todellakin uudelleen. Suosittelen kaikille.
Roope Heinilä