In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Ilmastolukupiiri koolla äidinkielen ja kirjallisuuden kurssilla

ÄI2-kurssilaiset lukivat neljännessä jaksossa ilmastonmuutosta käsitteleviä teoksia ilmastolukupiiri.fi -sivuston innoittamana. Teoksista jaettiin vinkkejä sekä puhumalla että kirjoittamalla – etänä tietenkin. Tässä muutamia ajatuksia luetuista teoksista:

 

Jari Lyytimäen kirjoittamassa Jälkeemme vedenpaisumus -teoksessa herätti hämmästystä se, kuinka paljon on eri tekijöitä ilmaston lämpenemiseen ja vedenpaisumukseen. Uutta opin sen, kuinka vedenpaisumus ja ilmastonmuutos vaikuttavat toisiinsa. Teoksessa ei ollut mitään mitä vastaan väittäisin, olihan kirja tietokirja, enkä rupea väittämään tiedettä vastaan, mutta ärsyynnyin siitä, kuinka vakava tilanne oikeasti maailmalla on ja kuinka ei kuitenkaan välitetä aiheesta tarpeeksi ja oteta osaa tilanteen korjaamiseen. Kirja muutti ajatusmaailmaani siten, että otan ilmastonmuutoksen aiheena vakavimmin kuin ennemmin otin. Aijon kiinnittää huomiota, miten voin itse vaikuttaa ilmaston tilanteen parantamiseen.

 

***

 

Minä luin Risto Isomäen kirjan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen. Kirja muutti ajatusmaailmaani ainakin yhdellä tavalla. Jos aikaisemmin olen ajatellut, että minun yksilönäni pitäisi vaikuttaa, niin nyt tajusin, että yhteisöllisiin asioihin voisin vaikuttaa myös. Ainakin kun tulen vanhemmaksi, jos vaikka taloa hankin, niin suosisin esimerkiksi aurinkoenergiaa tai sähköautoja tai muuta vastaavaa.

 

***

 

Luin teoksen Yksi elämä, yksi planeetta: Näkemys ihmeellisen maailmamme tulevaisuudesta, jonka on kirjoittanut Sir David Attenborough. Valitsin tämän kirjan koska ihailen suuresti Attenboroughta. Pidän paljon hänen dokumenteistaan. Attenborough on todella kokenut luontoon ja biodiversiteettiin liittyvissä asioissa koska hän on nähnyt ja kokenut niin paljon. Hän on käynyt lähes kaikkialla maailmassa.

Suurin shokki mikä minulle tuli tämän teoksen lukemisen aikana oli aina lukujen alussa mainitut biodiversiteetin prosenttimäärät. Kuinka se prosentti laski koko ajan ja kuinka sen laskun määrä vain nopeutuu, mitä lähemmäs tulemme nykyaikaa. Se on mielestäni todella pelottavaa koska tiedän, kuinka tärkeää on, että maapallolla on suuri biodiversiteetti. Opin kirjasta lähinnä tarkemmin biodiversiteetin tärkeyttä ja missä maapallon osissa jotkin eläimet elävät. Minun mielestäni mikään tässä kirjassa ei ollut typerää. Luotan Attenboroughin sanoihin koska hän on tehnyt tätä koko elämänsä. Kaikki mistä hän kirjoittaa käy hyvin järkeen jo tietämieni asioiden kanssa. Tämä kirja on todella hyvä ja vaikuttava.

Kirja sai minut tuntemaan vielä enemmän myötätuntoa eläimiä kohtaan. Attenborough osaa puhua niin, että tunteet tulevat pintaan. Kirjassa oli myös kuvia, mikä auttoi asiaa. Kirja sai minut ajattelemaan, että tulevaisuudessani voisin toimia eläinten pelastajana tai yrittää auttaa luontoa jotenkin.

 

***

 

Luin Petteri Taalakseen kirjoittaman kirjan Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Valitsin tämän kirjan siksi, koska se oli ensimmäinen ilmastoon liittyvä kirja, joka tuli kirjastossa vastaan. En ole ennen lukenut ilmastoon liittyviä teoksia, joten en osaa verrata sitä muihin. Teos oli hyvin tehty, joten en ärsyyntynyt mistään. Aina kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, ajatellaan, että se vaikuttaa vain ilmakehään. Todellisuudessa se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan, esimerkiksi merien ja vesien happamoitumiseen. Lukemisen jälkeen ajatukseni omien tapojen muuttamisesta ja suhtautumisesta ilmastonmuutokseen ylipäänsä muuttuivat. Rupesin miettimään mitä voisin tehdä paremmin. Olen vähentänyt autolla ajamista ja kävelen sekä pyöräilen enemmän.

 

***

 

Eero Yrjö-Koskisen kirja Arktinen murros vaikutti mielenkiintoiselta enkä tiennyt paljoa arktisista alueista. Kirja oli erilainen muihin ilmastokirjoihin verrattuna, koska siinä kerrottiin ilmastonmuutoksen vaikutuksista pelkästään arktisilla alueilla.

En ole tiennyt, että ilmastonmuutos on voimakkainta arktisilla alueilla. Se, kuinka nopeasti ilmastonmuutos on jo vaikuttanut arktisilla alueilla, sai minut hämmästymään. Olen ennen ajatellut, että arktiset alueet eivät olisi niin tärkeitä kuin muut alueet maapallolla.

Ärsyynnyin vähän siitä, että arktisilla alueilla on merellistä öljynporausta. Juuri arktiset alueet kärsivät eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Öljynporauksesta ei haluta luopua, koska se on taloudellisesti kannattavaa. Meneekö raha ilmastonmuutoksen edelle?

Kirja sai ajattelemaan omaa hiilijalanjälkeä ja omia päätöksiä. Mietin myös, mitä voisin itse tehdä hillitäkseni ilmastonmuutosta.

 

***

 

Luin Emma Putkosen romaanin Lupaus. Kirja sijoittui jonkin näköiseen lähitulevaisuuteen, jossa ilmastonmuutos on edennyt kovaa vauhtia eivätkä ihmiset ole pystyneet tekemään päätöksiä, jotka sitä hidastaisivat. Jäätiköt sulavat, ruoka meinaa loppua sekä erilaiset levottomuudet lisääntyvät. EU on hajoamassa palasiksi ja Suomen hallitukset vaihtuvat nopeaan tahtiin. Mielenkiintoista ja mukavaa minusta oli, että kirjaan oli vedetty myös politiikkaa mukaan. Yllätyinkin, kuinka paljon politiikka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Mieleen painui myös robottipölyttäjät. Olisin kuitenkin halunnut niistä tietää tarkemmin mutta Puikkonen ei niistä hirveästi kertonut. Huomasin, että romaani on kirjoitettu siihen tyyliin, että lukija voi myös itse paljon spekuloida ja koota kirjan eri palasia yhteen, mikä toi minusta mukavaa pohdiskelua. Kivaa lisää oli se, että Rinna oli yksinhuoltajaäiti ja mielenterveyskuntoutuksessa, koska mielenterveysongelmatkin ovat ajankohtainen aihe. Itse myös aloin spekuloida, että kuinka paljon mielenterveysongelmat voivat johtua ilmastonmuutoksen tuottamasta ahdistuksesta.

 

***

 

Luin Rinna Saramäen teoksen 250 ilmastotekoa, joilla pelastat maailman. Teoksessa käydään läpi käytännön vinkkejä ja arkipäiväisiä tekoja, joilla voit toimia ilmastonmuutoksen sekä ympäristön hyväksi. Valitsin teoksen, koska tarvitsin enemmän tietoa arkipäiväisten valintojeni vaikutuksista maapalloon, sekä halusin löytää vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja. Teos yllätti minut todella laajalla tiedolla ja sillä miten paljon kirjailija on joutunut näkemään vaivaa kirjoittaessaan kirjaa. Jotkin tietyt tiedot saivat minut ajattelemaan todella paljon vaikutustani ympäristöön. Esimerkiksi se kuinka 20 kiloa naudan lihaa vastaa matkaa Eurooppaan lentäen. Pidin myös siitä, miten kirjailija oli tuonut ilmi eri asioiden ilmastovaikutuksia ja sai luotua minulle paremman kuvan eri asioiden merkityksestä. Osa näistä listauksista oli todella yllättäviä ja sai minulle hieman paremman olon tekemistäni asioista, kun niiden vaikutukset eivät ole niin pahoja kuin ajattelin.

Pidin kirjasta todella paljon ja kirjailija oli onnistunut hienosti työssään. Itselleni jäi kierrätyksen kohdalla kuitenkin hieman mitätön olo. Minusta tuntui, että kirjailija jätti kierrätyksen arvokkuuden sivuun ja vähätteli sitä muiden tekojen rinnalla. Tästä minulle jäi hieman ärsyyntynyt olo, kun uurastukseni kotona kierrätyksen eteen tuntuukin nyt turhalta.

Luettuani kirjan olen kiinnittänyt entistäkin enemmän huomiota eri tuotteiden alkuperään, niiden ilmasto- sekä ympäristövaikutuksiin. Kirja sai minut toimimaan vahvemmin omien arvojeni mukaan ja loi minulle varmuutta toimia haluamallani tavalla. Teos antoi paljon vastauksia miettimiini kysymyksiin, esimerkiksi mistä saan ympäristön kannalta parempia vaatteita ja miten niiden kanssa tulisi toimia. Olen kirjan lukemisen myötä oppinut paremmin suhteuttamaan tarpeitani ja halujani.

 

– ÄI2.2

 

 

Penkkarit ilman ajeluita

Koronapenkkaritunnelmia: 

  • ollaan kiitollisia, että saatiin edes jonkinlaiset penkkarit!
  • tylsää, että ajelut jäi väliin
  • penkkarivideo oli paras
  • ei tuonne pakkaseen olis ollut edes kiva lähteä, ois jäätynyt
  • parasta oli ottaa kuvia kavereiden kanssa

Dialogissa ympäristön kanssa

Helmikuun ensimmäisellä viikolla vietettiin taas kansainvälistä YK:n katsomusten yhteisymmärrysviikkoa. Teemaviikon tavoitteena on kannustaa ihmisiä arjen vuoropuheluun erilaisten katsomusten kesken.
*
Tänä vuonna teemana oli ”Dialogissa ympäristön kanssa”. Tutustuimme siis eri katsomusten edustajien luontosuhteisiin QR-koodikävelyllä. Kuljimme pienissä porukoissa koulun ympäristössä kävelyreitillä ja koodien takaa löytyi mm. humanistin, bahá-í-uskoisen, kristityn, muslimin, Karhun kansan ja hindulaisen luontosuhteen kuvauksia. Opiskelijat keskustelivat kuvausten herättämistä ajatuksista ja löysivät yhteyksiä omaan luontokäsitykseen.
*
Eri katsomusten kuvauksista oli löydettävissä omilla painotuksillaan olennainen yhteinen viesti: luonnon kunnioitus ja ymmärrys on lähtökohta elämään tällä pallolla. Rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymykset kytkeytyvät yhä kiinteämmin ympäristön suojeluun.
*
***
Satu Honkkila, uskonnon ja psykologian opettaja

Tervetuloa parempi vuosi!

Koulun blogi on elänyt hiljaiseloa syyslukukauden 2020, koska koronavaaran vuoksi yhteiset tapahtumat ovat olleet vähissä ja joulukuun päivitysyritys kaatui hetkellisesti teknisiin ongelmiin.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi pääsette nyt lukemaan abien mietteitä viimeisestä lukiovuodestaan:

”Syksy on kieltämättä ollut erikoista aikaa, kuten vuosi 2020 kokonaisuudessaankin. Koronasta huolimatta opiskelu on jatkunut lähes normaalisti, kotona tai koulussa. Vaikka koulunkäynnin voi järjestää poikkeusoloista huolimatta, jää kaikki muu hauskanpito ja vastapaino opiskelulle sivuun. Harrastukset peruttu, bileet peruttu, baarireissut peruttu, abiristeily peruttu, kyllä syö! Päänsärkyä, ilmeettömiä kasvoja, pelkkiä maskeja ja muminaa. Kaikesta huolimatta epätoivo ei ole iskenyt, vielä. Kirjoituksiin on vielä aikaa ja lukemista piisaa. Kaiken hössötyksen keskellä on ehditty miettiä vähän tulevaisuuttakin. Psykologiaa, kasvatustieteitä tai kenties liikuntaa? Tulevaisuudelta toivomme edes penkkareita.”

 

*

 

”Korona vaikeuttaa opintoja ja normaalia elämää. Motivaatio on ihan pohjamudissa, kun abivuodessa ei ole mitään odotettavaa kaikkien tapahtumien peruutusten jälkeen. Yo-kirjoituksiin opiskeluun on aikaisemmin motivoinut valmistuminen ja jatko-opinnot, mutta nyt on tullut  pelko siitä, että valmistumista ei saakaan juhlia läheisten kanssa. Onneks kuitenkin meidän koulussa on kaikki ihmiset niin kivoja ja muut ovat samassa tilanteessa, joten saa vertaistukea 🙂 Tulevaisuudesta en ole ihan varma, yliopistoon olisi tarkoitus hakea, mutta en tiedä että mille alalle. Ensin on kuitenkin edessä intti.”

 

*

 

”Aika rankkaa ja ahdistavaa on ollut. Kouluhommat yksistään painaa hartioilla, ja sitten pitäisi murehtia muistakin asioista, mitä maailmalla tapahtuu (korona, USAn presindentinvaalit). Kevään YO-kirjoitukset tulee yhä lähemmäksi, ja stressitaso nousee samaa tahtia. Välillä vaan tekee mieli itkeä ja unohtaa kaikki, mitä elämässä tapahtuu.

Kaikki elämässä tuntuu ahdistavalta ja tulevaisuudensuunnitelmat on edelleen epävarmat. Yliopisto ei ollut alunperin ensimmäinen vaihtoehto, mutta sinne on pakko mennä, jos maantiedettä haluaa lukea jatkossa. Ensiksi pitää hoitaa välivuosi alta, että pystyisi jatkamaan raskasta opiskeluelämää. YO-todistuksella ei millään pääse, joten pitää murehtia myös pääsykokeita. Mutta ne on sitten sen ajan murheita.

Kunhan vain selviäisi tästä vuodesta, ja ensi vuosi olisi hieman positiivisempi. YO-kokeista olisi kiva päästä edes läpi ja ylioppilaaksi päästä, mutta saas nähä. Penkkarit ei ole kiinnostanut alkujaankaan, joten niiden kohtalo ei vaikuta omaan elämään.”

 

*

 

”Abivuosi on ollut täynnä epävarmuutta. Ei se paljoa muualta maailmasta eroa, mutta kyllä se tuntuu oppimisessa. Abivuosi on ollut sinänsä mukava kaiken epävarmuuden kanssa.

Syksyn kirjoitukset olivat jännä kokemus, tosin ne olivat myös stressaavia. Kirjoitusten jälkeen ymmärsin, miksi moni on huolissaan lukiolaisten mielenterveydestä. En tosin anna pienen stressin kaataa minua, kerta vielä ja sitten on kotisuoralla.

Tulevaisuuden suhteen päämäärä on selvinnyt hitusen verrattuna kahteen aikaisempiin vuosiin. Historiaa ajattelin mennä yliopistoon oikein lukemaan. Sekään ei tosin ole täysin varmaa. Ainakin on jotain mitä lähteä jahtaamaan.

Kaiken kaikkiaan abivuosi on ollut mukava kertauskurssien kera. Vaikka yo-kirjoitukset raastavat mieltä, niiden jälkeen on taas hetkellisesti vapaa. Odotan innolla yo-juhlia.”

 

*

 

”Syksy on tuntunut raskaalta. Koronan ja yo-kirjoitusten aiheuttama ahdistus pahenee hetki hetkeltä, eikä tilannetta helpolta syksyn ja talven synkkyys. Tulevaisuus on epävarmaa. Motivaatio opiskelua kohtaan laskee päivä kerrallaan.

Abivuosi on kiitänyt ohi, päivät sulautuvat toisiinsa. Puolet ajasta en edes muista mitä olen tehnyt viikon aikana. Piristyksenä arjessa toimivat kaverit, mutta koronan ja ajanpuutteen johdosta edes heitä ei voi tavata. Onneksi sentään viestien välityksellä on mahdollista keskustella. Abivuoden paras hetki on ollut syksyn yo-kirjoituksien tuloksien saaminen. Saavutin tavoitteeni kirjoituksissa, mihin olen hyvin tyytyväinen.

Vieläkään en tiedä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Joitain ideoita opiskelupaikasta on, mutta ei vielä mitään varmaa. En haluaisi päätyä opiskelemaan alaa, joka ei lopulta kiinnosta, joten haluan miettiä tulevaa opiskelupaikkaa tarkasti.”

 

*

 

”Abivuotemme on ollut tylsän normaali sekä harmaa. Tietenkin koronan siivittämänä. Se on synkistänyt entisestään vuottamme. Joulua kohdin olemme tutustuneet maskeihin, ja niihinkin meinannut tukehtua, kun aamulla juossut kiireessä 3. kerrokseen.

Syksyn kirjoitukset menivät osalla hienosti, mikä toi pientä valoa synkkään syksyymme. Onneksi nyt pääsemme hetkeksi rauhoittumaan joululomalla, sillä ensi kevät on raskasta lukemista kirjoituksiin sekä mahdollisiin pääsykokeisiin.

Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet elää rajoitettua elämää opintojen ja muun arjen keskellä. Vaikka arki on ollut masentavaa, lukiossa on ollut mukava lukiotovereita. Abiristeilyn on melkein kaikki perunut. Bileet on peruttu. Harmittaa, eikä mitään uutta ole vastaantullut.”

 

*

 

”Syksy on tuntunut aika rankalta. Olen käynyt töissä opiskelujen ohella, joten kouluhommiin ei ole ollut niin paljoa aikaa kuin olisin tarvinnut. Onneksi tammikuussa pääsen taas keskittymään pelkkään kouluun. Korona-aika on vähän ärsyttävää maskisuosituksen ja kaikkien tapahtumien peruuntumisen takia, mutta pohjimmiltaan opiskelu on kuitenkin ihan samanlaista, varsinkin nyt kun voimme olla lähiopetuksessa.

Vähän pelottaa se, että ihan kohta pitää hakea opiskelemaan. Mistä minä tiedän, mikä haluan olla isona? Tuntuu, ettei mikään ala tai koulutus ole ihan juuri sitä, mitä haluaisin. Ehkä vaan mietin liikaa. Luultavasti kuitenkin haen yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä. Se on aika kiinnostavaa, ja antaa monia mahdollisuuksia tulevaa varten. Toivottavasti saan opiskelupaikan ja viihdyn siellä.

Tästä tuli nyt vähän alakuloisen oloinen teksti, mutta eiköhän täältä taas nousta. Oikeasti meillä on kaikki todella hyvin, eikä minullakaan mitään syytä valittaa. Olen kiitollinen, että asun Suomessa, olen päässyt lukioon ja saan kirjoittaa ylioppilaaksi sekä jatkaa opintojani. Saan hakea opiskelemaan ihan mitä haluan ja suunnitella oman tulevaisuuteni minun näköisekseni. Se on etuoikeus, jota monella ihmisellä ei ole, ja siksikin olen siitä kiitollinen ja iloinen.”

 

*

 

”Korona on antanut mahdollisuuden rauhoittua ja pohtia tulevaa tarkemmin. Abivuosi on ollut melko poikkeuksetonta aikaa etäopiskelua lukuun ottamatta, joten aika perusilmeellä on menty. Suuntaan korkeakouluun teknilliselle alalle.”

 

Jaksamista kaikille poikkeusolojen keskelle!

Toivottavat ÄI9-kurssien abit (tekstit kerätty ennen joulua, mutta teknisten ongelmien vuoksi päivitys siirtyi tammikuulle)

 

 

”I just hadn’t gotten used to this new reality” – read a story in English!

Once upon a rainy night

I was fairly certain the amusement park was empty that night as I had heard no whistling or footsteps for the hour I had been there. It was no wonder though. Nobody wanted to go out into the downpour coming down from the cloudy skies that night, not even the staff or the group of teenagers that would occasionally break in.

That night I decided to start my monthly tour through the park at the house of mirrors. It was a place I felt extremely conflicted about and I usually spent a major part of the night wondering through the maze of never-ending reflections. From the shiny surface of the mirrors surrounding me everywhere I could see a very light, almost transparent figure. On one hand it made me feel like I still had something to hold on to but on the other hand it reminded me of the all the opportunities I had lost. Once again, I spent what felt like a small eternity examining my reflection to see if anything had changed and trying to look for any clear features that could make me feel a bit more like myself. Even though I knew I wouldn’t find anything new in the image staring back at me, I still tried time and time again. I just hadn’t gotten used to this new reality I lived in, after all it hadn’t been a long time since I passed away.

When I stepped outside again, it was raining harder than earlier. I continued my tour as the rain kept pouring through me onto the ground. There were still a few hours until the darkness would engulf me for another month.

(kirjoitettu nimettömästi syksyisen pimeällä englanninkurssilla)

 

Entä jos?

Musiikinkurssilaiset kehittelivät omia muutaman rivin laululyriikoita aiheesta ”entä jos”. Tässä helmiä:

 

ENTÄ JOS?

 

Mua pelottaa, kaikki tää on vaan liikaa,

ja sit sä tuut vastaan, mutta et edes moikkaa.

 

Entä jos, tuuli näyttäisi oikean tien?

Päivä kerrallaan elämääni vien.

Kertoisitko suunnan parempaan?

Ohjaisitko maailmaan syvimpään?

 

Entä jos kaikki tää oliskin vaan jotain pilaa eikä tarvis kärsiä tätä pois?

Entä jos kaikki oiskin aivan hyvin tai huoli ois jo kaukana pois?

 

Entä jos maailma loppuisi ja kaikki elävä katoaisi.

Onko olemassa parannusta tähän kaaokseen?

Ihmiset pelkäävät tulevaa, mutta toivovat parasta.

 

Olisiko kaikki toisin, jos kuulisit, kuinka sua kaipaan?

Kuinka öisin mun päätäni vaivaat.

Entä jos tää on ohi kohta, etten sua enää tuntiskaan

tai jos maailma volttia heittäis ja me taas muututaan.

 

What if I would have said that I am sorry?

Would we still be together?

 

Entä jos me kuollaan kaikki:

sinä, minä ja naapurin Maikki?

 

En uskalla ees kysyy,

mut mietin, et pitääkö tän näin pysyy?

Entä jos en herää huomenna,

pärjäätkö sä sun huonolla suomella?

 

Vaikka, kuinka yritän katsoa tulevaa, en näe valoa.

Turhaanko mä yritän korjata tätä tunnetta.

 

Meidän pitää pitää yhtä ja toisiamme tukea, rakkaudella toisemme pukea.

Meidän pitää olla läsnä, nyt ja tässä.

 

Kooste: musiikinopettaja Rinna Ahlman

 

”The power to heal and to rebuild” – read this!

 

If we were to vanish

 

In the light of what has been happening to our planet Earth in the past decades – including this ongoing one – I would like to lead you to a story of a world free of humans. For just a short moment, see the world in all its glory without people polluting its very existence.

As the human race holds no significant purpose in the food chain, simply wiping our species away wouldn’t cause any harm whatsoever to the planet. Human beings have no natural enemies, but we are the worst enemy of every creature there is.

So if some unimaginable force of nature – or an extraterrestrial being, or maybe a disease of some kind – wiped us all away, what would the Earth end up being like?

My guess is, our planet would just grab the opportunity and heal itself. Nature would conquer back what used to be a part of it; cities would collapse under its forces. The skies would be clear once again, and maybe in a millennium or two the oceans would become bright blue again and the coral reefs would dazzle in their old glory.

So if this would be the future without us, and us having little to no meaning in the food chain whilst all the other species hold interconnectedness with one another, why are we here? Why does it sometimes feel like we are wired to destroy everything that is beautiful and gracious?

I state that we are here to learn. We are to be taught an important lesson on what is right and what is wrong. And I state it’s not too late for us to rebuild a world where we can live in coexistence with every living being. I am in such sure belief that we as humans also have the power to heal and to rebuild.

 

Jenni Leppänen, 4. vuoden opiskelija (teksti kirjoitettu englannin kurssilla)

 

Koronakevään ylioppilaat saivat vihdoin yo-juhlansa

Kukkia ja ylioppilaslakkeja

Poikkeusajan ylioppilaille poikkeuksellisen isot onnittelut koko koululta!

Juhlassa 28.8.2020 kuultiin lukion musiikkiryhmän esittämänä ylioppilas Saana Joutsenvirran uudelleensanoittama lauluesitys Kasmirin Vadelmavene-kappaleesta:

 

VALOON

 

1.

Lukkari täynnä, tahtoisin hypärin mut ei, en saa.

Läppärin vankina, siihen ei tarvita ku essee ja deadline.

Mut pian seitkytviis kurssii täynnä on,

vien tän maaliin, sen vannon.

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

2.

Satama ruuhkanen, eväitten tarkistusta kaikki oottaa.

YTL tiedottaa, korona aikataulut täysin sotkee.

Mut silmät kii laitan ja hengitän.

Kuvittelin jo tän päivän…

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

C-osa

Haaveet vievät kohti uusia tuulii,

sä muistat tän kaiken silti.

Vielä eessä paljon uusia oppei,

muistoistasi kii, hei.

 

Onnea ja hyvää elämää jokaiselle lukiostamme maailmalle ponnistaneelle!

 

Tervetuloa niin uudet ykköset kuin myös jo vanhat konkarit!

Opiskelijakunnanhallitus haluaa lämpimästi toivottaa kaikki tervetulleeksi kesän jälkeen takaisin koulun pariin. Viimekeväisen etäopiskelun jälkeen on mukava nähdä kaikkia. Hienoa myös nähdä kuinka paljon uusia kasvoja on taas saatu taloon, kuulemma ennätysmäärä ja ennätyshyvällä keskiarvolla!  

Tämä vuosi tulee olemaan varmasti erikoisempi kuin muut vuodet, sillä emme tiedä mitä odottaa. Ulkona riehuva pandemia ja muut mullistukset tulevat koettelemaan normaaleja perinteitämme, mutta pystymme varmasti sopeutumaan ja muuttamaan toimintatapoja, jotta saamme piristystä päiviin. OPKH tulee tekemään tämän eteen oman osuutensa. Muun muassa tulemme järjestämään syksyn mittaan ainakin arvonnan, vuosittaisen futsal-turnauksen ja aiemmilta vuosilta tutun Sun-päivän sovelletussa muodossa. Suunnitteilla on myös jääkiekkoturnaus Tredun opiskelijoita vastaan. 

Toivottavasti saamme myös pitää perinteiset vanhojen tanssit kakkosille ja abit pääsevät risteilylleen. Itselläni on nuo vanhojen tanssit edessä ja mekko kaapissa jo odottamassa. Tässä sitä siis ollaankin itse kukin jännän äärellä. Ykkösillä puolestaan on kohta edessään erikoinen ja antoisa kokemus, nimittäin tiimijakso. Minulle ainakin on jäänyt paljon muistoja mieleen niin hyvässä kuin pahassakin viime vuoden tiimijaksolta. Muun muassa monen monta ruotsinkielistä videota tuli kuvattua. 

Nyt aivan juuri juhlimme viime kevään ylioppilaita 28.8. Onnea kaikille valkolakin saaneille! Onneksi pääsimme muistamaan teitä jotenkin, kun keväällä koronan takia suunnitelmat menivät solmuun. 

Haluaisin vielä muistuttaa, että jos sinulla on joitakin parannusehdotuksia, toimintaideoita tai muuten vaan hyviä ajatuksia, niin tulethan ihmeessä nykäisemään hihasta. Uudet ideat ovat aina tervetulleita. Parhaiten meidät tavoittaa joko Instagramista @yyhallitus tai Wilma-viestillä esimerkiksi Anselmi Koivunen (pj) tai Anni Mikkonen (somevastaava). 

Haluaisin toivottaa vielä oikein hyvää opiskelun iloa ja työn aherrusta! 

Terveisin Anni ja koko OPKH:n väki 

 

Ylioppilaan tervehdys: ei vielä juhlia, mutta paljon muistoja

 

Eipä me vielä penkkarirekkojen kyydissä osattu aavistaa, että keväällä meitä ei juhlitakaan. Korona laittoi monien elämän hiukan sekaisin, mukaan lukien meidän tulevien ylioppilaiden. Tänä vuonna juhlat pidetäänkin elokuussa kesän viimeisenä viikonloppuna perinteisen kesän ensimmäisen viikonlopun sijaan. Todistuksemme saapuvat postissa, mahdolliset stipendit tilisiirtoina, eikä kauan odotettu toukokuun 30. päivä olekaan tänä vuonna sen ihmeellisempi kuin muutkaan lauantait.  

Tästä huolimatta me olemme tässä. Valmiina painamaan lakkimme päähän, valmiina näkemään, mitä tulevalla on meille tarjottavaa. Me selvisimme aikaistetuista kirjoituksista ja kaikesta stressistä maailmanlaajuisen pandemian aikana. Juhlat kuitenkin saadaan pitää, ja siitä voimme olla onnellisia. Niitä ehkä juhlitaan kolme kuukautta myöhemmin kuin odotimme, mutta meitä silti juhlitaan. Ja silloin juhlitaankin kunnolla, sen olemme ansainneet.  

Lukioaikana on sattunut ja tapahtunut vaikka mitä. Vuosiin on mahtunut niin koulukirjojen heittämistä lattialle turhautumisen vallatessa mielen, lukemattomia naurunremakoita, uskon menettämistä itseensä sekä sen takaisin rakentamista. Joinakin päivinä ajatus itsestä ylioppilaana tuntui äärettömän kaukaiselta ajatukselta, mutta opettajien naurahdellessa eväsmäärilleni kirjoitusten ovella luotto itseeni oli taasen normaalilla tasolla. Jos ei keksinyt kirjoitettavaa, olipa ainakin syötävää.  

Omiin lukiovuosiini sisältyi myös vaihtovuosi Yhdysvaltoihin, mikä teki omasta opiskelustani hiukan erilaista. Meiltä onkin Valosta monesti lähtenyt opiskelijoita vaihtoon niin viikoksi kuin pidemmäksikin aikaa, ja samalla lailla meillä on koulussamme ollut monia vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa. Ylöjärvi on saanut itsestään yllättävänkin kansainvälisen, ja siitä olen ylpeä. Mielestäni koulumme kansainvälisyys avaa opiskelijoille paljon erilaisia, jännittäviä ovia ja tekee lukioajoista normaaliakin elämyksellisempiä.  

Itselleni tärkeimpiä asioita lukiossamme ovat olleet opettajatkouluterveydenhuolto ja muu henkilökunta. Monet opettajat ovat oikeasti halunneet tutustua meihin opiskelijoihin yksilöinä, mitä arvostan todella. Vuoden vaihtonikin jälkeen opettajat tunnistivat minut heti takaisin tultuani, ja sain tuntea, että olen taas tervetullut tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Opettajien kanssa on heitetty monet läpät ja käyty syvällisempiäkin keskusteluja. Tuntuu, että monet opettajat oikeasti tunsivat minut ja pitivät huolta siitä, että pärjään ja kaikki on hyvin. Samoin kuin muu henkilökunta. Jos jokin asia mietitytti, kolmannesta kerroksesta sai aina vastauksia 

Lukiossamme on monia tapoja päästä toteuttamaan itseään. Meidän lukio ei ole ollut vain pänttäämistä ja esseiden kirjoittelua, vaan Valossa on ollut mahdollisuus kehittää itseään myös esimerkiksi liikunnan, musiikin tai kuvataiteen parissa, ja meitä on siihen myös kannustettu. Esimerkiksi Kaupungin yö -musikaali oli elämys, jota en unohda. Se, ja monet muut, on syitä, miksi olen onnellinen, että valitsin lukiokseni juuri Ylöjärven lukion.  

Lukioajoista voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään. Nämä vuodet ovat muovanneet meistä nuoria aikuisia, joilla on nyt yhä suuremmat haasteet edessäänNiistäkin tulemme selviämään, kiitos Ylöjärven lukion, kiitos opettajien, kiitos ystävien. Kiitos kuuluu kaikille niille, jotka ovat meitä tässä eteenpäin työntäneet, auttaneet ja kannustaneet. Kiitos. Nyt on meidän aika lähteä tutusta, turvallisesta ympäristöstä kohti vähemmän tuttua. 

  

Hilla Järvinen, tuore ylioppilas