In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Koronakevään ylioppilaat saivat vihdoin yo-juhlansa

Poikkeusajan ylioppilaille poikkeuksellisen isot onnittelut koko koululta!

Juhlassa 28.8.2020 kuultiin lukion musiikkiryhmän esittämänä ylioppilas Saana Joutsenvirran uudelleensanoittama lauluesitys Kasmirin Vadelmavene-kappaleesta:

 

VALOON

 

1.

Lukkari täynnä, tahtoisin hypärin mut ei, en saa.

Läppärin vankina, siihen ei tarvita ku essee ja deadline.

Mut pian seitkytviis kurssii täynnä on,

vien tän maaliin, sen vannon.

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

2.

Satama ruuhkanen, eväitten tarkistusta kaikki oottaa.

YTL tiedottaa, korona aikataulut täysin sotkee.

Mut silmät kii laitan ja hengitän.

Kuvittelin jo tän päivän…

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

C-osa

Haaveet vievät kohti uusia tuulii,

sä muistat tän kaiken silti.

Vielä eessä paljon uusia oppei,

muistoistasi kii, hei.

 

Onnea ja hyvää elämää jokaiselle lukiostamme maailmalle ponnistaneelle!

 

Tervetuloa niin uudet ykköset kuin myös jo vanhat konkarit!

Opiskelijakunnanhallitus haluaa lämpimästi toivottaa kaikki tervetulleeksi kesän jälkeen takaisin koulun pariin. Viimekeväisen etäopiskelun jälkeen on mukava nähdä kaikkia. Hienoa myös nähdä kuinka paljon uusia kasvoja on taas saatu taloon, kuulemma ennätysmäärä ja ennätyshyvällä keskiarvolla!  

Tämä vuosi tulee olemaan varmasti erikoisempi kuin muut vuodet, sillä emme tiedä mitä odottaa. Ulkona riehuva pandemia ja muut mullistukset tulevat koettelemaan normaaleja perinteitämme, mutta pystymme varmasti sopeutumaan ja muuttamaan toimintatapoja, jotta saamme piristystä päiviin. OPKH tulee tekemään tämän eteen oman osuutensa. Muun muassa tulemme järjestämään syksyn mittaan ainakin arvonnan, vuosittaisen futsal-turnauksen ja aiemmilta vuosilta tutun Sun-päivän sovelletussa muodossa. Suunnitteilla on myös jääkiekkoturnaus Tredun opiskelijoita vastaan. 

Toivottavasti saamme myös pitää perinteiset vanhojen tanssit kakkosille ja abit pääsevät risteilylleen. Itselläni on nuo vanhojen tanssit edessä ja mekko kaapissa jo odottamassa. Tässä sitä siis ollaankin itse kukin jännän äärellä. Ykkösillä puolestaan on kohta edessään erikoinen ja antoisa kokemus, nimittäin tiimijakso. Minulle ainakin on jäänyt paljon muistoja mieleen niin hyvässä kuin pahassakin viime vuoden tiimijaksolta. Muun muassa monen monta ruotsinkielistä videota tuli kuvattua. 

Nyt aivan juuri juhlimme viime kevään ylioppilaita 28.8. Onnea kaikille valkolakin saaneille! Onneksi pääsimme muistamaan teitä jotenkin, kun keväällä koronan takia suunnitelmat menivät solmuun. 

Haluaisin vielä muistuttaa, että jos sinulla on joitakin parannusehdotuksia, toimintaideoita tai muuten vaan hyviä ajatuksia, niin tulethan ihmeessä nykäisemään hihasta. Uudet ideat ovat aina tervetulleita. Parhaiten meidät tavoittaa joko Instagramista @yyhallitus tai Wilma-viestillä esimerkiksi Anselmi Koivunen (pj) tai Anni Mikkonen (somevastaava). 

Haluaisin toivottaa vielä oikein hyvää opiskelun iloa ja työn aherrusta! 

Terveisin Anni ja koko OPKH:n väki 

 

Ylioppilaan tervehdys: ei vielä juhlia, mutta paljon muistoja

 

Eipä me vielä penkkarirekkojen kyydissä osattu aavistaa, että keväällä meitä ei juhlitakaan. Korona laittoi monien elämän hiukan sekaisin, mukaan lukien meidän tulevien ylioppilaiden. Tänä vuonna juhlat pidetäänkin elokuussa kesän viimeisenä viikonloppuna perinteisen kesän ensimmäisen viikonlopun sijaan. Todistuksemme saapuvat postissa, mahdolliset stipendit tilisiirtoina, eikä kauan odotettu toukokuun 30. päivä olekaan tänä vuonna sen ihmeellisempi kuin muutkaan lauantait.  

Tästä huolimatta me olemme tässä. Valmiina painamaan lakkimme päähän, valmiina näkemään, mitä tulevalla on meille tarjottavaa. Me selvisimme aikaistetuista kirjoituksista ja kaikesta stressistä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Juhlat kuitenkin saadaan pitää, ja siitä voimme olla onnellisia. Niitä ehkä juhlitaan kolme kuukautta myöhemmin kuin odotimme, mutta meitä silti juhlitaan. Ja silloin juhlitaankin kunnolla, sen olemme ansainneet.  

Lukioaikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Vuosiin on mahtunut niin koulukirjojen heittämistä lattialle turhautumisen vallatessa mielen, lukemattomia naurunremakoita, uskon menettämistä itseensä sekä sen takaisin rakentamista. Joinakin päivinä ajatus itsestä ylioppilaana tuntui äärettömän kaukaiselta ajatukselta, mutta opettajien naurahdellessa eväsmäärilleni kirjoitusten ovella luotto itseeni oli taasen normaalilla tasolla. Jos ei keksinyt kirjoitettavaa, olipa ainakin syötävää.  

Omiin lukiovuosiini sisältyi myös vaihtovuosi Yhdysvaltoihin, mikä teki omasta opiskelustani hiukan erilaista. Meiltä onkin Valosta monesti lähtenyt opiskelijoita vaihtoon niin viikoksi kuin pidemmäksikin aikaa, ja samalla lailla meillä on koulussamme ollut monia vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Ylöjärvi on saanut itsestään yllättävänkin kansainvälisen, ja siitä olen ylpeä. Mielestäni koulumme kansainvälisyys avaa opiskelijoille paljon erilaisia, jännittäviä ovia ja tekee lukioajoista normaaliakin elämyksellisempiä.  

Itselleni tärkeimpiä asioita lukiossamme ovat olleet opettajatkouluterveydenhuolto ja muu henkilökunta. Monet opettajat ovat oikeasti halunneet tutustua meihin opiskelijoihin yksilöinä, mitä arvostan todella. Vuoden vaihtonikin jälkeen opettajat tunnistivat minut heti takaisin tultuani, ja sain tuntea, että olen taas tervetullut tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Opettajien kanssa on heitetty monet läpät ja käyty syvällisempiäkin keskusteluja. Tuntuu, että monet opettajat oikeasti tunsivat minut ja pitivät huolta siitä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Samoin kuin muu henkilökunta. Jos jokin asia mietitytti, kolmannesta kerroksesta sai aina vastauksia 

Lukiossamme on monia tapoja päästä toteuttamaan itseään. Meidän lukio ei ole ollut vain pänttäämistä ja esseiden kirjoittelua, vaan Valossa on ollut mahdollisuus kehittää itseään myös esimerkiksi liikunnan, musiikin tai kuvataiteen parissa, ja meitä on siihen myös kannustettu. Esimerkiksi Kaupungin yö -musikaali oli elämys, jota en unohda. Se, ja monet muut, on syitä, miksi olen onnellinen, että valitsin lukiokseni juuri Ylöjärven lukion.  

Lukioajoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Nämä vuodet ovat muovanneet meistä nuoria aikuisia, joilla on nyt yhä suuremmat haasteet edessäänNiistäkin tulemme selviämään, kiitos Ylöjärven lukion, kiitos opettajien, kiitos ystävien. Kiitos kuuluu kaikille niille, jotka ovat meitä tässä eteenpäin työntäneet, auttaneet ja kannustaneet. Kiitos. Nyt on meidän aika lähteä tutusta, turvallisesta ympäristöstä kohti vähemmän tuttua. 

  

Hilla Järvinen, tuore ylioppilas

Ylöjärven lukiosta vahva turvaverkko

Iida Leppiniemi, tämän kevään ylioppilaamme, pääsi koulun markkinointiryhmän haastatteluun – lue Iidan ajatukset lukiostamme!

 

 

Tulit Ylöjärven lukioon keskiarvolla 7,92 ja lukion päättötodistuksesi keskiarvo on 9,29. Miten teit tämän?

Mielestäni lukio-opiskeleminen on helpompaa kuin yläkoulussa opiskelu. Lukiossa on selkeä jaksollinen vuosirytmi ja arvosanoihin vaikuttavat kokeen lisäksi myös lukuisat esitelmät sekä ryhmätyöt. Jokaisen jakson alussa opettajat kokoavat alkaneen kurssin sisältämät tavoitteet ja arvostelukriteerit, joiden pohjalta opiskelija osaa itse pohtia, miten saisi haluamansa arvosanan. Itselleni oli tärkeää saada lisää vapauksia ja vaihtoehtoja. Enää minun ei tarvinnut lukea inhokkiaineistani kuin pakolliset kurssit, ja sain ottaa lempiaineistani vapaaehtoisia lisäkursseja. Ylipäätään ajatuksen ”lukiossa opiskellaan itseään varten” sisäistäminen auttoi minua eteenpäin ja rohkaisi lukemaan niitä aineita mistä itse tykkään eikä niitä mitä vanhemmat haluavat tai mitä ystävät lukevat.

Syy siihen, että peruskoulussa pärjäsin huonommin, oli se, että jouduin opiskelemaan paljon aineita, joista en pitänyt, sekä eritoten se, että se oli henkisen kasvun aikaa.

 

Mikä asia tai mitkä asiat Ylöjärven lukiossa ovat tuoneet sinulle motivaatiota opiskeluun?

Sain lukio-opintoihini motivaatiota hyvistä arvosanoista, mutta niitäkin tärkeämpiä olivat opettajien tsempit ja kehut. Ylöjärven lukiossa sain ensimmäistä kertaa koulu-urallani kohdata sellaisia opettajia, jotka aidosti halusivat kaikkea hyvää opiskelijoille ja olivat aina valmiina vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin niin kouluasioissa kuin niiden ulkopuoleltakin. Itse luin enimmäkseen luonnontieteitä, joten aikaa tuli vietettyä eniten luonnontieteiden opettajien seurassa. Itselleni on tärkeää tutustua opettajiin ja rakentaa siten luottamusta, jolloin koulussa käyminen tuntuu mukavammalta. Lisäksi näin saa rakennettua itselleen vahvan turvaverkon.

 

Mitkä ovat olleet sinulle hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja? Miten opiskelutaitosi ovat kehittyneet lukioaikana ja miksi?

Yläkoulussa moni opettaja vaati, että opetuksen lomassa pitää kirjoittaa samalla muistiinpanoja, joita en koskaan ehtinyt tekemään tarpeeksi nopeasti. Kun keskittyi kirjoittamiseen, ei ehtinyt kuunnella opetusta. Lisäksi yläkoulun tehtävät olivat todella tylsiä. Itselleni ei todellakaan tuo motivaatiota opetusmetodi ”lue kappale ja tee tehtävät”. Huomasin lukiossa sen, että luen merkittävästi hitaammin kuin muut ja sen lisäksi usein ihan päin mäntyä. Aluksi luulin, että näköni on jotenkin huono, mutta myöhemmin minulla todettiin lukihäiriö. Tämän diagnoosin ansiosta sain kokeisiin lisäaikaa, jolloin ehdin vastaamaan kaikkiin tehtäviin. On siis sanomattakin selvää, ettei lukeminen ole itselleni ainakaan nopein oppimistapa. Sen sijaan kuunteleminen sekä katsominen ovat minulle toimivia keinoja. Opiskelurutiinikseni muodostui sääntö: kuuntele tunnilla ja googlaa kotona. Etenkin matematiikassa YouTube on ollut korvaamaton apu. Jos pienikin asia jää epäselväksi, se kannattaa googlata ja katsoa aiheeseen liittyvät opetusvideot tai kysyä apua opettajalta.

 

Miten olet tsempannut tilanteissa, joissa opiskelu ei ole tuntunut helpolta?

Olen yleensä rentouttanut mieleni harrastuksieni eli kalastuksen, puutarhan hoidon tai taiteen parissa ja sitten yrittänyt uudestaan. Satunnaisesti täytyy kuitenkin vain ”purra kuolaimia”.

 

Millainen merkitys opettajilla, koulun henkilökunnalla ja muilla opiskelijoilla on ollut lukio-opintoihisi?  

Tutustuin lukiossa nopeasti uusiin ihmisiin ja lopulta minulle muodostui noin kymmenen hengen kaveriporukka. Porukkaani kuului eri oppiaineiden erityisosaajia, joilta sain usein apua oppiaineisiin, joissa olin jäljessä. Kun pääsin perille haastavissa aineissa, oli vuoroni auttaa myös muita. Opettajat ovat olleet minua kohtaan kannustavia, mikä on auttanut aina eteenpäin. On ollut helpompaa pitää tahtia yllä, kun saa tarpeeksi usein palautetta omista suorituksista.

 

Mitä neuvoja antaisit lukio-opiskelijoille, jotka haluavat parantaa arvosanojaan lukiossa?

Alku on kaikkein raskain, mutta kun pääsee perille asioista, opiskeleminen helpottuu. Olen kokenut niin ns. huonomman kuin hyvänkin oppilaan roolit ja voin sanoa, että ehdottomasti on rankempaa olla jäljessä ja huolissaan läpipääsystä kuin katsoa päivittäin pari videota tai lukea pari sivua kirjaa. Tunne siitä, että pärjää hyvin koulussa, on mittaamattoman arvokas. Sitä usein varotellaan, että arvosanat laskevat lukioon mentäessä, mutta mielestäni tällainen varoittelu on mustamaalaamista, koska kyse on yksilön omista taidoista ja eritoten motivaatiosta. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että arvosanat voivat tippua lukion alussa hieman, kun kaikki on vielä uutta, mutta sitten suunta on vain ylöspäin. Itsekin sain ensimmäisessä jaksossa vielä seiskaa ja kasia, mutta tulevissa jaksoissa aloin saamaan lisää ysejä ja lopulta myös kymppejä.

On tärkeää pohtia ennen lukioon tuloa, onko lukiossa joitain oppiaineita, joista on kiinnostunut. Itse olen aina liikkunut luonnossa ja kasvien tunnistus on ollut rakas harrastukseni jo pitkään, minkä takia biologia on ollut itselleni aina helppoa. On hyvä lukea sellaisia aineita, joista on kiinnostunut, sillä silloin motivaatiotakin löytyy. Mitä ylioppilaskirjoituksiin tulee, niin niistä ei kannata stressata liikaa. Kyseessä on vain koe, jossa pitää näyttää, mitä on oppinut lukiossa. Itse kirjoitin ensimmäiset kirjoitukseni syksyllä 2019, mutta aloitin lukemaan niihin jo kesäkuussa samaisena vuotena. Olin aika stressaantunut tulevasta kokeesta, koska en tiennyt, miten siihen pitäisi lukea. Aloitin lukemaan niin hyvissä ajoin, että lukemalla kolme kappaletta kuutena päivänä viikossa, sain kaikki kirjat luettua jo viikkoja ennen varsinaista koepäivää. Tällöin minulle jäi runsaasti aikaa kertaamiseen. Lisäksi kirjoituksiin lukemiseen on olemassa netissä kertauskursseja, joiden avulla itsekin sain haluamani arvosanat.

 

Miksi kannattaisi hakea opiskelemaan Ylöjärven lukioon?

Ylöjärven lukiossa on niin monta hyvää asiaa, etten niitä kaikkia muista, mutta niitä ovat muiden muassa viihtyisät ja puhtaat toimitilat, osaava henkilökunta, yrittäjyyslinja ja tiimijakso. Tiimijakso on koulumme erityisominaisuus. Oman pohdintani perusteella tiimijakso oli suurin syy tulevaan menestykseeni. Tiimijaksolla opin, etteivät työt etene, jos niitä ei tehdä yhdessä ja kunnolla. Tiimijaksolla opin myös erilaisia opiskelutaktiikoita, mutta mikä tärkeintä opin tekemään töitä uusien ihmisten kanssa sekä esiintymään luokan edessä ilman suurta jännitystä. Tiimijakso oli itselleni ikään kuin ”hengähdystauko”. Silloin sain rauhassa parantaa sosiaalisia taitojani.

Kouluamme mainostetaan usein yrittäjyyslukiona, mutta meillä voi opiskella myös ihan tavallista linjaa. Itse olin tavallisella linjalla, mutta muutama ystäväni oli yrittäjyyslinjalla ja he ymmärtääkseni pitivät kovasti siitä. Itseäni jäi hieman harmittamaan, etten hakenut yrittäjyyslinjalle, sillä siellä olisi oppinut varmasti monia tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle.

 

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Pyrin lukemaan biologiaa ja maantiedettä Turun yliopistoon ja haluan valmistua biologian ja maantieteen opettajaksi tähtäimenä lukio. Ylöjärven lukiossa sain sellaisen kuvan, että työssä riittäisi haastetta, mitä minä kaipaankin, mutta haluan ennen kaikkea olla samanlainen kannustava opettaja nuorille kuin mitä minullekin on oltu.

 

Mitä muuta haluaisit vielä kertoa?

Se, että Ylöjärven lukiossa sisäänpääsykeskiarvo on jokseenkin alhainen, ei tarkoita, että sieltä ei voisi valmistua hyvin arvosanoin. Opetuksen taso on aivan yhtä hyvää kuin muuallakin. Menestys on kiinni ainoastaan opiskelijasta itsestään. Alhainen keskiarvoraja tarjoaa mahdollisuuksia kaltaisilleni ihmisille, joilla opiskelut syystä tai toisesta ovat tuottaneet vaikeuksia peruskoulussa. Menneisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulevaisuus voisi olla erilainen. Se vaatii vain työtä!

 

Kiitos haastattelusta, Iida!

 

Ylöjärven lukion markkinointiryhmä

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava

Viikot vierivät ja kesäloma alkaa häämöttämään edessäpäin. Pian lukuvuosi on paketissa. Paketista tosin tulee vähän erilainen kuin tavallisesti, mutta paketti kuitenkin. Minua toisen vuoden lukiolaista ei jäänyt pahemmin harmittamaan lukukauden poikkeuksellinen lopetus, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen abina tai peruskoulun päättävä nuorena. Ainakin voinemme muistella tätä kevättä SINÄ keväänä, vaikkei sen suurempia koulun päättäjäisjuhlia ollutkaan. 

Oma kevääni on oikeastaan muuten ollut melko tavanomainen, mutta kodista poistuminen on vain vähentynyt. Koulua olen käynyt lukujärjestyksen mukaan etänä, minkä olen kokenut hyvin toimivaksi. Lukujärjestyksen noudattaminen on auttanut pitämään yllä järkevää päivärytmiä, jotta päivään mahtuu sisällyttämään muutakin kuin koulutöitä. Puhelimen ja kodin muiden häiriötekijöiden vaikutus keskittymiseen on käynyt viikkojen aikana selvemmäksi, mutta uskon oppineeni tältä ajanjaksolta myös hyödyllisiä itsesäätelyn taitoja. Paljon puhuttua opiskelijoiden väsymystä minun on hankala arvioida, sillä uskoisin muutenkin olevani melko naatti lukuvuoden lopussa. Sanoisin kuitenkin kokeiden stressaavan enemmän, sillä opettajat eivät näe niin paljon muuta työskentelyäsi kuin tavallisesti, joten kokeiden painoarvo voi helposti nousta.  

Lukiolaisena minulla oli jo valmiiksi melko hyvät edellytykset siirtyä etäopetukseen, joten etäopetusvälineiden käytön oppiessa on tästä uudenlaisesta arjesta tullut jo oikeastaan normaalia. Arki ja opiskelu sujuvat näinkin. Matkustamisesta ja välitunneista jäänyt ylimääräinen aika on ollut mukavaa, sillä auringon paistaessa sen on voinut viettää vaikkapa ulkona tai sitten vain nukkua. Muutenkin itseään on voinut kuunnella vähän helpommin, sillä päiväunet on voinut ottaa tarvittaessa kesken koulupäivän ja vasta niiden jälkeen opiskella virkeämmin ajatuksin. Tosin ei saa unohtaa, että ajoittain opettajan valvova silmä olisi tehnyt työskentelylle terää. Koulukavereitani olen jäänyt luonnollisesti kaipaamaan, sillä heidän kanssaan tapahtuva vuorovaikutuksellinen opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Onnekseni olen vapaa-ajallani kuitenkin kyennyt tapaamaan ystäviäni, sillä ilman heitä olisin huomattavasti yksinäisempi. 

 

 

Olemme etäopiskelleet jo reilusti yli kuukauden päivät, ja lopulta tuo aika on hujahtanut yllättävänkin nopeasti. Tosin nyt etäopiskelu on tullut päätökseensä, kun ylöjärveläiset siirtyvät takaisin lähiopetukseen 14.5. alkaen. Uskon tämän olevan peruskoululaisille hyvä uutinen, sillä heidän elektroniset sekä henkilökohtaiset valmiutensa itsenäisempään opiskeluun olivat huomattavasti heikommat kuin meidän lukiolaisten. Vaikkei peruskoulussa enää viimeisten kahden viikon aikana paljoa opiskelua tapahdukaan, on kouluun palaaminen varmasti useille oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvä päätös. Monet oppilaat tarvitsevat opettajaa, kouluruokaa sekä ystäviään. Lukiolaisen oppimiselle en kuitenkaan usko lähiopetukseen siirtymisestä olevan enää juurikaan hyötyä, sillä tavallisia koulupäiviä meillä ehtii olemaan kolme ennen koeviikon alkamista. Vaikka asteittainen siirtyminen takaisin arkeen ja kavereiden näkeminen on hyväksi, uskon alun muutoksen vain sekoittavan etäopetukseen juuri orientoitunutta opiskelijaa ja henkilökuntaa. Mutta saammepahan ainakin jonkin sorttisen kosketuksen vielä kouluarkeen ennen kesälaitumille kirmaamista. 

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava. Uutta on tullut opittua monella saralla, myös vanha arki on alkanut kuulostamaan suorastaan houkuttelevalta. Etäopiskelijana todella toivon, että syksyllä pääsemme jälleen takaisin oikealle koulun penkille. 

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

Kuva: koulun arkisto

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 13.5.2020.)

Jalo NY voitti Suomen parhaan NY-yrityksen tittelin

2. vuoden yrittäjyyslinjalaisten eli Milana Itäpään, Anselmi Koivusen, Veikka Kukon ja Elmo Pyykön yhteinen yritys Jalo NY voitti nuorille yrittäjille tarkoitetun valtakunnallisen Uskalla yrittää -kilpailun (2020) ja pääsee edustamaan Suomea EM-kisoihin. Yritys on ollut sen jälkeen aikamoisessa mediapyörityksessä: haastattelupyyntöjä on sadellut niin Ylöjärven Uutisiin, Aamulehteen kuin Ilta-Sanomiinkin.

 

Tässä pikahaastattelu koulun blogitoimitukselle:

 

1) Miten voittoisan NY-yrityksenne liikeidea syntyi?

Jalo NY:n liikeidea syntyi Veikan isosiskon ylioppilasjuhlissa, kun hänen isänsä rusetti rikkoutui useaan kertaan juhlien aikana. Isä toi rusetin Veikalle korjattavaksi, ja rusetin saumoja katsellessaan Veikka ajatteli, että rusetin ompelu itse on varmaan helppoa. Muutamien ommeltujen prototyyppien jälkeen ekologisista ruseteista tuli Veikan NY-yrityksen liikeidea. Syksyllä idean ympärille muodostui tasokas ja osaava tiimi, joka mahdollisti yrityksen menestyksen.

 

2) Mitä olette vuoden aikana oppineet yritystä pyörittäessänne?

Olemme oppineet kaikenlaisia yrittäjyystaitoja, mm. verkostoitumista, talousasioiden pyöritystä ja yrityksen viestintää. Kaiken kaikkiaan NY-yrittäjyys on tuonut paljon käytännön kokemusta ja konkretiaa käsityksiimme yrittäjyydestä.

 

3) Kuinka paljon kilpailun finaali jännitti? Uskoitteko voiton mahdollisuuteen? Mitkä omasta mielestänne olivat yrityksenne vahvuudet?

Uskalla Yrittää-finaaliin pääsy kuului alusta asti tavoitteisiimme, sillä tiesimme meillä olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailussa. Finaaliin valmistautumisessa pyrimme tekemään kaiken niin hyvin, että mikään ei jäisi kaduttamaan.

Etänä järjestetty finaali alkoi jännittämään melkoisesti tuomarien haastattelun kohdalla, ja jännitys tiivistyi huippuunsa virtuaalisessa palkintojenjakotilaisuudessa.

Omasta mielestämme yrityksen ehdoton vahvuus on monitaitoinen, kunnianhimoinen ja tiiviisti toimiva tiimi.

Tuomariston palaute: ”Tuomariston vakuutti yrityksen arvot, käytännön toiminta, selkeä osaamiseen perustuva roolitus ja suunnitelmallinen tekeminen ja kehittäminen koko toiminnan ajan. Yrityksen ehdoton vahvuus on myös go to market -ajattelu ja se, että yrityksen liiketoimintaidean ytimessä ovat ekologisuus ja eettisyys.”

 

4) Miten yrityksellenne käy tulevaisuudessa?

Jalo NY jatkaa toimintaansa ainakin vielä kesän yli ja edustaa Suomea heinäkuussa järjestettävissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Liiketoiminta saattaa jatkua syksyllä oikean yrityksen muodossa.

 

Kiitos haastattelusta ja onnittelut vielä kerran koko koululta! Jalo NY:n kilpailuvideopitch tiivistää yrityksen liikeidean mainiosti, ja lisätietoja löytyy yrityksen kotisivuilta. Yritys sai onnittelukirjeen myös Tasavallan presidentiltä.

 

Blogitoimitus

(Kuvat: Koulun arkisto, Jalo NY)

 

 

 

 

Kiitos korona – tämä on ollut herätys koko maailmalle

Media pursuaa tällä hetkellä koronauutisia: miten virus jatkaa leviämistään, on uusia säännöksiä ja menehtyneitä. Sävy on pääosin negatiivinen. Eikö koronassa ole mitään positiivista? Kyllä on. 

Minulle nuorena opiskelijana tämä on tietysti ollut aikamoinen muutos normaaliin arkeen verrattuna. Aamuisin en lähde kouluun vaan voin herätä viisi minuuttia ennen videovälitteisen tunnin alkua. Kokeet teen oman maun mukaan lattialla, sohvalla tai työpöydälläni. Kukaan ei vartioi puhelimenkäyttöäni oppitunneilla. Alkuun voi kuulostaa hohdokkaalta, mutta ei se sitä lopulta minun eikä kovin monen muunkaan mielestä ole. Tällainen poikkeustilanne on antanut asioille uutta perspektiiviä. 

Eniten kaipaan yhteisöllisyyttä ja kavereitani, sillä videovälitteinen kuva ei vain riitä korvaamaan heitä. Eristäytyminen opettaa, miten tärkeitä kaverit oikeasti ovat. Kaipaan ilmaista kouluruokaa, opettajien lähiopetusta, välitunteja, koulurytmiä ja yhdessä opiskelua. Vaikka itsenäinen opiskelu onkin hyvää harjoitusta ylioppilaskirjoitusten lukulomalle ja omalle vastuunkantamiselleni, kaiken tämän yksinväkertämisen jälkeen lähden ilomielin kouluun. Arvostukseni koulunkäyntiä kohtaan on ennätyslukemissa. Mikäli muutkin yhtyvät tähän, ties vaikka PISA-tuloksemme parantuisivat. 

Lisäksi olemme saaneet maanlaajuisia tutkimustuloksia koulupäivän aloituksen myöhentämisen hyödyllisyydestä. Voidessani nyt nukkua tunnin pidempään ja herätä vasta viisi minuuttia ennen etätunnin alkua voin samalla todeta, ettei koulupäivän myöhäisempi aloitus saa nuoria nukkumaan yhtään enempää. Kun koulu alkaa myöhemmin, menen myös nukkumaan myöhemmin.  

Minä ja moni muu kaipaamme harrastuksia sekä vapautta mennä ja tulla. En ole ikinä viettänyt näin paljon aikaa kotona. Viimeinkin on aikaa tehdä kodin rästitöitä tai vain olla. Ulkoilu ja luontomme saavat uusia ystäviä tällaisina aikoina. Tämä voi olla suunnanmuuttava kokemus monelle suorittajalle, joita ei pysäytä kuin ulkonaliikkumiskielto, kuntosalien sulkeminen ja kokoontumiskielto. 

Kuluttamiseen perustuvalle taloudelle kaikki tämä on tietysti täyttä hallaa. Näkisin asiassa kuitenkin valoisia puolia ympäristön kannalta. Autoilu, päästöt, ilmansaasteet sekä kulutus ovat hetkellisesti ympäristön kannalta järkevissä rajoissa. Talouden vuoksi emme tietenkään voi jatkaa näin, mutta kenties voisimme oppia tästä pohjanoteerauksesta jotakin ja siirtyä tulevaisuuden kuluttamisessa jonkinlaiseen entisen ja pohjatason välimaastoon. Nyt meillä on kokemusta niukemmasta elämäntyylistä ja olemmehan tarpeen tullen oikeasti aika luovia. Kaukana olevat kokoukset voi hoitaa myös etänä, pärjäämme vähemmälläkin ostamisella, liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti lähimaastossakin, teknologiaa pystyy hyödyntämään todella monessa asiassa paljon enemmän ja autoilua sekä lentämistä todella on mahdollista vähentää. Nyt olemme pakon edessä kokeilleet jotakin todella radikaalia, joten kenties ilmastotoimet eivät jatkossa tunnu enää niin mahdottomilta. 

Pandemiasta aiheutuu eittämättä paljon negatiivisia puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut herätys koko maailmalle. Terveys on lopulta tärkeämpää kuin mikään muu, sillä me kaikki olemme kuolevaisia. Poikkeustilanne on varmasti havahduttanut tajuamaan, miten montaa asiaa olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että muuttaisimme kaikki tapamme poikkeustilanteen jälkeen, mutta kenties tämä on hyvä muistutus uusille sukupolville elämän haavoittuvuudesta ikään kuin sota oli aikoinaan. Ja onhan tämä kokemus yhdistänyt niin suomalaisia kuin laajemminkin valtioita. Lopulta olemme kaikki samoja koronapotilaita ikään, rotuun, ihonväriin, kansalaisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.  

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 1.4.2020. Kuva: koulun arkisto)

Ihminen ja kone -uutuuskurssi innosti

Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa oppiainerajoja rikkova Ihminen ja kone -teemakurssi (TO01, monitieteinen ajattelu), josta saatiin erittäin hyvää palautetta. Kurssilla haluttiin tarkastella tekoälyyn liittyviä kysymyksiä niin tekniikan kuin filosofiankin näkökulmasta. Kurssin suunnittelu oli osa Otavan opiston koordinoimaa innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämishanketta ”Teemasta toimeen!”, jota rahoittaa Opetushallitus. Opiskelijat tutustuivat tekoälyn kehitykseen ja pohtivat yhdessä, mitkä ovat tekoälyn vaikutukset tulevaisuuteen. Lisäksi he pääsivät ratkaisemaan tekoälyyn liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä sekä kokeilemaan ohjelmointia ja 3D-tulostusta. Ajattelutaidot kehittyivät monipuolisesti.​ Kurssi on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna.

 

Haastattelussa kaksi uutuuskurssille osallistunutta toisen vuoden opiskelijaa: Toivo Lehti ja Antton Hoisko.

 

Miksi halusitte osallistua Ihminen ja kone -kurssille?

Toivo: Halusin osallistua kyseiselle kurssille, kun sain tietää, että siellä opiskeltaisiin jotain tieteisiin liittyvää. Kurssi oli uusi, joten emme saaneet tarkkaa tietoa kurssin sisällöstä, ennen kuin vasta hieman myöhemmin.

Antton: Osallistumiseni kurssille oli lähes itsestäänselvää, sillä tekniikka ja kurssin aihepiiri kiinnostavat todella paljon. Asiat myös liittyvät harrastuksiini elektroniikan parissa.

 

Mitä kurssilla tehtiin?

Toivo: Kurssin ideana oli opiskella ohjelmointia robotilla ja robotiikkaan liittyvää etiikkaa erilaisten tehtävien kautta. Lisäksi kurssilla oli mukana 3D-tulostusta, jonka tuotoksia sai käyttää roboteissa. Erilaisten soveltavien tehtävien lisäksi kävimme vierailulla Robotech Oy:llä ja 3DStep Oy:ssä, jotka ovat ylöjärveläisiä yrityksiä. Toinen rakentaa robotteja ja toinen tulostaa 3D-tulostimilla osia.

Antton: Kurssilla käsittelimme aiheita tekoälyn eettisyydestä ja ohjelmoinnista robotiikkaan. Harjoittelimme myös 3D-mallinnusta ja tulostamista. Teimme projektityön (tulevaisuuden sovellus, omavalintainen teknologia) ja pohdimme työskennellessä heränneitä kysymyksiä sekä ongelmakohtia filosofian kannalta. Teimme myös yritysvierailuja, joten robotiikkaan ja 3D-tulostamiseen pääsi tutustumaan todella konkreettisesti. Kurssin alussa saimme VEX IQ -robottiin rakennus- ja ohjelmointitehtävän, jota suoritimme kurssin ajan. Suunnittelimme robotteihin osia 3D-mallinnusohjelmalla ja tulostimme niitä. Saimme myös vierailijoita Tampereen yliopistolta, ja he toivat mukanaan toistakymmentä 3D-tulostinta, joita saimme käyttää. Tämän vierailun aikana oli mahdollisuus kysellä aiheeseen liittyvien alojen jatko-opiskelu- ja työmahdollisuuksista. Päättöpäivänä olisimme vielä vierailleet Tampereen yliopistolla, mutta koronatilanteen takia emme päässeet vierailulle.

 

 

Mikä oli mielestänne parasta kurssilla?

Toivo: Kurssi oli tähän mennessä opittuja taitoja soveltava kurssi. Täten se toi eniten intoa ja kiinnostusta ohjelmointia kohtaan. Kurssilla eteneminen tapahtui oman tason mukaan ja opettajat olivat aina mukana, jos oppilaat tarvitsivat apua. Yritysvierailu oli mahtava.

Antton: Parasta kurssilla oli mielestäni yliopiston väen vierailu sekä yritysvierailut, sillä asioista pääsi keskustelemaan alan asiantuntijoiden kanssa.

 

Keille suosittelisitte kyseistä kurssia? 

Toivo: Minä suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita ohjelmoimisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Antton: Suosittelen kurssia tekniikasta kiinnostuneille ja ongelmanratkaisua rakastaville opiskelijoille.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Terveisin

kurssin toteutuksesta vastanneet opettajat Miia Bergman, Minna Jokela ja Tommi Lindholm sekä blogitoimitus

 

 

Katsomusdialogia? Kyllä kiitos!

Voiko omasta poikkeavaa katsomusta ymmärtää? Tätä ihmeteltiin ennen talvilomaa Ylöjärven lukiossa toista kertaa järjestetyssä katsomusdialogitapahtumassa. YK:n katsomusten yhteisymmärrysviikon hengessä ykkösvuosikurssin opiskelijat tutustuivat erilaisten katsomuksen edustajiin: paikalla oli buddhalaisia, mormoneja, ateisteja, muslimeja, eläintensuojelija sekä joogafilosofian, Krishna-tietoisuuden, baha´in, helluntailaisuuden, katolisen ja ortodoksisen kirkon edustajia. Aineksia tapahtumaan saatiin useasti koulussamme toteutetusta Elävästä kirjastosta, jossa ”lainataan” erilaisia ihmisiä keskusteluhetkeä varten.  Ideana oli nimenomaan kohdata henkilökohtaisesti erilaisten katsomusten edustajia, ei paneelikeskustelussa tai esitelmien kautta.  Onnistuimme saamaan paikalle mainioita keskustelijoita, jotka olivat valmiita kohtaamaan nuoria ja heidän kysymyksiään.

Ennen varsinaisia keskusteluja opiskelijoita johdateltiin katsomusdialogin merkitykseen ja he saivat vinkkejä, mistä aiheista voisi keskustella. Heitä rohkaistiin kysymään kunnioittavasti vaikeistakin asioista. Ketään ei pakotettu puhumaan – myös kuunteleminen on tärkeä dialogitaito –  ja omasta katsomuksesta kertominen oli opiskelijoille myös täysin vapaaehtoista. Tämän jälkeen siirryttiin liikuntasaliin, jossa jakauduttiin 10 hengen ryhmiin. Salissa odotti valmiina dialogipiirit: kussakin piirissä katsomuksen edustaja(t) + 10 tuolia. Opiskelijat marssivat haluamaansa piiriin ja vaihtoivat piiriä ryhmänsä kanssa 20 minuutin välein. Paikoituksessa oli pyritty siihen, että yhdessä rivissä olisi neljä mahdollisimman erilaisen katsomuksen edustajaa (esim. ateisti, buddhalainen, mormoni, helluntailainen). Kaikki kohtasivat siis yhteensä neljän eri katsomuksen edustajia juttutuokioissa.  Puheensorina kävi vilkkaana.

 

 

Opiskelijoiden palaute tapahtumasta oli positiivista. Moni olisi halunnut keskustella useamman katsomuksen edustajan kanssa ja tilaisuudelle toivottiin pikaista jatkoa. Katsomusdialogille on selvästi tarvetta ja tilausta. Opiskelijat myös kehuivat mielenkiintoisia kohtaamisia ja sitä, miten hyvin katsomusten edustajat osasivat kertoa katsomuksestaan ja argumentoida näkemyksiään. Keskustelut antoivat paljon ajattelemisen aihetta ja moni kertoi ennakkoluulojensa hälventyneen ja ymmärtäneensä paljon enemmän joistakin katsomuksista. Mukana oli myös sellaisten katsomusten edustajia, joista moni kuuli nyt ensimmäistä kertaa, joten katsomustietous lisääntyi sitäkin kautta.

Myös katsomusten edustajat kokivat tilaisuuden antoisaksi ja antoivat positiivista palautetta opiskelijoiden kohteliaisuudesta ja keskustelutaidoista. Moni lupasi tulla tarvittaessa uudelleen. Yhdessä pohdimme jälkeenpäin myös kehittämisideoita. Suuret kiitokset kaikille keskustelijoille!

 

 

YK:n katsomusten yhteisymmärrysviikon teemana oli tänä vuonna ”Puhu dialogia!”. Dialogitaidoilla on olennainen merkitys kaikessa vuorovaikutuksessa, olipa sitten kyse kohtaamisista vapaa-ajalla tai työelämässä. Katsomusten välinen vuoropuhelu liittyy myös kestävän kehityksen mukaisiin maailmankansalaisen taitoihin. Sillä on juhlallisia tavoitteita eikä kaikkia niistä mitenkään voi lyhyissä kohtaamisissa saavuttaa, mutta näitä kohti pyrittiin:

  • tulla ymmärretyksi ja ymmärtää muita
  • ennakkoluulojen voittaminen
  • oman ajattelun laajeneminen
  • yhteisten arvojen löytäminen
  • konfliktien ehkäisy ja vähentäminen

Tapahtuman konseptia ovat olleet kehittämässä Ylöjärven lukion opettajat Satu Honkkila (uskonto, psykologia) ja Raisa Rautionmaa (uskonto, elämänkatsomustieto, historia ja yrittäjyyskasvatus) sekä Tampereen Klassillisen lukion opettaja Mari Rauhala (uskonto, historia, filosofia).

 

Satu Honkkila, uskonnon ja psykologian opettaja

 

Abivuoden jatko-opintopohdiskeluja

On se aika vuodesta, jolloin abit pohtivat kuumeisesti jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Perinteisiltä Studia-messuilta sai onneksi vinkkejä alanvalintaan:

 

Tiedän jo meneväni yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan. Messuilta jäi kuitenkin mieleen monet vaihtoehdot, miten voi opiskella ja missä ja mitä tehdä välivuonna.

***

Esittelijöiden mukavuus jäi mieleen. Haluaisin sairaanhoitajaksi.

***

Paljon karkkia ja kangaskasseja, kokonaisuudessaan mukava päivä. Ajatukseni jatko-opinnoista vahvistuivat messuilla. Aion opiskelemaan luokanopettajaksi Tampereelle, Jyväskylään tai Turkuun.

***

Sain tietoa eri aloista ja kiinnostuin uusista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Olen kyllä hukassa enkä ole löytänyt vielä sitä omaa juttua 🙁

***

Tykkäsin messuista todella paljon. Aika tosin tuntui menevän hyvin nopeasti, siellä olisi voinut olla kauemminkin. Aion luultavasti hakea yliopistoon lukemaan matikkaa. Aiemmin olen ajatellut matikanopettajan uraa, mutta nyt aloin miettimään muitakin uravaihtoehtoja, samalta alalta kylläkin.

***

Mieleen jäivät pisteiden pitäjät, joiden kanssa oli kivaa jutella, samoin väenpaljous ja tavaran määrä. Haluaisin Tampereen yliopistoon lukemaan journalismia. Ajatukseni eivät muuttuneet, mutta sain paljon lisää tietoa alasta ja varsinkin kuvajournalismin mahdollisuuksista.

***

Messut oli järjestetty hyvin. Olen ajatellut hakea poliisikouluun, eivätkä ajatukseni muuttuneet sen suhteen.

***

Mieleen jäi tietoa jatkokoulutusvaihtoehdoista. Haen Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle automaatiotekniikkaa opiskelemaan.

***

Studia-messut oli silmiä avartava tapahtuma. Lentokonetekniikka kiinnostaa.

***

Tapahtuma oli todella hieno. Pidin erityisesti pisteistä, joilla kerrottiin mahdollisuuksista opiskella ulkomailla. Myös uusiin kiinnostaviin vaihtoehtoihin tuli tutustuttua. Olen jo melko varma, että hakeudun yliopistoon lukemaan saksaa. Myös teologian ja musiikin opinnot kiinnostavat, mutta saksa on ykkösvaihtoehtoni.

***

Messuilta jäi mieleen ihmispaljous ja mukavat ihmiset. Koulujen opiskelijat olivat mukavia ja asiallisia ja kertoivat hyvin laajasti koulutuksistaan. En ole vielä sataprosenttisen varma jatko-opinnoistani, mutta Itä-Suomen yliopiston maantiede tai Tampereen yliopiston hallintotieteet kiinnostavat.

***

Tahdon lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta en ole vielä varma, mihin kouluun aion hakea. Messuilla juttelin Vaasan ja Lappeenrannan yliopistojen opiskelijoiden kanssa, ja sain siten paljon lisää hyödyllistä tietoa. Ajatukseni varmentuivat ja selkeytyivät tulevaisuuden opiskeluiden suhteen. Lisäksi aion mennä lukion ja korkeakouluopiskelujen välissä armeijaan, joten oli mahtavaa päästä juttelemaan varusmiesten kanssa. Sain myös kokeilla kiväärillä ampumista, mikä oli huippukivaa. Kaiken päälle sain testata taisteluvarustusta päälleni. Itselleni Studia-messut olivat siis todella hyödylliset ja mieleenjäävät!

***

Mieleen jäivät hyvännäköiset esittelijät ja eri aktiviteetit sekä todella monipuolinen valikoima eri koulutuksia. Aion hakea Jyväskylän liikuntatieteelliseen liikuntapedagogiikan koulutukseen.

***

Oli todella hyvä kokemus käydä messuilla. Tietoa sai paljon. Haen Helsingin yliopistoon kauppatieteen alalle. Sain messuilta uutta tietoa ja osallistuin kauppiksen valmennuskurssin arvontaan <3

 

Tekstit koottu ÄI8-kurssin opiskelijoilta.

Ennen jatko-opiskeluhakuja vietettiin tietysti penkkarit! (Kuvat: koulun arkisto)