Syksyn tuulissa on tulevaisuuden tuoksu
Olen aina pitänyt syksystä. Osaan nauttia siitä, kun ilma muuttuu viileän pistäväksi eikä auringonpaiste enää lämmitä. Syksyn muuttuvat värit, muuttolintujen parvet ja luonnon valmistautuminen talvehtimiseen luovat tunnelmaa, joka kutsuu pohtimaan myös omaa suuntaa, unelmia ja tavoitteita.
Opiskelijoille syksy merkitsee uuden lukuvuoden alkua ja jokaisena syksynä myös uudenlaiseen rooliin astumista. Lukiossamme on paljon nuoria, jotka ovat juuri päättäneet ensimmäisen opiskeluperiodinsa lukiolaisina. Nyt on ensimmäinen päättöviikkokin jännitetty ohi. Tämän lyhyen syksyn aikana koululaiset ovat kasvaneet opiskelijoiksi.
Toisen vuoden opiskelijoille alkanut lukuvuosi on merkittävää tietojen ja taitojen kypsyttämisen aikaa. Kakkoset ovat monella tavalla merkittävässä roolissa opiskelijayhteisössä.
Syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat juuri päättyneet. Abiturientit ovat saaneet ensimmäiset kokemuksensa useiden kurssien kertaamisesta ja kertaamisen aikatauluttamisesta. Heille on selvinnyt, mitä liikuntasalin lukittujen ovien takana tapahtuu ylioppilaskirjoitusten aikaan. Monet kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat testailevat jo siipiään syksyn tuulissa.
Luonnolle talven tulo merkitsee kasvun loppumista, mutta meille lukion väelle syksy on uusien hedelmien kypsyttämisen aikaa. Syksyinen, hiljalleen pimenevä sekä kirpeän raikkauden ja loskaisen sateen välillä kamppaileva luontomme tulee taas kerran olemaan näyttämönä oivalluksille, sinnikkyydelle ja kasvulle. On mahtavaa olla mukana tässä työssä.
Iloja ja onnistumisia jokaisen syksyyn!
Ramona Vehkala, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
Nyt lähden yrittämään
Viuh ja voih. Lukio on viimeistä sinettiään vaille paketissa, mikä on sekä ihanaa että haikeaa. On ihanaa päästä kokeilemaan mihin kaikkialle sitä näillä eväillä pääsekään, mutta toisaalta on haikeaa jättää taakseen tämä kaikki tuttu ja turvallinen arki Valossa. Onneksi lukiosta saamani eväät ovat kuin monipuolinen lounas, jolla potkii pitkälle. Sosiaaliset taitoni, esiintymiseni, tiimityötaitoni, tietotekninen osaamiseni sekä aikatauluttaminen ovat kehittyneet ja auttavat pärjäämään tulevaisuudessa. Ehkä vähän kulutettu luettelo, mutta sen lisäksi Valo on mielestäni antanut vielä ainakin yhden hyvän taidon, nimittäin yritteliäisyyden asenteen. Enkä nyt tarkoita vain yrittäjyyttä vaan ylipäänsä asennetta, että aina kannattaa yrittää ja epäonnistumisistakin oppii aina jotakin. Uskon että elämässä pääsee pitkälle, kunhan uskaltaa vain yrittää.
Toisin kuin viime vuonna, me kerkesimme varautua ja tottua koronan tuomiin erikoisjärjestelyihin lukuvuoden ajan: ensinnäkin maskeja käytettiin jatkuvasti niin koulupäivinä kuin ylioppilaskokeissakin. Olisi mielenkiintoista tietää vaikuttiko heikompi hapen saanti työskentelyyn ja lopputulokseen lopulta merkittävästi. Valossa oli sinänsä onnekas tilanne lukuvuonna 2020-2021, ettemme joutuneet kuin muutamiksi viikoiksi etäopiskelemaan syksyn kirjoitusten korvilla, mutta muuten saimme opiskella ja nähdä kavereita koulussa tavalliseen tapaan.
Toiveissa oli, että olisimme päässeet abiristeilylle ja viettämään penkkareita, mutta luonnollisesti nämä toiveet kariutuivat kevään mittaan. Sinänsä ikävää, ettei meillä ole kerrottavana tarinoita abiristeilyn hurjasta menosta tai rekka-ajeluista, mutta toisaalta on vaikea kaivata kaikkea tuota, kun ei edes oikeastaan tiedä mistä jäi paitsi. Onhan tässä jo vuoden ajan kielletty kaikki suuremmat juhlat, joten sitä osasi olla oikeastaan jo kiitollinen siitä, että sai tulla koululle penkkariasussa ja oli edes pienimuotoisen abigaala ruokalassa. Oli se ainakin parempi kuin Teams-penkkarit. Vaikka meiltä jäikin lähes kaikki abivuoden tapahtumat pitämättä, voimme lohduttautua sillä, ettei kellään muulla ole tällaista poikkeuksellista tarinaa kerrottavanaan abivuodestaan.
Kevät oli kieltämättä rankka. Ylppäreihin lukeminen kotona ei enää oikein tahtonut sujua, kun kaikki muu vastapainoa tuova tekeminen oli melko rajoittunutta. Kirjoituksista kuitenkin selvittiin ja ilokseni numerot olivat kutakuinkin toivotunlaiset. Ja onneksi nykyään on rajaton uusimismahdollisuus, joten aina pääsee korottamaan, kun siltä tuntuu.
Nyt tässä juhlajärjestelyiden lomassa tätä kirjoittaessani tulevaisuus näyttää Valoisalta. Lauantaina saamme pitää ylioppilasjuhlat, ihka oikeat kekkerit! Pitkästä aikaa näkee sukulaisia ja saa juhlia. Siellä tietysti mummelit ja muut kyselevät, että mikäs minusta tulee isona. Sitä en todellakaan vielä tiedä, mutta sen olen oppinut, että ainakin aion yrittää. Sen näkee sitten mihin se lopulta johtaakaan.
Kiitos kaikesta opettajat, ystävät, 3. kerroksen väki sekä muu henkilökunta, jotka mahdollistitte lukiovuotemme sujumisen.
Aurinkoista kesää ja muistakaa juhlia ylioppilaat!
Elina Rautanen, tuore ylioppilas