Luota itseesi ylioppilaskirjoituksissa
Ylioppilaskirjoitukset ovat tuntuneet olevan opiskelujeni päämääränä jo ainakin yläkoulusta lähtien. Silloin opettajat paasasivat ahkeran opiskelun tärkeydestä, jotta noissa kuuluisissa kokeissa tulisi pärjäämään. Numeroita yritettiin pitää sen verran korkealla, että haluttuun lukioon pääsisi sisään. Varsinkin lukion alettua kaikki opiskelu tuntui olevan vain ylioppilaskirjoituksia varten. Kurssit valittiin kirjoitettavien aineiden mukaan, ja ajan tai motivaation käydessä tiukoille nämä ”tärkeimmät” kurssit asetettiin etusijalle.
Minulla on paljon tuttuja, jotka kirjoittivat itsensä ylioppilaaksi niihin aikoihin, kun olin itse vielä ala- tai yläkoulussa. Pidin heitä todella viisaina ja ajattelin heidän varmasti osaavan vaikka mitä asioita kirjoittamistaan aineista. Tämän takia totta kai ajattelin myös, että tulen itse olemaan todella valmis ja viisas, kun kirjoitusteni aika koittaa. Näin ei kuitenkaan ollut.
Minulla oli ensimmäiset ylioppilaskirjoitukseni vuoden 2018 syksyllä eli noin kuukausi sitten. Kirjoitin kaksi ainetta, terveystiedon ja ruotsin. Asetin itselleni selkeät tavoitteet jo hyvissä ajoin. Kummassakaan aineessa en tulisi tyytymään vain läpi pääsemiseen. Etenkin ruotsin kirjoitusten suhteen asetin tavoitteeni korkealle.
Harjoitteleminen oli kuitenkin kesän aikana hankalaa, etenkin terveystiedon suhteen. Kirjat jäivät ”vahingossa” pöydälle lomamatkan ajaksi, ja usein kaverit ja kaunis sää menivät terveystiedon kirjojen edelle. Tuntuu, että kävin jatkuvaa sotaa sisälläni koko kirjoituksiin harjoittelun ajan. Mukavuudenhaluinen puoleni kehotti minua lykkäämään lukemista, kun taas määrätietoinen ja stressaantunut puoleni käski käyttää kaiken ajan tavoitteideni saavuttamiseen.
Olen aina ollut sellainen ihminen, että jätän kaiken tekemisen ”viimetippaan”. Kokeisiin luen edellisenä iltana ja esseet kirjoitetaan sekä palautetaan, kun palautuslaatikko näyttää palautusaikaa olevan enää muutaman tunnin jäljellä. Tuntuu, että saan itseni liikkeelle kiireessä ja toiminkin yleensä paremmin paineen alla. Kirjoitusten kanssa kävi samoin. Vaikka olinkin jo yllättävän hyvin lukenut kesällä, vasta koulun alettua minulle tuli taas se tunne, että nyt on pakko alkaa todella hommiin. Ja näin minä tein. Viimeiset viisi viikkoa ennen kokeita luin toden teolla. Tässä tapauksessa paine kuitenkin kasvoi liian suureksi, enkä enää itse hallinnutkaan sitä.
Minusta tuntui, että aika alkaa loppumaan, vaikka luettavaa olisi mielestäni ollut vielä paljon. Lisäksi muut ensimmäisessä jaksossa käynnissä olevat kurssit painoivat päälle. Hommaa tuntui olevan aivan liikaa aikaan sekä jaksamiseeni nähden. Olin todella stressaantunut. Mielialani heittelehti laidasta laitaan nopeasti. Välillä minusta tuntui siltä, että energiaa lukemiseen olisi hirveästi ja olin hyvällä asenteella menossa kohti kirjoituksia. Useimmiten kuitenkin tuota energiapiikkiä kesti maksimissaan tunnin, jonka jälkeen purskahdin itkuun ja menin aivan toimintakyvyttömäksi. Hermoromahduksia saattoi olla useita päivän aikana.
Kun energia ja jaksaminen olivat aivan tapissa, aika tuntui kuluvan todella hitaasti. Pystyin vain odottamaan, että kirjoitukset olisivat ohi ja saisin taas edes hetken levähtää. Elo-syyskuu kuitenkin kului ja pian oli itse kirjoitusten aika. Lopetin lukemisen paria päivää ennen kirjoituksia, sillä minun oli pakko yrittää päästä edes vähän eroon tästä stressaantuneesta mielentilastani. Minulla oli koko ajan vahva tunne siitä, että jotain on jäänyt opiskelematta ja että voisin vähän vielä kertailla. En pystynyt ajattelemaan muuta kuin kansantauteja ja ruotsin kielen sivulauseen sanajärjestystä.
Ensimmäisenä vuorossa minulla oli terveystiedon ylioppilaskoe. Jännitän aina todella paljon uusia tilanteita ja niin jännitin tätäkin. Edellisenä päivänä olo oli levoton enkä saanut yöllä juuri nukuttua. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Kokeiden jälkeen tajusin kuitenkin jännityksen olleen aivan turhaa.
Ylioppilaskokeista puhuttaessa saa yleensä sellaisen kuvan, että kokeet olisivat ylitsepääsemättömän vaikeita. Olin jännittänyt koetta ja ollut varma, etten selviäisi siitä. Olin kuluttanut kaikki energiani harjoittelussa ja aiheuttanut itselleni aivan liiallista stressiä niiden takia. Koetilanteessa kuitenkin huomasin, että olin ollut aivan turhaan huolissani. Totta kai kokeet olivat normaalia kurssikoetta laajempia ja vaikeampia, etenkin ruotsin ylioppilaskoe tänä syksynä tuntui haastavalta. Ylioppilaskokeet eivät kuitenkaan ole mahdottomia ja niistä selviää, jos vain jaksaa edes vähän paneutua lukemiseen. Minusta ylioppilaskokeista pelotellaan liikaa ja ne aiheuttavat opiskelijoille aivan turhaa stressiä. Tajusin myös, että kaiken opiskelun ei tarvitse olla vain yo-kokeita varten. Ylöjärven lukiossa olen oppinut paljon monenlaisia tärkeitä taitoja, joita tulen elämässäni tarvitsemaan.
Tästä viisaampana minun on hyvä jatkaa kohti kevään ylioppilaskirjoituksia, jossa minua odottaa vielä kolme koetta. Neuvoni kaikille kirjoittaville on yrittää olla stressaamatta turhia. Lukeminen ylioppilaskokeisiin on tärkeää, mutta siitä ei tulisi ottaa niin suuria paineita, kuin itse tein. Aiheutin näin vain hallaa omalle terveydelleni. Luota siis osaamiseesi, lukiolainen!
Eveliina Nordman, abi