In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Ajatuksia luovuttamisesta

Aika varmasti jokaisella on joskus ollut sellainen tunne, että ei vain jaksa, eikä jaksaisi enää sekuntiakaan. Tekisi mieli luovuttaa elämässä vaikeiden hetkien edessä ja lyödä hanskat tiskiin, koska tuntuu siltä, että mikään ei onnistu, kaikki on mahdotonta ja kaikki, mitä ympärillä näkyy, on vain enemmän ja enemmän epätoivoista. 

 

Muista, miksi on unelmia

Epätoivon hetkellä huomaa sen, miten alkaa kysellä itseltään samoja kysymyksiä toistuvasti: Miksi edes aloitin tämän? Mikä tässä on niin tärkeää, että jaksaisi tehdä töitä sen eteen? Mikä saa ihmisen uskomaan itseensä silloin, kun kukaan muu ei usko? Miksi luovuin edellisen kerran jostain tämän takia?  

Mutta näiden kysymysten avulla muistaa useasti ne syyt, miksi ylipäätään aloitti, ja jotenkin sen pienen voiman avulla jaksaa nostaa pään pystyyn ja jatkaa yrittämistä. Tässä kohtaa elämää ehkä muistaa sen, kuinka omia unelmia ei saavuteta unelmoimalla vaan tekemällä jotakin niiden eteen. Jos unelmasi ovat oikeasti merkityksellisiä sinulle, jaksat jatkaa töitä niiden edistämiseksi ja lopulta saavuttamiseksi.

Ihminen voi palaa loppuun, olla siinä vaiheessa, jossa aikoo luovuttaa tai vaikka mitä, mutta unelmat merkitsevät enemmän kuin se uupumus, sillä ne ovat syitä jatkaa eteenpäin eivätkä ne katoa. Ei kukaan ole ikinä luvannutkaan unelmien toteuttamisen olevan helppoa, sillä jos se olisi, kaikki tekisivät niin, eikä unelmilla olisi enää niin suurta merkitystä. 

 

(Internetistä voi löytää elämänohjeita sivukaupalla – luovuttamisestakin.)

 

Älä roiku menneessä

Vaikka aina sanotaan, että ikinä ei saisi luovuttaa, en voi kuitenkaan itse allekirjoittaa sitä, koska joissakin tapauksissa voi tehdä jotakin paljon hyödyllisempää jättämällä edellisen asian kesken. Täytyy kuitenkin tietää, millaisissa tilanteissa voi luovuttaa, sillä jos asia on sinulle erittäin tärkeä ja merkityksellinen ja luovutat sen suhteen, olet häviäjä. Mutta jos huomaat itsesi tekemässä jotakin, johon olet päätynyt, koska egosi ei vain kestänyt kieltäytyä siitä ja asia ei oikeasti ole tärkeä, niin luovu siitä, sillä silloin teet jotain, mikä ei hyödytä sinua itseäsi, mitään eikä ketään. 

 

 

Näissäkin tilanteissa, kun voisi luovuttaa, luovuttaminen voi tuntua vaikealta, koska olemme luoneet ympärillemme sellaisen kuvan, että luovuttaminen on noloa. Luovuttajana ehkä haluat valita itsellesi vain helpomman tien etkä tiedä, mitä haluat elämältäsi. Mutta jos kuljet sellaista tietä pitkin, mikä ei vie sinua minnekään, uskalla vaihtaa suuntaa ja tehdä sitä, mitä itse haluat, ja toteuta niin omia unelmiasi.

Tulet varmasti menestymään elämässäsi paremmin niillä asioilla, joista itse pidät ja joiden eteen olet halukas tekemään töitä, jopa niissä tilanteissa, kun ei vain jaksaisi. Ei kannata roikkua menneessä vaan mennä eteenpäin, koska lopputuloksena elät vain itseäsi varten ja omaa elämääsi, joten tee siitä sellainen kuin itse haluat sen olevan.

 

Julia Mustajärvi, 1. vuoden opiskelija

 

Toista kertaa wanhojentanssien pyörteissä

Olen abiturientti, mutta osallistuin siitä huolimatta wanhojentansseihin myös tänä vuonna, koska kurssilla oli liian vähän tyttöjä. Liikunnanopettaja pyysi muutaman abin mukaan pari viikkoa ennen itse tansseja. Koska osasimme tanssit jo valmiiksi, harjoitteluun ei tarvittu aikaa toisin kuin esimerkiksi ykkösluokkalaisilla.

Tanssit ovat monelle lukiolaiselle tärkeä ja ikimuistoinen hetki. Monet odottavat wanhojentansseja monta vuotta. Itse muistan jo alakoulussa ihastelleeni tanssijoiden hienoja mekkoja.

 

Valmistautumisstressiä

Siitä asti, kun aloitin lukion, on tuo ”prinsessapäivä” ollut ajatuksissani ja monien ystävien kanssa siitä on puhuttu. Monet sopivat tanssiparinsa jo ensimmäisenä vuonna lukiossa (minä mukaan lukien). Tämä tärkeä päivä aiheuttaa monelle nuorelle paljon stressiä ja pohdintaa siitä, onnistuuko kaikki halutulla tavalla. No, kahdet tanssit kokeneena voin sanoa, että tuskin. Jonkun mekko ei olekaan sopiva ja useat mokaavat tanssiaskeleissa. Kaikesta huolimatta wanhojentanssit ovat suurimmalle osalle lukiolaisista ihana päivä eivätkä mokat oikeasti haittaa.

 

 

En muista tarkkaan, paljonko omat wanhojentanssivarusteeni maksoivat. Mekkoon meni ehkä 300 euroa, ja kampaus maksoi muutaman kympin kampaajalla. Tottakai rahaa kului myös meikkien ostamiseen ja kenkiin. Koin päivän kyllä kalliiksi, mutta sanoisin, että se oli sen arvoista (varsinkin kun tanssin samalla mekolla vielä toisen kerran). Abivuonnani wanhat eivät maksaneet ollenkaan, koska en ollut saanut mekkoani myytyä, joten uutta ei tarvinnut ostaa. Ystäväni laittoi hiukseni, joten siihenkään ei mennyt rahaa.

 

Odotettu päivä

Omat wanhojentanssini olivat omasta mielestäni ihanat ja todella odotetut. Päivä alkoi aikaisin kampaajalla, minkä jälkeen ryhdyimme ystäväni kanssa meikkaamaan ja laittautumaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi sitä kyllä voinut nukkua pidempäänkin silloin, koska aikaa jäi kuitenkin runsaasti. Mekkojen pukemisessa meillä oli myös muita apulaisia, kuten äitimme ja siskomme. Monen tunnin laittautumisen jälkeen lähdimme koululle, jossa ensimmäiset tanssit tanssittiin.

Ennen itse tansseja räpsimme paljon kuvia ja kaikista tanssijoista otettiin myös iso ryhmäkuva. Ensimmäiset tanssit esitettiin kotiväelle. Muistan jännittyneen, mutta innostuneen ilmapiirin käytävässä, jossa odotimme tanssien alkamista. Kun tanssit vihdoin saatiin alkuun, niin jännitys alkoi hälvetä. Meillä oli todella hauskaa ja nautimme tanssimisesta koko sydämistämme.

 

 

Monta esiintymiskertaa

Toisena päivänä saimme esiintyä muun muassa ala- ja yläkouluille. Muistan, kun monet alakouluikäiset lapset katselivat hienoja pukuja ihastellen ja miettien, minkä mekon itse haluaisivat. Viimeinen tanssi esitettiin omalle koululle. Siinä kohtaa kaikki jännitys oli jo poissa, koska olimme tanssineet jo niin monta kertaa. Myös wanhojen jatkot olivat jo mielessä. Tärkeintä oli, että pidimme hauskaa ja vedimme täysillä.

Wanhojentanssit olivat ehdottomasti yksi hienoimmista päivistä lukiossa!

 

Eerika Klemettilä, abi

Abiristeilygallup: kymmenen kysymystä abeille

Lukion kolmas vuosi pyörähti käyntiin elokuussa 2018, ja nyt ollaan helmikuussa 2019. Se tarkoittaa sitä, että meistä abiturienteista suurin osa on päässyt lukulomalle! Takana ovat potkiaiset ja penkkarit. Hulinaviikon perjantaina vuorossa olikin sitten kauan odotettu Abiristeily.

Ohjelmaa on siis riittänyt niin, että ei tiedä missä välissä keritä lukemaan. Nyt onkin hyvä aika kysellä meidän ahkerilta abeilta fiiliksiä menneestä, tulevasta ja totta kai Abiristeilystä.

Haastateltavana minulla on neljä abia: Elviina Nurminen, joka käy lukion neljään vuoteen, Milla Hautala, jolla lukiotaipale loppuu ensi syksynä, sekä Sanni Maijala ja Aleksi Mäkiharju, joilla lukuloma on paraikaa käynnissä.

 

1. Miltä tuntuu, kun lukiota on jäljellä enää muutama kuukausi/vuosi/hieman yli puoli vuotta?

Sanni: Hyvältä tuntuu. Helpottaa, kun tietää, että nyt tämä loppuu.

Eepi: Mulla on vielä niin paljon jäljellä, että ei tunnu eroa viime kevääseen.

Milla: Aika sama kuin Eepillä, vaikka mulla onkin vähemmän jäljellä.

Aleksi: En käsitä oikein kokonaan, että kohta pitäis oikeesti elämällään tehä jotain.

 

2. Miten lukiotaipaleesi on tähän asti sujunut?

Sanni: Ihan hyvin on sujunut. Välillä on ollut stressaaviakin aikoja, mutta selvittiin kuitenkin. Olisi sen kolme vuotta voinut huonomminkin viettää.

Eepi: No ihan tarpeeksi hyvin.

Milla: Onhan se nyt sujunut.

Aleksi: Tasaista (ali)suorittamista.

 

3. Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?

Sanni: Ensin välivuosi ja sen aikana töitä. Sen jälkeen jatkosta ei niin tarkkaa tietoa. Jos löytyy kiinnostava paikka, niin opiskelemaan.

Eepi: Töitä nyt alkuun.

Milla: Sitä, mitä elämä tuo mukanaan.

Aleksi: Lentsikoita jee eli siis ensin opiskelen lentokonemekaanikoksi ja sitten menen armeijaan.

 

4. Millaisia odotuksia sinulla on abiristeilyn suhteen tai mitä odotat risseltä eniten?

Sanni: Että tulee kiva risteily ja pääsee viettämään vielä viimeisen kerran lukiokavereiden kanssa aikaa ennen kuin tiemme erkaantuvat.

Eepi: Biletystä ja hauskanpitoa.

Milla: Kavereiden kanssa juhlimista.

Aleksi: Pallomerta.

 

5. Aiotko pelata risserallia, ja jos aiot, niin mitkä ovat tavoitteesi pelissä?

Sanni: En aio kyllä pelata.

Eepi: Yritän pelata. Tavoitteita ei sinänsä ole, katsotaan, mitä keksitään.

Milla: En osaa sanoa.

Aleksi: Kyllä, heittää pelikone mereen.

 

6. Kuvittele, että abirisse on ohi. Kuvaile viidellä adjektiivilla reissuasi.

Sanni: Elämyksellinen, hauska, unohtumaton, vauhdikas ja…

Eepi ja Milla: No jos me keksitään yhdessä? Railakas, iloinen, villi, väsynyt, tyytyväinen.

Aleksi: Krapula, köyhä, häpeä, v*tutus, kuolema. (Hmm, toim. huom.: ovatko nämä kaikki varmasti adjektiiveja?)

 

 

7. Mitä otat mukaan risteilylle?

Sanni: Vaatteet, meikit, rahaa ja hyvää mieltä.

Eepi: Samat kuin Sanni.

Milla: Joo, samat kuin kaks edellistä.

Aleksi: Rahaa.

 

8. Mikä on parasta/pahinta, mitä risteilyllä voisi tapahtua?

Sanni: Parasta olisi voittaa miljoonia pelikoneesta. Pahin olis kyllä se, jos hukuttais.

Eepi: Parasta en osaa etukäteen sanoa, mutta varmaan joo laivan uppoominen olis pahin!

Milla: Parasta olis, jos kaikki menis hyvin, eikä tulis mitään draamaa. Pahinta varmaan olis joko toi laivan uppoominen tai sit se, jos joutuis putkaan.

Aleksi: Paras olis jos selviäis hengissä eikä sais turpaan. Pahinta sitten varmaan se, jos sais turpaan.

 

9. Aiotko soittaa kotiin risteilyltä? Jos kyllä, miksi?

Sanni: En usko, että soitan.

Eepi: No enpä kai. Mun ”anoppi” tulee risselle valvojaks, niin mulla on vähän niin kuin kotiväki mukana.

Milla: Siis en, eivaa ehkä sitte, jos Eepi tippuis mereen.

Aleksi: En.

 

10. Monenko promillen selfieitä aiot jakaa somessa?

Sanni: Tavoite ainakin on, että en jaa.

Eepi: No se nyt on varma, että vaikka en aio jakaa, niin jaan silti.

Milla: Komppaan Eepiä.

Aleksi: En jaa selfietä vaan videoita pallomerestä.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Annu Mattila, abi

Penkkarit 2019 – ikimuistoinen päivä

Omat penkkarini olivat tapahtuma, jota olin odottanut jo monien vuosien ajan. Alakoulussa penkkarirekkojen saapuminen koululle oli aina yksi vuoden kohokohdista. Jo silloin kavereideni kanssa suunnittelimme, mitä aiomme pukea, kun penkkaripäivä monien vuosien kuluttua osuisi omalle kohdalle.

 

Naamiaisasu päälle

Viime viikolla tämä kauan odotettu päivä vihdoin saapui ja aamulla sai vetää hauskan naamiaisasun ylle. Olimme kavereideni kanssa käyneet ostamassa penkkariasut jo alkuvuodesta, jotta välttäisimme turhan kiireen. Olimme kauan suunnitelleet erilaisia asuja, mutta kaikki suunnitelmat unohtuivat päästessämme naamiaisasuliikkeeseen. Katseemme kiinnittyivät hauskoihin ballerina-virtahepo-asuihin, ja turhia miettimättä päätimme ostaa ne.

 

 

Tänäkin vuonna penkkariasuihin oli selvästi nähty vaivaa ja niiden miettimisessä oli käytetty luovuutta. Koulussamme näkyi monia erilaisia hauskoja asuja kuten esimerkiksi Simpsoneita, Teletappeja ja vauvoja.

 

Abigaalasta rekan lavalle

Penkkaripäivä alkoi abigaalalla, jota olin itse ollut mukana suunnittelemassa. Abigaalassa oli tuttuun tapaan monenlaista ohjelmaa kuten erilaisia pelejä ja kakkosten jakamat tittelit. Gaala sujui meidän järjestäjien helpotukseksi erittäin hyvin. Abigaalan jälkeen ennen rekkoihin nousua meillä oli myös hyvin aikaa ottaa kuvia yhdessä muistoksi tästä ihanasta päivästä.

Rekkoihin noustuamme hyvästelimme ensimmäiseksi oman koulumme, minkä jälkeen kukin rekka lähti valitsemalleen reitille. Oma rekkani kiersi neljällä eri Ylöjärven koululla. Matka rekan lavalla oli jopa hauskempi kuin olisin osannut odottaa. Kylmyydestä huolimatta tunnelma oli koko matkan ajan hyvä ja jaksoimme heitellä karkkeja, laulaa yhteislauluja ja vilkutella ohikulkijoille. Olin ostanut penkkareita varten neljä kiloa karkkia, ja ne riittivät koko matkan ajaksi. Jos jotain tekisin toisin, niin ottaisin paremmat hanskat mukaani, sillä päivän päätteeksi käteni olivat aivan jäässä.

 

Iloista, mutta haikeaa

Vaikka tunnelmat tuona päivänä olivatkin pääosin iloiset, oli olo myös hieman haikea. Vaikka varmasti parhaimmat kaverit lukiosta tulevat säilymään vielä koulunkäynnin loputtuakin, on silti monia ihmisiä, joita ei enää lukion jälkeen näe. Penkkarit ja sitä seurannut abiristeily olivat viimeisiä hetkiämme yhdessä.

Penkkaripäivä oli ehdottomasti yksi parhaista ja ikimuistoisimmista päivistä lukiossa. Tulen muistelemaan tuota päivää lämmöllä vielä monien vuosien päästä.

 

Eveliina Nordman, abi

 

Viime hetken vinkit kirjoituksiin

Ylioppilaskirjoitukset lähestyvät kovaa vauhtia ja aikaa ensimmäiseen kokeeseen on vajaat viisi viikkoa. Koeurakka alkaa äidinkielen lukutaidon kokeella. Listasin alle neljä nokkelaa niksiä, joilla kuka tahansa pärjää kevään ylioppilaskirjoituksissa.

 

1.Kehitä aikataulu

Kun teet aikataulua, suunnittele tarkasti, mitä kappaleita tai kirjoja kertaat. Tarkka suunnitelma auttaa seuraamaan kehitystä ja toisaalta selkeät tavoitteet pitävät motivaatiota yllä. Tavoitteiden kannattaa olla realistisia, koska tavoitteiden saavuttaminen pitää motivaatiota yllä. Ei siis kannata tehdä lukusuunnitelmaa, jossa päivittäinen lukuaika on reilusti yli kuusi tuntia. Hyvässä suunnitelmassa pitää ottaa myös huomioon, miten toimit, jos et pysykään alkuperäisessä aikataulussasi. Tärkeintä on kuitenkin, että joka päivä tulee luettua jotakin.

 

2. Älä laiminlyö muuta elämääsi

Kun opiskelee monta tuntia päivässä, saattaa tulla laiminlyöneeksi harrastuksia, kavereita tai esimerkiksi säännöllisiä ruokailuita ja unta. On jaksamisen kannalta tärkeää, että päivän aikana tekee muutakin kuin lukee. Hyvät yöunet lisäävät jaksamista siinä missä harrastukset ja kavereiden tapaaminenkin. Moni ei myöskään pysty opiskelemaan yli kuutta tuntia päivässä tehokkaasti. Kirjojen selailu ja tekstin tuijottelu on ajanhukkaa ja väsymys vie myös intoa lukusuunnitelman noudattamisesta.

 

3. Opiskele kavereiden kanssa

Yksin lukeminen monta päivää putkeen käy tylsäksi. Sovi kavereiden kanssa, että menette lukemaan yhdessä vaikka kirjastoon. Yhdessä voi lukea joko samaa ainetta, jolloin kaverin kanssa voi keskustella hankalista aiheista ja koettaa ratkaista niitä yhdessä. Sopikaa tietyt aiheet, joita opiskelette yhdessä. Jos opiskelet eri ainetta kuin kaveri, mutta menette yhdessä jonnekin lukemaan, saa sosiaalinen paine silti usein aikaan parempia tuloksia. Kavereiden kanssa opiskelu ei ole kuitenkaan liian usein tehtynä tehokasta vaan hidastaa oppimista ja tavoitteiden saavuttamista.

 

4. Simuloi koetilannetta opiskelussasi

Esimerkiksi matematiikan opiskelussa on tärkeää tehdä paljon tehtäviä, jotta laskimen käyttö tulee tutuksi ja ongelman ratkaisu helpottuu. Harjoittele kokeisiin tekemällä vanhoja tehtäviä tai sellaisia tehtäviä, joissa monen kurssin tietoja tarvitaan kerralla. Toinen tärkeä tekijä kokeessa menestymisessä on ajankäyttö. Kun luet kirjoituksiin, pyri tekemään tehtäviä sellaisella nopeudella kuin kokeessakin pitäisi, jos haluaa vastata kaikkiin tehtäviin. Reaaliaineissa kannattaa opetella koostamaan hyvä esseevastaus tunnissa, jotta kokeen loppuun jää reilusti aikaa myös tarkistamiselle.

 

Simon Paldanius, abi

 

 

Iloista koko koulun ohjelmaa ennen joululomaa

Torstaina 20.12.2018 vietettiin koulussamme puurojuhlaa, johon ensimmäisen vuosikurssin oppilaat olivat keksineet monenlaista ohjelmaa. Tilaisuus alkoi Kahootilla, jossa saatiin selville vastauksia moniin jouluisiin kysymyksiin, kuten kuinka paljon Joulumuori painaa tai koska joulua vietettiin ensimmäisen kerran.

Sitten oli vuorossa Tulikoe, jossa kerrottiin tarinaa rikkinäisen puhelimen tapaan, eli tarinaa kerrottiin ihmiseltä toiselle niin hyvin kuin sen vaan muisti. Tarinassa tontut seikkailivat Petteri Punakuonon kanssa reellä ja joutuivat kommelluksiin jänisten kanssa.

 

 

Tulikokeen jälkeen päästiin musiikin pariin Biisikärpäsen muodossa, kun jokaisen vuosiluokan ja opettajien muodostamat tiimit kilpailivat joululaulujen osaamisestaan. Ideana oli jatkaa laulujen sanoja siitä, mihin ne olivat jääneet, ja tämän kilpailun voittivat ensimmäisen vuoden opiskelijat.

Seuraavaksi opettajat valtasivat lavan omalla versiollaan Leijonan luolasta. Ohjelmassa esiteltiin monia kouluun liittyviä ideoita, kuten että reaaliaineet korvattaisiin tangolla. Koululle saapui myös Joulupukki, muori ja tonttu pitkän matkan takaa Korvatunturilta. Joulupukki sai opiskelijat laulamaan ja Joulumuori kutoi kotoisasti sukkia lavalla. Laulun jälkeen lähti Joulupukki kuuntelemaan opiskelijoiden joululahjatoiveita ja tontun lahjasäkistä löytyi kaikille karkkia. Lopuksi Joulupukkia sai mennä lavalle tervehtimään ja ottamaan kuvia tämän kanssa.

 

 

Illalla kokoonnuttiin vielä yhdessä kirkkoon hiljentymään ennen joulun pyhiä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat vastuussa myös kirkon ohjelmasta, johon kuului muun muassa yhteislaulua ja jouluevankeliumi. Jouluisen musiikin saattelemana oli hyvä lähteä joululomalle ja kohti uutta vuotta.

 

Eeva Vahantapohja, 1. vuoden opiskelija

 

 

Tiimijakson huumaa!

Syksyn toisessa jaksossa Ylöjärven lukiossa vietettiin ykkösille suunnattua tiimijaksoa. Tavoitteena oli totuttaa Valon ykkösiä tiimityöskentelyyn ja eri työskentely- sekä oppimistapoihin. Kyseisen tiimijakson aikana oppilaat myös tutustuivat toinen toisiinsa ja oppivat kommunikaatiotaitoja.  

Tiimijaksossa oppilaat jaettiin noin 5 hengen ryhmiin. Jäsenet oli jaettu jokaiseen ryhmään monipuolisesti, tiimijakson alussa tehtyä testiä hyödyntäen. Testissä selvitettiin jokaisen oppilaan omat vahvuudet ja heikkoudet, jotta tiimeihin saataisiin paljon erilaisia yksilöitä. Tämä helpottaisi tiimityöskentelyyn liittyvien tehtävien ratkaisua ja toteuttamistapoja kussakin tiimissä.  

Tiimijakson aikana ryhmät nimesivät omat tiiminsä ja loivat Instagram-tilit. Omissa tiimiluokissa jokainen ryhmä sai koristella pöytäryhmänsä läheisen seinän “meidän ryhmän säännöt/tavoitteet” -postereilla.  Teimme myös tiiminesittely-videot. Oma tiimini Valon tietäjät teki esittelyn, jossa yksi tiimistämme oli kadonnut ja tarkoituksena oli etsiä hänet. Videossa selvisi tiimimme vahvuudet ja tavoitteet. 

Vaikka työskentely ja oppiminen oli vapaampaa ja poikkeavampaa kuin normaaleilla oppitunneilla, ei opetettujen asioiden testaamiselta vältytty. Koeviikkoa tiimijaksolla ei varsinaisesti ollut, mutta kunkin aineen opettaja saattoi pitää pieniä välitestejä esimerkiksi Repussa tehtävien oikein/väärin-väittämien avulla. Testit saattoivat olla välillä tiimin kanssa yhdessä tehtäviä tai yksilötenttejä. Tänä lukuvuonna tiimijaksolla opiskeltiin yhteiskuntaoppia, englantia, liikuntaa, äidinkieltä ja opinto-ohjausta.

Tiimijakson kruunasi kokonaisuudessaan mielestäni jakson alussa vietetty 24h-leiri, jossa oppilaat viettivät kokonaisen yön Valossa, tehden leiriin liittyviä tiimitehtäviä sekä viettäen kaikki ykköset yhdessä laatuaikaa leikkien muodossa. Tiimijakson aikana koettu Helsinki-päivä oli myös mahtava kokemus. Osa tiimeistä pääsi käymään jopa kyselytunnilla Eduskuntatalolla muun hauskan, kuten shoppailun, lisäksi. Aivan jakson lopussa jokainen luokka järjesti avoimienovienillan tiimijaksosta omille vanhemmilleen, esimerkiksi Powerpointin, videon ja Kahootin muodossa. 18xy-luokka eli ykkösten yrittäjyyslinjalaiset järjesti jopa kahvituksen kaikille ykkösten vanhemmille ja muille avoimienovieniltaan tulleille. 

 

 

Tiimijakso oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut seitsemän viikkoa! Jakso jakoi mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassa, mutta enimmäkseen sai kuulla positiivista palautetta. Tiimijakson aikana tutustuimme toinen toisiimme ja saimme kaikki varmasti monipuolistettua tiimityöskentelytaitojamme ja opimme hyödyntämään niitä toivottavasti myös jatkossa työelämässämme. Omasta mielestäni jakso oli hyvin suunniteltu sekä toteutettu ja sain itse siitä hyvin paljon irti niin oppiaineiden kuin ystävienkin suhteen. Oli mukavaa huomata, kuinka huipputyyppejä omassa tiimissä oli ja kuinka täydensimme kaikki toisiamme. Jokainen oli hyvä jossain ja jokainen oppi varmasti myös itsestään ja toisistaan jotain.  

Tiimijakso on varmasti yksi niistä lukioajan kohokohdista, jotka tulemme muistamaan vielä pitkään! 

Milana Itäpää, 1. vuoden opiskelija

Koulumme kiinnostaa ulkomaita myöten

Koko kuusivuotisen taipaleemme ajan on koulumme käytävillä nähty erilaisia vierailijaryhmiä. Alkuun opettajat toisista kouluista kävivät katsomassa hienoja tilojamme ja ottamassa mallia omiin rakennushankkeisiinsa. Sen jälkeen ryhmiä on kiinnostanut tiimijakso. Ensimmäinen tiimijakso polkaistiin pystyyn viisi vuotta sitten ja sen jälkeen se on meiltä levinnyt myös useisiin muihin lukioihin. Kaikkialla se ei vielä ole arkipäivää ja edelleen tiimijaksolla nähdään vierailevia muiden koulujen opettajia.

Maineemme erinomaisena kouluna on kiirinyt myös ulkomaille. Tänä syksynä koulussamme on vieraillut useita ulkomaalaisia opettajaryhmiä. Olemme tavanneet opettajia Australiasta, Intiasta, USAsta, Kolumbiasta, Indonesiasta, Singaporesta ja niin edelleen. Kaikkia ryhmiä on yhdistänyt halu tutustua suomalaiseen lukioon ja ihan käytännössä nähdä miltä niin paljon puhuttu ”maailman paras koulujärjestelmä” näyttää.

 

 

Kaikki opettajat, tulivatpa he mistä tahansa, ovat kiinnittäneet huomiota opiskelijoiden suureen vapauteen tehdä itse valintoja omien opintojensa suhteen, opettajien ja opiskelijoiden väliseen mutkattomaan suhteeseen sekä koulumme erinomaisiin tiloihin. Erityisesti heihin on tehnyt vaikutuksen se, miten useimmissa luokissa opiskelijat työskentelevät ryhmissä. Tiimityöskentelystä onkin saanut kertoa heille moneen otteeseen.

Kaikkein parasta ehkä näissä vierailuissa on kuitenkin opettajien ja opiskelijoiden mahdollisuus vaihtaa ajatuksia toisista kulttuureista tulevien koulun asiantuntijoiden kanssa. Meille opettajille se antaa perspektiiviä omaan työhömme. Emme aina muista miten hienosti asiat täällä meillä ovat. Miten helppoa on opettaa maassa, jossa on niin suuri vapaus tehdä tätä työtä omalla persoonallaan. Puhumattakaan siitä, miten paljon meihin opettajiin luotetaan Suomessa. Meitä ei valvota eikä testata, ei arvioida eikä arvostella.

 

 

Opiskelijat taas saavat ihan ainutlaatuisen mahdollisuuden käyttää englannin kielen taitoaan oikeassa kommunikaatiotilanteessa, johon ei oikein mitenkään voi valmistautua. Tänäkin syksynä jokainen ulkomaalainen vierailijaryhmä on saanut jutella abiturienttien kanssa kaikesta mahdollisesta. Opiskelijoilta on kyselty koulusta (tietysti), mutta myös ihan muista asioista, kuten armeijasta, jatko-opinnoista, harrastuksista ja suomalaisten nuorten elämästä yleensä.

Vierailijaryhmät tuovat koulun arkeen mukavaa vaihtelua ja varmasti näemme useita ryhmiä täällä käytävillämme myös jatkossa.

 

Sanna Leinonen, englannin kielen opettaja ja erityisopettaja

Taidetta ja elämäntaitoja

Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä syksynä ensimmäistä kertaa TO1-kurssi eli Monitieteinen ajattelu (tosin tässä tapauksessa yhden tieteen eli psykologian ja kuvataiteen yhdistelmänä). Idean taustalla oli meidän eli psykologian ja kuvataiteen opettajien vuosien pienimuotoinen yhteistyö. Kaipasimme voimiemme yhdistämistä mahdollisimman hyödyllisellä ja mielenkiintoisella tavalla ja loimme tämän kurssin aiemman psykologian syventävän Elämäntaidot-kurssin pohjalta.

Kurssi rakentui siten, että joka viikko oli yksi psykologian ja yksi kuvataiteen tunti. Kaikki loput tunnit siirrettiin leiripäivälle jakson viimeisenä lauantaina. Kurssi päättyi tähän leiriin. Kurssin keskeisiä teemoja eli itsetuntemusta, elämänhallintaa ja vuorovaikutustaitoja tutkittiin paitsi psykologian ja kuvataiteen keinoin, myös draaman ja valokuvan kautta.

Tässä opiskelijoiden kokemuksia kurssista:

”En ois ikinä uskonut että voin nauttia jostain kouluaineesta noin paljon! Mielettömän hyödyllinen kurssi. Itsetuntemusta ym. elämäntaitoja tarvitaan opiskella koulussa!”

”Kaiken kaikkiaan hyvä ja ajoittain hyödyllinenkin kurssi. Suosittelisin muillekin! Asetelma tunnit 2/3 ja leiri 1/3 oli hyvä. Se toi kurssiin vaihtelua.”

”Kurssi oli tunnerikas, mitä moni muu kurssi ei ole. Opin kurssilla mm. statuksen vaikuttavuudesta, stressin selviytymiskeinoja sekä uusia tapoja tehdä taidetta. Jäin kylläkin kaipaamaan hiukan rentoutumishetkiä…”

”Pizzahetki leirillä oli ehdoton ykkönen. Sen jälkeen aloimme tekemään taidetta. Taideterapiahetki oli hauska. Siinä sai kunnolla räiskiä maalia, mikä oli rentouttavaa.”

”Leiri ei vastannut odotuksiani, se ylitti ne. Leiri oli monipuolinen ja rento. Erilaiset draamaan liittyvät harjoitukset olivat hauskoja ja mukavia. Eivät olleet liian ahdistavia vaan juuri sopivia.”

”Leiripäivä oli niin hyvä ja onnistunut päivä, että ei edes turhauttanut olla lauantaita koulussa. En osaa edes nimetä päivästä yhtä parasta asiaa, koska mielestäni kaikki ne siellä vihreässä huoneessa tehdyt improvisaatioharjoitukset olivat todella hauskoja, viihdyttäviä ja opettavaisia. Päivästä jäi loppuillaksi hyvä olo.”

”Tärkeimmälle henkilölle kirjoitetussa kirjeessä sai miettiä, mitä halusi hänelle sanoa. Annoinkin kirjeeni läheisimmälleni. Oli ihanaa huomata hänen reaktionsa ja nähdä kuinka tärkeä merkitys itsellä on toisen elämässä.”

”Identiteettinaamioita tehtäessä tarkoituksena oli leikellä lehdistä tai tulostaa koneelta tekstejä, jotka haluaa piilottaa muilta. Tehtävän tarkoituksena oli tuoda oma, piilotettu paha olo näkyväksi. Aika terapeuttinen tunti. Siinä sai kunnolla miettiä asioita, jotka haluaa itse piilottaa. Luokassa vallitsi lähes täysi hiljaisuus. Tunnelma oli aika haavoittuvainen. Aluksi ehkä hiukan hävetti leikellä sanoja ja lauseita eikä halunnut muiden näkevän niitä. Hetken päästä pystyi kuitenkin ottamaan asian rennommin. Ideahan oli juurikin se, että tuo ne piilotetut asiat näkyväksi. Antaa mennä vaan!”

 

 

”Kurssilla opetelluista vuorovaikutustaidoista minulle lähiaikoina hyödyllisimmäksi on noussut palautteen antaminen. Oli tärkeää oppia kertomaan omista tunteista niin, että ei ainakaan omilla sanoillaan lisää herkästi syyllistyvän syyllisyyden tunnetta toistamalla jotakin sä aina etkä ikinä.”

”Varsinkin tehtävä, jossa opettaja sanoi ääneen erilaisia väittämiä ja koko porukalla liikuttiin huoneessa vapaasti ja valittiin kädellä olkapäätä koskettamalla se, johon väittämä sopii, oli todella ajatuksia herättävä. Harjoituksessa tuli itse ajatelleeksi muita osallistujia uudesta näkökulmasta ja itselle tuli sellainen olo muiden olkapäämerkkauksesta, että Hei, ehkä noi ei ajattelekaan musta silleen, miten oon aina luullu, että ne ajattelee!

”Monilla psykologian tunneilla keskityttiin päästämään negatiivisia tunteita pintaan ja ulos. Tarkempia ohjeita negatiivisuuden ulospäästämiseksi ei annettu. Koin sen hyvin raskaaksi. Negatiivisuutta kun on muutenkin tässä vaiheessa lukiota stressin takia ihan omasta takaa. Olisi ollut tarpeellista ja parempi oppia lopulta kääntämään negatiiviset tunnetilat positiivisiksi tai ainakin neutraaleiksi.”

”Elämänhallintaosiota odotin henkilökohtaisesti kaikista kurssin asioista eniten. Olen itse todella helposti stressaava ihminen, joten etenkin stressinhallinnan käsittely tuntui tärkeältä. Opin itsestäni stressaajana lisää sekä siitä, miten pystyn hallitsemaan ja ehkäisemään stressiäni.”

”Kurssilla hankalinta olivat itsetuntemukseen liittyvät asiat. Koin välillä hankalaksi miettiä ja tunnistaa itsestäni erilaisia puoliaja piirteitä. Esimerkiksi tehtävä, jossa piti kirjata ylös itsestään avoimia, sokeita, kätkettyjä ja tuntemattomia piirteitä oli hankala.”

 

 

”Kaikki kurssilla käsitellyt teemat olivat mielestäni todella tärkeitä. Elämäntaitojen opetteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin erilaisten teoreettistenkin asioiden joita esimerkiksi koulussa enimmäkseen opetellaan. On hienoa, että koulussa tarjotaan tällaista kurssia ja oppilaiden kannattaisi ehdottomasti valita kyseinen kurssi. Kurssi oli myös hyvä lisä rankkaan lukujärjestykseen. Vaikka kurssilla opittiinkin paljon tärkeitä taitoja, oli se silti todella rento ja helppo kurssi. Kurssilla tehtiin esimerkiksi erilaisia rentoutusharjoituksia, jotka ainakin itse koin todella hyviksi. Yritänkin kurssin jälkeen tehdä niitä myös kotona itsekseni.”

”Teimme kurssilla muutamia mielikuvaharjoituksia, jotka herättivät aina monia ajatuksia ja yllätyin itsekin omista tunteista. Vaikka elämäni on kiireistä, mistään en haluaisi luopua, mutta mielikuvien aikana pystyin hengähtämään ja välillä ajatukset meinasivat purkautua itkuna.”

”Kokonaisuutena kurssi oli onnistunut ja havahduin ajattelemaan uusia asioita ja rohkaistuin myös hyppäämään mukavuusalueen ulkopuolelle.”

”Mandalan tekeminen oli todella kivaa, koska siinä ei pystynyt miettimään mitään muuta, se oli vapauttava työ.”

”Kuvataiteen tunneilla teimme esim. naamion, johon liimasimme sanoja jotka kuvaavat itseä, mutta mitä muut ei ehkä näe itsestä päällepäin. Siinä tarvitsi oikeasti vähän miettiä, että mitkähän piirteet ovat sellaisia joita ei näy päällepäin, koska niitä ei välttämättä itsekään osaa tunnistaa niin helposti. Mutta sitä oli mukava väkertää. Opin virheiden hyväksymistä mandala työn avulla. Sitä oli myös kivan terapeuttista tehdä.”

”Kurssilla käytiin hyvin läpi asioita, jotka kuuluvat tällä hetkellä monen nuoren elämään. Kokonaisuudessaan kurssi oli onnistunut ja opettavainen. Harvoin on kursseja, jossa opitaan elämäntaitoja tavallisen opiskelun sijaan. Aluksi kyseenalaistin kurssia, mutta tajusin sen hyödyllisyyden myöhemmin. Tykkään kuvataiteesta sekä psykologiasta, joten niiden yhdistelmä on hyvä.”

Satu Honkkila (psykologian opettaja) ja Kaisa-Tuulia Tuomi (kuvataiteen opettaja)

Hyvinvointia edistävä SunPäivä auttoi rentoutumaan

 

Vietimme Ylöjärven lukiossa Sun-teemapäivää marraskuussa. SunPäivänä opiskelijat pääsevät vuosittain käymään erilaisissa hyvinvointipajoissa. Opiskelijat saavat itse rakentaa päivänsä kulun ja valita itselleen mieluisimmat pajat. Minä valitsin esimerkiksi mielipaikka-pajan, jossa saimme rentoutua erilaisten mielikuvaharjoittelujen parissa. Kävin myös akrobatiapajassa sekä värityskirjapajassa. Pääsimme katsomaan myös tiedettä ja taidetta yhdistelevää avaruusperformanssia auditorioon, jossa oli kaikille opiskelijoille yhteinen paja. Avaruusperformanssin toteutuksesta vastasivat teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijat. Päivän lopussa saimme kuulla artisti Paul Eliaksen esityksen. SunPäivän on ideoinut kuraattori yhdessä opiskelijahuoltotyöryhmän ja opiskelijakunnan hallituksen kanssa. SunPäivän tarkoituksena on helpottaa arjen keskellä stressiä ja saada aikaan mukavia tuntemuksia opiskelijoiden ja opettajienkin keskuudessa.

Mielestäni SunPäivä on meille opiskelijoille hyvä ratkaisu irrottautua hetkeksi siitä tavallisesta ja arkisesta koulunkäynnistä. SunPäivä sopii hyvin opiskelujen väliin rentouttavaksi ja hauskaksi kokemukseksi, jonka aikana ei tarvitse stressata. Ajankohta kyseiselle päivälle on hyvä, sillä esimerkiksi syksyn yo-kokeet ovat abeilta jo ohi. Mielekäs päivä sopii myös hyvin keskelle syksyistä ja pimeää vuodenaikaa.

Lukiossa opiskelijat saattavat hyvinkin usein kokea ahdistusta ja stressiä opiskeluun liittyen. Omasta kokemuksestani tiedän, ettei opiskelu kuitenkaan ole aina ainoa stressitekijä. Stressiä voi syntyä myös koulun ulkopuolisesta elämästä. Erityisesti nyt abivuonna esiin ovat nousseet muun muassa omilleen muutto, jatko-opiskelu ja muutenkin se, miten tästä nyt kuuluisi jatkaa. Vaikka joitakin asioita odottaa innolla, ne saattavat silti aiheuttaa kovia paineita. Joskus lukio-opiskelijana tuntuu, ettei kukaan ymmärrä päälle kasaantunutta työn määrää, vaan tehtäviä annetaan aina vain lisää. Etenkin abivuoden alussa monet puhuivat paljon yo-koe-stressistä, mutta sen lisäksi stressattiin myös lukuisista koulutöistä. Välillä juttelimme kavereiden kanssa, että aika ei vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja koulutöitä on ihan liikaa.

Kuitenkin kaikesta on tähän saakka selvitty ja stressin helpottamiseen löytyy paljon erilaisia keinoja. Itse koen, että erittäin vahva stressitekijä on myös ajatus siitä, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, vaikka toiminta jää kuitenkin vain ajatuksen tasolle. Stressiä helpottaisi oikeasti se, että ottaisi itseään niskasta kiinni ja tekisi koulutyöt ja muut asiat pois alta.

 

 

Mielestäni SunPäivän mielipaikka- sekä värityskirjapaja olivat loistavia keinoja rentoutua kiireen keskellä. Tuntui ihanalta vain kuunnella rauhoittavaa musiikkia, värittää kuvia ja ajatella juurikin vain sitä värittämistä. Rentoutuminen hoitaa sekä mieltä että kehoa. Fyysisesti rentoutuminen parantaa vastustuskykyä ja vähentää stressihormonien eritystä. Rentoutuessa myös verenpaine laskee ja mielihyvähormonien eritys lisääntyy. Rentoutuminen parantaa myös psyykkistä hyvinvointia monella tapaa. Se esimerkiksi auttaa havainnollistamaan omia ajatuksia. Rentoutuminen lievittää hankalia tunteita, kuten levottomuutta ja ahdistusta. Kehotan jokaista opiskelijaa miettimään rentoutumisen merkitystä. On tärkeää joskus järjestää itselle omaa aikaa, jolloin voi vain olla.

Eerika Klemettilä, abi