Eipä me vielä penkkarirekkojen kyydissä osattu aavistaa, että keväällä meitä ei juhlitakaan. Korona laittoi monien elämän hiukan sekaisin, mukaan lukien meidän tulevien ylioppilaiden. Tänä vuonna juhlat pidetäänkin elokuussa kesän viimeisenä viikonloppuna perinteisen kesän ensimmäisen viikonlopun sijaan. Todistuksemme saapuvat postissa, mahdolliset stipendit tilisiirtoina, eikä kauan odotettu toukokuun 30. päivä olekaan tänä vuonna sen ihmeellisempi kuin muutkaan lauantait.  

Tästä huolimatta me olemme tässä. Valmiina painamaan lakkimme päähän, valmiina näkemään, mitä tulevalla on meille tarjottavaa. Me selvisimme aikaistetuista kirjoituksista ja kaikesta stressistä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Juhlat kuitenkin saadaan pitää, ja siitä voimme olla onnellisia. Niitä ehkä juhlitaan kolme kuukautta myöhemmin kuin odotimme, mutta meitä silti juhlitaan. Ja silloin juhlitaankin kunnolla, sen olemme ansainneet.  

Lukioaikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Vuosiin on mahtunut niin koulukirjojen heittämistä lattialle turhautumisen vallatessa mielen, lukemattomia naurunremakoita, uskon menettämistä itseensä sekä sen takaisin rakentamista. Joinakin päivinä ajatus itsestä ylioppilaana tuntui äärettömän kaukaiselta ajatukselta, mutta opettajien naurahdellessa eväsmäärilleni kirjoitusten ovella luotto itseeni oli taasen normaalilla tasolla. Jos ei keksinyt kirjoitettavaa, olipa ainakin syötävää.  

Omiin lukiovuosiini sisältyi myös vaihtovuosi Yhdysvaltoihin, mikä teki omasta opiskelustani hiukan erilaista. Meiltä onkin Valosta monesti lähtenyt opiskelijoita vaihtoon niin viikoksi kuin pidemmäksikin aikaa, ja samalla lailla meillä on koulussamme ollut monia vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Ylöjärvi on saanut itsestään yllättävänkin kansainvälisen, ja siitä olen ylpeä. Mielestäni koulumme kansainvälisyys avaa opiskelijoille paljon erilaisia, jännittäviä ovia ja tekee lukioajoista normaaliakin elämyksellisempiä.  

Itselleni tärkeimpiä asioita lukiossamme ovat olleet opettajat, kouluterveydenhuolto ja muu henkilökunta. Monet opettajat ovat oikeasti halunneet tutustua meihin opiskelijoihin yksilöinä, mitä arvostan todella. Vuoden vaihtonikin jälkeen opettajat tunnistivat minut heti takaisin tultuani, ja sain tuntea, että olen taas tervetullut tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Opettajien kanssa on heitetty monet läpät ja käyty syvällisempiäkin keskusteluja. Tuntuu, että monet opettajat oikeasti tunsivat minut ja pitivät huolta siitä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Samoin kuin muu henkilökunta. Jos jokin asia mietitytti, kolmannesta kerroksesta sai aina vastauksia.  

Lukiossamme on monia tapoja päästä toteuttamaan itseään. Meidän lukio ei ole ollut vain pänttäämistä ja esseiden kirjoittelua, vaan Valossa on ollut mahdollisuus kehittää itseään myös esimerkiksi liikunnan, musiikin tai kuvataiteen parissa, ja meitä on siihen myös kannustettu. Esimerkiksi Kaupungin yö -musikaali oli elämys, jota en unohda. Se, ja monet muut, on syitä, miksi olen onnellinen, että valitsin lukiokseni juuri Ylöjärven lukion.  

Lukioajoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Nämä vuodet ovat muovanneet meistä nuoria aikuisia, joilla on nyt yhä suuremmat haasteet edessään. Niistäkin tulemme selviämään, kiitos Ylöjärven lukion, kiitos opettajien, kiitos ystävien. Kiitos kuuluu kaikille niille, jotka ovat meitä tässä eteenpäin työntäneet, auttaneet ja kannustaneet. Kiitos. Nyt on meidän aika lähteä tutusta, turvallisesta ympäristöstä kohti vähemmän tuttua. 

Hilla Järvinen, tuore ylioppilas