In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto - huhtikuu 2020

Kiitos korona – tämä on ollut herätys koko maailmalle

Etäopiskelua Teamsin välityksellä

Media pursuaa tällä hetkellä koronauutisia: miten virus jatkaa leviämistään, on uusia säännöksiä ja menehtyneitä. Sävy on pääosin negatiivinen. Eikö koronassa ole mitään positiivista? Kyllä on. 

Minulle nuorena opiskelijana tämä on tietysti ollut aikamoinen muutos normaaliin arkeen verrattuna. Aamuisin en lähde kouluun vaan voin herätä viisi minuuttia ennen videovälitteisen tunnin alkua. Kokeet teen oman maun mukaan lattialla, sohvalla tai työpöydälläni. Kukaan ei vartioi puhelimenkäyttöäni oppitunneilla. Alkuun voi kuulostaa hohdokkaalta, mutta ei se sitä lopulta minun eikä kovin monen muunkaan mielestä ole. Tällainen poikkeustilanne on antanut asioille uutta perspektiiviä. 

Eniten kaipaan yhteisöllisyyttä ja kavereitani, sillä videovälitteinen kuva ei vain riitä korvaamaan heitä. Eristäytyminen opettaa, miten tärkeitä kaverit oikeasti ovat. Kaipaan ilmaista kouluruokaa, opettajien lähiopetusta, välitunteja, koulurytmiä ja yhdessä opiskelua. Vaikka itsenäinen opiskelu onkin hyvää harjoitusta ylioppilaskirjoitusten lukulomalle ja omalle vastuunkantamiselleni, kaiken tämän yksinväkertämisen jälkeen lähden ilomielin kouluun. Arvostukseni koulunkäyntiä kohtaan on ennätyslukemissa. Mikäli muutkin yhtyvät tähän, ties vaikka PISA-tuloksemme parantuisivat. 

Lisäksi olemme saaneet maanlaajuisia tutkimustuloksia koulupäivän aloituksen myöhentämisen hyödyllisyydestä. Voidessani nyt nukkua tunnin pidempään ja herätä vasta viisi minuuttia ennen etätunnin alkua voin samalla todeta, ettei koulupäivän myöhäisempi aloitus saa nuoria nukkumaan yhtään enempää. Kun koulu alkaa myöhemmin, menen myös nukkumaan myöhemmin.  

Minä ja moni muu kaipaamme harrastuksia sekä vapautta mennä ja tulla. En ole ikinä viettänyt näin paljon aikaa kotona. Viimeinkin on aikaa tehdä kodin rästitöitä tai vain olla. Ulkoilu ja luontomme saavat uusia ystäviä tällaisina aikoina. Tämä voi olla suunnanmuuttava kokemus monelle suorittajalle, joita ei pysäytä kuin ulkonaliikkumiskielto, kuntosalien sulkeminen ja kokoontumiskielto. 

Kuluttamiseen perustuvalle taloudelle kaikki tämä on tietysti täyttä hallaa. Näkisin asiassa kuitenkin valoisia puolia ympäristön kannalta. Autoilu, päästöt, ilmansaasteet sekä kulutus ovat hetkellisesti ympäristön kannalta järkevissä rajoissa. Talouden vuoksi emme tietenkään voi jatkaa näin, mutta kenties voisimme oppia tästä pohjanoteerauksesta jotakin ja siirtyä tulevaisuuden kuluttamisessa jonkinlaiseen entisen ja pohjatason välimaastoon. Nyt meillä on kokemusta niukemmasta elämäntyylistä ja olemmehan tarpeen tullen oikeasti aika luovia. Kaukana olevat kokoukset voi hoitaa myös etänä, pärjäämme vähemmälläkin ostamisella, liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti lähimaastossakin, teknologiaa pystyy hyödyntämään todella monessa asiassa paljon enemmän ja autoilua sekä lentämistä todella on mahdollista vähentää. Nyt olemme pakon edessä kokeilleet jotakin todella radikaalia, joten kenties ilmastotoimet eivät jatkossa tunnu enää niin mahdottomilta. 

Pandemiasta aiheutuu eittämättä paljon negatiivisia puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut herätys koko maailmalle. Terveys on lopulta tärkeämpää kuin mikään muu, sillä me kaikki olemme kuolevaisia. Poikkeustilanne on varmasti havahduttanut tajuamaan, miten montaa asiaa olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että muuttaisimme kaikki tapamme poikkeustilanteen jälkeen, mutta kenties tämä on hyvä muistutus uusille sukupolville elämän haavoittuvuudesta ikään kuin sota oli aikoinaan. Ja onhan tämä kokemus yhdistänyt niin suomalaisia kuin laajemminkin valtioita. Lopulta olemme kaikki samoja koronapotilaita ikään, rotuun, ihonväriin, kansalaisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.  

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 1.4.2020. Kuva: koulun arkisto)

Ihminen ja kone -uutuuskurssi innosti

Robottien ohjelmointia

Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa oppiainerajoja rikkova Ihminen ja kone -teemakurssi (TO01, monitieteinen ajattelu), josta saatiin erittäin hyvää palautetta. Kurssilla haluttiin tarkastella tekoälyyn liittyviä kysymyksiä niin tekniikan kuin filosofiankin näkökulmasta. Kurssin suunnittelu oli osa Otavan opiston koordinoimaa innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämishanketta ”Teemasta toimeen!”, jota rahoittaa Opetushallitus. Opiskelijat tutustuivat tekoälyn kehitykseen ja pohtivat yhdessä, mitkä ovat tekoälyn vaikutukset tulevaisuuteen. Lisäksi he pääsivät ratkaisemaan tekoälyyn liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä sekä kokeilemaan ohjelmointia ja 3D-tulostusta. Ajattelutaidot kehittyivät monipuolisesti.​ Kurssi on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna.

 

Haastattelussa kaksi uutuuskurssille osallistunutta toisen vuoden opiskelijaa: Toivo Lehti ja Antton Hoisko.

 

Miksi halusitte osallistua Ihminen ja kone -kurssille?

Toivo: Halusin osallistua kyseiselle kurssille, kun sain tietää, että siellä opiskeltaisiin jotain tieteisiin liittyvää. Kurssi oli uusi, joten emme saaneet tarkkaa tietoa kurssin sisällöstä, ennen kuin vasta hieman myöhemmin.

Antton: Osallistumiseni kurssille oli lähes itsestäänselvää, sillä tekniikka ja kurssin aihepiiri kiinnostavat todella paljon. Asiat myös liittyvät harrastuksiini elektroniikan parissa.

 

Mitä kurssilla tehtiin?

Toivo: Kurssin ideana oli opiskella ohjelmointia robotilla ja robotiikkaan liittyvää etiikkaa erilaisten tehtävien kautta. Lisäksi kurssilla oli mukana 3D-tulostusta, jonka tuotoksia sai käyttää roboteissa. Erilaisten soveltavien tehtävien lisäksi kävimme vierailulla Robotech Oy:llä ja 3DStep Oy:ssä, jotka ovat ylöjärveläisiä yrityksiä. Toinen rakentaa robotteja ja toinen tulostaa 3D-tulostimilla osia.

Antton: Kurssilla käsittelimme aiheita tekoälyn eettisyydestä ja ohjelmoinnista robotiikkaan. Harjoittelimme myös 3D-mallinnusta ja tulostamista. Teimme projektityön (tulevaisuuden sovellus, omavalintainen teknologia) ja pohdimme työskennellessä heränneitä kysymyksiä sekä ongelmakohtia filosofian kannalta. Teimme myös yritysvierailuja, joten robotiikkaan ja 3D-tulostamiseen pääsi tutustumaan todella konkreettisesti. Kurssin alussa saimme VEX IQ -robottiin rakennus- ja ohjelmointitehtävän, jota suoritimme kurssin ajan. Suunnittelimme robotteihin osia 3D-mallinnusohjelmalla ja tulostimme niitä. Saimme myös vierailijoita Tampereen yliopistolta, ja he toivat mukanaan toistakymmentä 3D-tulostinta, joita saimme käyttää. Tämän vierailun aikana oli mahdollisuus kysellä aiheeseen liittyvien alojen jatko-opiskelu- ja työmahdollisuuksista. Päättöpäivänä olisimme vielä vierailleet Tampereen yliopistolla, mutta koronatilanteen takia emme päässeet vierailulle.

 

 

Mikä oli mielestänne parasta kurssilla?

Toivo: Kurssi oli tähän mennessä opittuja taitoja soveltava kurssi. Täten se toi eniten intoa ja kiinnostusta ohjelmointia kohtaan. Kurssilla eteneminen tapahtui oman tason mukaan ja opettajat olivat aina mukana, jos oppilaat tarvitsivat apua. Yritysvierailu oli mahtava.

Antton: Parasta kurssilla oli mielestäni yliopiston väen vierailu sekä yritysvierailut, sillä asioista pääsi keskustelemaan alan asiantuntijoiden kanssa.

 

Keille suosittelisitte kyseistä kurssia? 

Toivo: Minä suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita ohjelmoimisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Antton: Suosittelen kurssia tekniikasta kiinnostuneille ja ongelmanratkaisua rakastaville opiskelijoille.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Terveisin

kurssin toteutuksesta vastanneet opettajat Miia Bergman, Minna Jokela ja Tommi Lindholm sekä blogitoimitus