Kestävä kehitys
KOHTI KESTÄVÄÄ ELÄMÄNTAPAA – PIENIN ISOIN ASKELIN
Nykyinen elämäntapamme, joka perustuu pitkälti fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen ja luonnonvarojen ylikulutukseen, on tullut tiensä päähän. Ongelmat ilmastonmuutoksesta sään ääri-ilmiöihin ja luontokatoon eivät rajaudu vain tietyille alueille vaan ovat planetaarisia eli koko maapalloa koskevia. Jotta maapallomme on elinkelpoinen ja luonnon olosuhteiltaan monipuolinen myös tuleville sukupolville, elämäntapojamme tulee muokata uusiksi.
Toiveikkuutta pitää yllä se, että muutos ei tarkoita siirtymistä aiempaa ankeampaan elämään tai kieltäytymistä kaikesta kivasta. Muutoksessa on kyse pikemminkin erilaisesta tavasta elää hyvää ja merkityksellistä elämää. Siinä korostuvat ennen muuta resurssien, kuten luonnonvarojen, tuotteiden ja palvelujen, kestävä käyttäminen ja vähähiilisyyttä tukevien ratkaisujen edistäminen. Uuden uljaan maailman rakentamisen dynamona on puolestaan se, että uskallamme muuttaa ajatteluamme eli käyttää hyväksi kykyjämme kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia.
Jokapäiväinen elämämme, syömisestä sähkölaitteiden ja vaatteiden käyttämiseen, ei toimi ilman maailmanlaajuisia yhteistyöverkostoja. Siksi ei ole liikaa vaadittu, että ihmiset edes hetkiseksi pysähtyvät miettimään vastuullista kuluttamista tai tuotteiden elinkaarikustannuksia. Ei ole myöskään pahitteeksi, jos luottaa yhdessä tekemisen voimaan. Esimerkiksi koulut ovat merkittäviä paikallisyhteisöjä, joilla on kykyjä tehdä aloitteita ja toimia muutoksentekijöinä.
Ylöjärven lukiossa käytännön toimenpiteet koskevat neljää painopistealuetta. Nämä ovat ruoka, asuminen (mukaan lukion koulurakennus), tavaroiden kuluttaminen ja liikenne. Viime mainittu kattaa myös matkailun. Emme odota, että elämäntapamuutos tapahtuu käden käänteessä. Uudet ajattelu- ja toimintatavat vakiintuvat vähitellen, pienin isoin askelin, osaksi koulun arkea. Toisin sanoen tämänhetkisten tekojen vaikuttavuus ilmenee tulevaisuudessa, kun yhä useammat ihmiset ovat omaksuneet kestävän elämäntavan.
Alla Ylöjärven lukion kestävän kehityksen painopistealueet. Jokaisessa painopistealueessa kuvattu lyhyesti lukiomme toimintakulttuuriin sisältyviä muutostoimenpiteitä.
Ruoka – perustarve vailla vertaa
Ilman ravintoa, tärkeintä perustarvettamme, hukka perii ihmisen. Saman kohtalon voi kokea asuttamamme planeetta, jos emme lainkaan kiinnitä huomiota ruokavalintoihimme tai tarkentaen: ruokamme hiili- ja vesijalanjälkeen. Naudanlihakilon tuottaminen kuluttaa 15 500 litraa vettä. Sama määrä sianlihaa kuluttaa vettä 4 800 litraa, kananliha 3 900 litraa, vehnäleipä 1 300 litraa, kurkku 350 litraa, peruna 250 litraa ja tomaatti 210 litraa. Kasvisruoan lisääminen ja punaisen lihan vähentäminen ovat siis ympäristötekoja – niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin. Uunituoreissa kotimaisissa ravitsemussuosituksissa otetaan huomioon planetaarisen ruokavalion idea. Ajatuksena on turvata maapallon kasvavalle väestölle sellaisen ravinnon saatavuus, joka paitsi ehkäisee epäterveellisen ravitsemuksen aiheuttamaa sairastavuutta myös samalla edistää kestävää kehitystä ja jarruttaa ilmastonmuutosta. Planetaarinen ruokavalio koostuu kasviksista, hedelmistä, täysjyväviljasta, palkokasveista ja tyydyttämätöntä rasvaa sisältävistä öljyistä. Kalaa ja kanaa suositellaan kohtalaisesti, punaista lihaa ja lisättyä sokeria hieman. Näiden kestävien syömistottumusten rinnalla tärkeää on vähentää ruokahävikkiä.
Kuva: Planetaarinen ruokavalio, jonka avulla sekä ihminen että ympäristö voivat paremmin. Kuten diagrammista voi havaita, planetaarinen ruokavalio ei tarkoita lihansyönnin lopettamista vaan vähentämistä (ks. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006107802.html) ks. myös näin helppoa on syödä ympäristöystävällisesti – tutustu planetaariseen ruokavalioon – WWF Suomi
(a) Terveellinen ja ympäristöystävällinen ruokavalio: lukioon ykköskerroksesta Sataman liepeiltä varaamme pienen pätkän seinää ruokareseptejä varten. Tiedämme, että ympäristöystävällinen ruoka voi olla maukasta ja riittoisaa, jos vain osaa sellaista kokata.
(b) Ruokahävikin vähentäminen ja hyödyntäminen: ruokahävikkiä mitataan ja seurataan erityisen biovaa’an avulla. Mittaus- ja seurantajärjestelmä sisältää sekä vaa’an keittiössä että infonäytön satamassa. Ruokalan keittäjät puolestaan myyvät ylijäämäruokaa ruokailun päättymisen jälkeen viidentoista minuutin ajan. Keittiöstä voi hakea puolen litran rasian haluamaansa ruokaa varten. Annos maksaa kaksi euroa.
(c) Lukion tapahtumatarjoilut: opettajien kokouksissa, opiskelijakunnan tilaisuuksissa ynnä muissa tapahtumissa pyrimme ruokatarjoilujen osalta toteuttamaan kestävän elämäntavan ideoita.
Asuminen – ekotehokkuus ja ympäristöystävällisyys havumetsävyöhykkeellä
Suomessa on niin kylmää, että pelkästään lämmityskustannukset pitävät energiankulutuksemme korkeana verrattuna vaikkapa Välimeren maihin. Ilmasto-olosuhteista huolimatta voimme hienosäätää tapojamme rakentaa ja asua – on sitten kyse kodeistamme tai muista rakennuksista, kuten kouluista. Energiankulutuksen vähentäminen vaikkapa aurinkopaneeleilla ja maalämpöteknologialla on toimintaa, jota voi kutsua perustellusti ilmastoviisaudeksi. Ilmastoviisas ihminen hallitsee myös lajittelun.
(a) Jätteiden lajitteleminen: jokaisen opettajan ja opiskelijan tulee tietää, missä sijaitsevat koulumme jätteiden kierrätyspisteet ja miten jätteitä lajitellaan. Esimerkiksi muovikelmuun valmistetussa einesannoksessa on usein vielä pahviset kuoret. Jätteiden oikeaoppisessa lajittelemisessa on kyse peruskansalaistaidoista.
(b) Asumiskustannusten minimoiminen: lukion tilojen lämpötilan laskeminen ja valojen sammuttaminen ainakin öisin ja loma-aikoina. Valossa on syytä miettiä myös aurinkoenergian osuuden kasvattamista sekä tarkistaa sähkölaitteiden kunto ja energiankulutustaso. Ilmastoviisauden alkeet sisäistänyt opiskelija voi puolestaan huoltajiensa kanssa säästää sievoiset summat rahaa – esimerkiksi kilpailuttamalla sähkösopimuksensa ja sijoittamalla ekonapillisiin vesihanoihin sekä LED-valaistukseen.
Kulutustavarat – tarpeiden vai halujen tyydytystä
Miten usein mietimme sitä, mitä tavaroita oikeasti tarvitsemme ja mitkä tavarat tyydyttävät tietynhetkisiä halujamme, hyvänä esimerkkinä olkoon heräteostokset? Tarkoituksenamme ei ole vähätellä haluja tai nautintoja vaan kutsua ihmisiä osallistumaan halujensa kultivointiin eli muokkaamiseen. Tämä tarkoittaa paitsi kohtuullisuutta kuluttamisessa myös sellaisten tavaroiden haluamista, jotka eivät tuhoa ympäristöämme. Ajatuksena on, että perustarpeidemme rinnalla yksilölliset halumme pikemminkin turvaavat kuin estävät niin tulevien sukupolvien kuin eläimien ja kasvienkin elämänehdot.
(a) Kirpputori: opiskelijat pitävät yllä kierrätyspöytää, johon myös opettajat ja muu henkilökunta voivat tuoda tavaroita.
(b) Koulun tavarahankinnat: juhlissa voimme suosia aineettomia lahjoja, arkena ympäristömerkittyjä tuotteita – on sitten kyse kopiopapereista tai siivoustarvikkeista.
Liikenne ja matkailu – maantieteelle emme voi mitään, mitä sitten?
Suomi on syrjäinen ja harvaan asuttu maa Euroopan laidalla. Ei olekaan outoa, että täältä lähdetään ja tänne tullaan usein lentämällä. Ylöjärven lukio ei puolestaan sijaitse ihanteellisella paikalla Tampereen seudun joukkoliikenteen näkökulmasta. Vaikka emme voi mainituille maantieteellisille tosiasioille mitään, käsiä ei pidä nostaa pystyyn antautumisen merkiksi. Päinvastoin on kysyttävä, mitä sitten tai miten ponnistamme tästä haastavasta tilanteesta eteenpäin keksimällä ratkaisuja, jotka tukevat kestävää kehitystä.
(a) Lentokompensaatio: hyvitämme lentojen hiilidioksidipäästöt sijoittamalla rahaa paikalliseen luonnonsuojeluun. Kompensoinnin kohteemme ja rahamäärän kertova laskurimme tarkentuu myöhemmin.
(b) Kimppa-autoiluun, pyöräilyyn ja kävelyyn motivoiminen: rutiiniemme muuttaminen paitsi aiempaa ympäristöystävällisemmäksi myös samalla yhteisöllisemmäksi ja liikuntamyönteisemmäksi muun muassa erilaisten kilpailujen ja tempausten avulla.
(c) Joukkoliikenteen kehittäminen: pyrimme vaikuttamaan kaupungin päättäjiin, jotta lukiomme saavutettavuus olisi aiempaa parempi.