In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Tervetuloa parempi vuosi!

Koulun blogi on elänyt hiljaiseloa syyslukukauden 2020, koska koronavaaran vuoksi yhteiset tapahtumat ovat olleet vähissä ja joulukuun päivitysyritys kaatui hetkellisesti teknisiin ongelmiin.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi pääsette nyt lukemaan abien mietteitä viimeisestä lukiovuodestaan:

”Syksy on kieltämättä ollut erikoista aikaa, kuten vuosi 2020 kokonaisuudessaankin. Koronasta huolimatta opiskelu on jatkunut lähes normaalisti, kotona tai koulussa. Vaikka koulunkäynnin voi järjestää poikkeusoloista huolimatta, jää kaikki muu hauskanpito ja vastapaino opiskelulle sivuun. Harrastukset peruttu, bileet peruttu, baarireissut peruttu, abiristeily peruttu, kyllä syö! Päänsärkyä, ilmeettömiä kasvoja, pelkkiä maskeja ja muminaa. Kaikesta huolimatta epätoivo ei ole iskenyt, vielä. Kirjoituksiin on vielä aikaa ja lukemista piisaa. Kaiken hössötyksen keskellä on ehditty miettiä vähän tulevaisuuttakin. Psykologiaa, kasvatustieteitä tai kenties liikuntaa? Tulevaisuudelta toivomme edes penkkareita.”

 

*

 

”Korona vaikeuttaa opintoja ja normaalia elämää. Motivaatio on ihan pohjamudissa, kun abivuodessa ei ole mitään odotettavaa kaikkien tapahtumien peruutusten jälkeen. Yo-kirjoituksiin opiskeluun on aikaisemmin motivoinut valmistuminen ja jatko-opinnot, mutta nyt on tullut  pelko siitä, että valmistumista ei saakaan juhlia läheisten kanssa. Onneks kuitenkin meidän koulussa on kaikki ihmiset niin kivoja ja muut ovat samassa tilanteessa, joten saa vertaistukea 🙂 Tulevaisuudesta en ole ihan varma, yliopistoon olisi tarkoitus hakea, mutta en tiedä että mille alalle. Ensin on kuitenkin edessä intti.”

 

*

 

”Aika rankkaa ja ahdistavaa on ollut. Kouluhommat yksistään painaa hartioilla, ja sitten pitäisi murehtia muistakin asioista, mitä maailmalla tapahtuu (korona, USAn presindentinvaalit). Kevään YO-kirjoitukset tulee yhä lähemmäksi, ja stressitaso nousee samaa tahtia. Välillä vaan tekee mieli itkeä ja unohtaa kaikki, mitä elämässä tapahtuu.

Kaikki elämässä tuntuu ahdistavalta ja tulevaisuudensuunnitelmat on edelleen epävarmat. Yliopisto ei ollut alunperin ensimmäinen vaihtoehto, mutta sinne on pakko mennä, jos maantiedettä haluaa lukea jatkossa. Ensiksi pitää hoitaa välivuosi alta, että pystyisi jatkamaan raskasta opiskeluelämää. YO-todistuksella ei millään pääse, joten pitää murehtia myös pääsykokeita. Mutta ne on sitten sen ajan murheita.

Kunhan vain selviäisi tästä vuodesta, ja ensi vuosi olisi hieman positiivisempi. YO-kokeista olisi kiva päästä edes läpi ja ylioppilaaksi päästä, mutta saas nähä. Penkkarit ei ole kiinnostanut alkujaankaan, joten niiden kohtalo ei vaikuta omaan elämään.”

 

*

 

”Abivuosi on ollut täynnä epävarmuutta. Ei se paljoa muualta maailmasta eroa, mutta kyllä se tuntuu oppimisessa. Abivuosi on ollut sinänsä mukava kaiken epävarmuuden kanssa.

Syksyn kirjoitukset olivat jännä kokemus, tosin ne olivat myös stressaavia. Kirjoitusten jälkeen ymmärsin, miksi moni on huolissaan lukiolaisten mielenterveydestä. En tosin anna pienen stressin kaataa minua, kerta vielä ja sitten on kotisuoralla.

Tulevaisuuden suhteen päämäärä on selvinnyt hitusen verrattuna kahteen aikaisempiin vuosiin. Historiaa ajattelin mennä yliopistoon oikein lukemaan. Sekään ei tosin ole täysin varmaa. Ainakin on jotain mitä lähteä jahtaamaan.

Kaiken kaikkiaan abivuosi on ollut mukava kertauskurssien kera. Vaikka yo-kirjoitukset raastavat mieltä, niiden jälkeen on taas hetkellisesti vapaa. Odotan innolla yo-juhlia.”

 

*

 

”Syksy on tuntunut raskaalta. Koronan ja yo-kirjoitusten aiheuttama ahdistus pahenee hetki hetkeltä, eikä tilannetta helpolta syksyn ja talven synkkyys. Tulevaisuus on epävarmaa. Motivaatio opiskelua kohtaan laskee päivä kerrallaan.

Abivuosi on kiitänyt ohi, päivät sulautuvat toisiinsa. Puolet ajasta en edes muista mitä olen tehnyt viikon aikana. Piristyksenä arjessa toimivat kaverit, mutta koronan ja ajanpuutteen johdosta edes heitä ei voi tavata. Onneksi sentään viestien välityksellä on mahdollista keskustella. Abivuoden paras hetki on ollut syksyn yo-kirjoituksien tuloksien saaminen. Saavutin tavoitteeni kirjoituksissa, mihin olen hyvin tyytyväinen.

Vieläkään en tiedä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Joitain ideoita opiskelupaikasta on, mutta ei vielä mitään varmaa. En haluaisi päätyä opiskelemaan alaa, joka ei lopulta kiinnosta, joten haluan miettiä tulevaa opiskelupaikkaa tarkasti.”

 

*

 

”Abivuotemme on ollut tylsän normaali sekä harmaa. Tietenkin koronan siivittämänä. Se on synkistänyt entisestään vuottamme. Joulua kohdin olemme tutustuneet maskeihin, ja niihinkin meinannut tukehtua, kun aamulla juossut kiireessä 3. kerrokseen.

Syksyn kirjoitukset menivät osalla hienosti, mikä toi pientä valoa synkkään syksyymme. Onneksi nyt pääsemme hetkeksi rauhoittumaan joululomalla, sillä ensi kevät on raskasta lukemista kirjoituksiin sekä mahdollisiin pääsykokeisiin.

Kuluneen vuoden aikana olemme saaneet elää rajoitettua elämää opintojen ja muun arjen keskellä. Vaikka arki on ollut masentavaa, lukiossa on ollut mukava lukiotovereita. Abiristeilyn on melkein kaikki perunut. Bileet on peruttu. Harmittaa, eikä mitään uutta ole vastaantullut.”

 

*

 

”Syksy on tuntunut aika rankalta. Olen käynyt töissä opiskelujen ohella, joten kouluhommiin ei ole ollut niin paljoa aikaa kuin olisin tarvinnut. Onneksi tammikuussa pääsen taas keskittymään pelkkään kouluun. Korona-aika on vähän ärsyttävää maskisuosituksen ja kaikkien tapahtumien peruuntumisen takia, mutta pohjimmiltaan opiskelu on kuitenkin ihan samanlaista, varsinkin nyt kun voimme olla lähiopetuksessa.

Vähän pelottaa se, että ihan kohta pitää hakea opiskelemaan. Mistä minä tiedän, mikä haluan olla isona? Tuntuu, ettei mikään ala tai koulutus ole ihan juuri sitä, mitä haluaisin. Ehkä vaan mietin liikaa. Luultavasti kuitenkin haen yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä. Se on aika kiinnostavaa, ja antaa monia mahdollisuuksia tulevaa varten. Toivottavasti saan opiskelupaikan ja viihdyn siellä.

Tästä tuli nyt vähän alakuloisen oloinen teksti, mutta eiköhän täältä taas nousta. Oikeasti meillä on kaikki todella hyvin, eikä minullakaan mitään syytä valittaa. Olen kiitollinen, että asun Suomessa, olen päässyt lukioon ja saan kirjoittaa ylioppilaaksi sekä jatkaa opintojani. Saan hakea opiskelemaan ihan mitä haluan ja suunnitella oman tulevaisuuteni minun näköisekseni. Se on etuoikeus, jota monella ihmisellä ei ole, ja siksikin olen siitä kiitollinen ja iloinen.”

 

*

 

”Korona on antanut mahdollisuuden rauhoittua ja pohtia tulevaa tarkemmin. Abivuosi on ollut melko poikkeuksetonta aikaa etäopiskelua lukuun ottamatta, joten aika perusilmeellä on menty. Suuntaan korkeakouluun teknilliselle alalle.”

 

Jaksamista kaikille poikkeusolojen keskelle!

Toivottavat ÄI9-kurssien abit (tekstit kerätty ennen joulua, mutta teknisten ongelmien vuoksi päivitys siirtyi tammikuulle)

 

 

”I just hadn’t gotten used to this new reality” – read a story in English!

Once upon a rainy night

I was fairly certain the amusement park was empty that night as I had heard no whistling or footsteps for the hour I had been there. It was no wonder though. Nobody wanted to go out into the downpour coming down from the cloudy skies that night, not even the staff or the group of teenagers that would occasionally break in.

That night I decided to start my monthly tour through the park at the house of mirrors. It was a place I felt extremely conflicted about and I usually spent a major part of the night wondering through the maze of never-ending reflections. From the shiny surface of the mirrors surrounding me everywhere I could see a very light, almost transparent figure. On one hand it made me feel like I still had something to hold on to but on the other hand it reminded me of the all the opportunities I had lost. Once again, I spent what felt like a small eternity examining my reflection to see if anything had changed and trying to look for any clear features that could make me feel a bit more like myself. Even though I knew I wouldn’t find anything new in the image staring back at me, I still tried time and time again. I just hadn’t gotten used to this new reality I lived in, after all it hadn’t been a long time since I passed away.

When I stepped outside again, it was raining harder than earlier. I continued my tour as the rain kept pouring through me onto the ground. There were still a few hours until the darkness would engulf me for another month.

(kirjoitettu nimettömästi syksyisen pimeällä englanninkurssilla)

 

Entä jos?

Musiikinkurssilaiset kehittelivät omia muutaman rivin laululyriikoita aiheesta ”entä jos”. Tässä helmiä:

 

ENTÄ JOS?

 

Mua pelottaa, kaikki tää on vaan liikaa,

ja sit sä tuut vastaan, mutta et edes moikkaa.

 

Entä jos, tuuli näyttäisi oikean tien?

Päivä kerrallaan elämääni vien.

Kertoisitko suunnan parempaan?

Ohjaisitko maailmaan syvimpään?

 

Entä jos kaikki tää oliskin vaan jotain pilaa eikä tarvis kärsiä tätä pois?

Entä jos kaikki oiskin aivan hyvin tai huoli ois jo kaukana pois?

 

Entä jos maailma loppuisi ja kaikki elävä katoaisi.

Onko olemassa parannusta tähän kaaokseen?

Ihmiset pelkäävät tulevaa, mutta toivovat parasta.

 

Olisiko kaikki toisin, jos kuulisit, kuinka sua kaipaan?

Kuinka öisin mun päätäni vaivaat.

Entä jos tää on ohi kohta, etten sua enää tuntiskaan

tai jos maailma volttia heittäis ja me taas muututaan.

 

What if I would have said that I am sorry?

Would we still be together?

 

Entä jos me kuollaan kaikki:

sinä, minä ja naapurin Maikki?

 

En uskalla ees kysyy,

mut mietin, et pitääkö tän näin pysyy?

Entä jos en herää huomenna,

pärjäätkö sä sun huonolla suomella?

 

Vaikka, kuinka yritän katsoa tulevaa, en näe valoa.

Turhaanko mä yritän korjata tätä tunnetta.

 

Meidän pitää pitää yhtä ja toisiamme tukea, rakkaudella toisemme pukea.

Meidän pitää olla läsnä, nyt ja tässä.

 

Kooste: musiikinopettaja Rinna Ahlman

 

”The power to heal and to rebuild” – read this!

 

If we were to vanish

 

In the light of what has been happening to our planet Earth in the past decades – including this ongoing one – I would like to lead you to a story of a world free of humans. For just a short moment, see the world in all its glory without people polluting its very existence.

As the human race holds no significant purpose in the food chain, simply wiping our species away wouldn’t cause any harm whatsoever to the planet. Human beings have no natural enemies, but we are the worst enemy of every creature there is.

So if some unimaginable force of nature – or an extraterrestrial being, or maybe a disease of some kind – wiped us all away, what would the Earth end up being like?

My guess is, our planet would just grab the opportunity and heal itself. Nature would conquer back what used to be a part of it; cities would collapse under its forces. The skies would be clear once again, and maybe in a millennium or two the oceans would become bright blue again and the coral reefs would dazzle in their old glory.

So if this would be the future without us, and us having little to no meaning in the food chain whilst all the other species hold interconnectedness with one another, why are we here? Why does it sometimes feel like we are wired to destroy everything that is beautiful and gracious?

I state that we are here to learn. We are to be taught an important lesson on what is right and what is wrong. And I state it’s not too late for us to rebuild a world where we can live in coexistence with every living being. I am in such sure belief that we as humans also have the power to heal and to rebuild.

 

Jenni Leppänen, 4. vuoden opiskelija (teksti kirjoitettu englannin kurssilla)

 

Ylöjärven lukiosta vahva turvaverkko

Iida Leppiniemi, tämän kevään ylioppilaamme, pääsi koulun markkinointiryhmän haastatteluun – lue Iidan ajatukset lukiostamme!

 

 

Tulit Ylöjärven lukioon keskiarvolla 7,92 ja lukion päättötodistuksesi keskiarvo on 9,29. Miten teit tämän?

Mielestäni lukio-opiskeleminen on helpompaa kuin yläkoulussa opiskelu. Lukiossa on selkeä jaksollinen vuosirytmi ja arvosanoihin vaikuttavat kokeen lisäksi myös lukuisat esitelmät sekä ryhmätyöt. Jokaisen jakson alussa opettajat kokoavat alkaneen kurssin sisältämät tavoitteet ja arvostelukriteerit, joiden pohjalta opiskelija osaa itse pohtia, miten saisi haluamansa arvosanan. Itselleni oli tärkeää saada lisää vapauksia ja vaihtoehtoja. Enää minun ei tarvinnut lukea inhokkiaineistani kuin pakolliset kurssit, ja sain ottaa lempiaineistani vapaaehtoisia lisäkursseja. Ylipäätään ajatuksen ”lukiossa opiskellaan itseään varten” sisäistäminen auttoi minua eteenpäin ja rohkaisi lukemaan niitä aineita mistä itse tykkään eikä niitä mitä vanhemmat haluavat tai mitä ystävät lukevat.

Syy siihen, että peruskoulussa pärjäsin huonommin, oli se, että jouduin opiskelemaan paljon aineita, joista en pitänyt, sekä eritoten se, että se oli henkisen kasvun aikaa.

 

Mikä asia tai mitkä asiat Ylöjärven lukiossa ovat tuoneet sinulle motivaatiota opiskeluun?

Sain lukio-opintoihini motivaatiota hyvistä arvosanoista, mutta niitäkin tärkeämpiä olivat opettajien tsempit ja kehut. Ylöjärven lukiossa sain ensimmäistä kertaa koulu-urallani kohdata sellaisia opettajia, jotka aidosti halusivat kaikkea hyvää opiskelijoille ja olivat aina valmiina vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin niin kouluasioissa kuin niiden ulkopuoleltakin. Itse luin enimmäkseen luonnontieteitä, joten aikaa tuli vietettyä eniten luonnontieteiden opettajien seurassa. Itselleni on tärkeää tutustua opettajiin ja rakentaa siten luottamusta, jolloin koulussa käyminen tuntuu mukavammalta. Lisäksi näin saa rakennettua itselleen vahvan turvaverkon.

 

Mitkä ovat olleet sinulle hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja? Miten opiskelutaitosi ovat kehittyneet lukioaikana ja miksi?

Yläkoulussa moni opettaja vaati, että opetuksen lomassa pitää kirjoittaa samalla muistiinpanoja, joita en koskaan ehtinyt tekemään tarpeeksi nopeasti. Kun keskittyi kirjoittamiseen, ei ehtinyt kuunnella opetusta. Lisäksi yläkoulun tehtävät olivat todella tylsiä. Itselleni ei todellakaan tuo motivaatiota opetusmetodi ”lue kappale ja tee tehtävät”. Huomasin lukiossa sen, että luen merkittävästi hitaammin kuin muut ja sen lisäksi usein ihan päin mäntyä. Aluksi luulin, että näköni on jotenkin huono, mutta myöhemmin minulla todettiin lukihäiriö. Tämän diagnoosin ansiosta sain kokeisiin lisäaikaa, jolloin ehdin vastaamaan kaikkiin tehtäviin. On siis sanomattakin selvää, ettei lukeminen ole itselleni ainakaan nopein oppimistapa. Sen sijaan kuunteleminen sekä katsominen ovat minulle toimivia keinoja. Opiskelurutiinikseni muodostui sääntö: kuuntele tunnilla ja googlaa kotona. Etenkin matematiikassa YouTube on ollut korvaamaton apu. Jos pienikin asia jää epäselväksi, se kannattaa googlata ja katsoa aiheeseen liittyvät opetusvideot tai kysyä apua opettajalta.

 

Miten olet tsempannut tilanteissa, joissa opiskelu ei ole tuntunut helpolta?

Olen yleensä rentouttanut mieleni harrastuksieni eli kalastuksen, puutarhan hoidon tai taiteen parissa ja sitten yrittänyt uudestaan. Satunnaisesti täytyy kuitenkin vain ”purra kuolaimia”.

 

Millainen merkitys opettajilla, koulun henkilökunnalla ja muilla opiskelijoilla on ollut lukio-opintoihisi?  

Tutustuin lukiossa nopeasti uusiin ihmisiin ja lopulta minulle muodostui noin kymmenen hengen kaveriporukka. Porukkaani kuului eri oppiaineiden erityisosaajia, joilta sain usein apua oppiaineisiin, joissa olin jäljessä. Kun pääsin perille haastavissa aineissa, oli vuoroni auttaa myös muita. Opettajat ovat olleet minua kohtaan kannustavia, mikä on auttanut aina eteenpäin. On ollut helpompaa pitää tahtia yllä, kun saa tarpeeksi usein palautetta omista suorituksista.

 

Mitä neuvoja antaisit lukio-opiskelijoille, jotka haluavat parantaa arvosanojaan lukiossa?

Alku on kaikkein raskain, mutta kun pääsee perille asioista, opiskeleminen helpottuu. Olen kokenut niin ns. huonomman kuin hyvänkin oppilaan roolit ja voin sanoa, että ehdottomasti on rankempaa olla jäljessä ja huolissaan läpipääsystä kuin katsoa päivittäin pari videota tai lukea pari sivua kirjaa. Tunne siitä, että pärjää hyvin koulussa, on mittaamattoman arvokas. Sitä usein varotellaan, että arvosanat laskevat lukioon mentäessä, mutta mielestäni tällainen varoittelu on mustamaalaamista, koska kyse on yksilön omista taidoista ja eritoten motivaatiosta. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että arvosanat voivat tippua lukion alussa hieman, kun kaikki on vielä uutta, mutta sitten suunta on vain ylöspäin. Itsekin sain ensimmäisessä jaksossa vielä seiskaa ja kasia, mutta tulevissa jaksoissa aloin saamaan lisää ysejä ja lopulta myös kymppejä.

On tärkeää pohtia ennen lukioon tuloa, onko lukiossa joitain oppiaineita, joista on kiinnostunut. Itse olen aina liikkunut luonnossa ja kasvien tunnistus on ollut rakas harrastukseni jo pitkään, minkä takia biologia on ollut itselleni aina helppoa. On hyvä lukea sellaisia aineita, joista on kiinnostunut, sillä silloin motivaatiotakin löytyy. Mitä ylioppilaskirjoituksiin tulee, niin niistä ei kannata stressata liikaa. Kyseessä on vain koe, jossa pitää näyttää, mitä on oppinut lukiossa. Itse kirjoitin ensimmäiset kirjoitukseni syksyllä 2019, mutta aloitin lukemaan niihin jo kesäkuussa samaisena vuotena. Olin aika stressaantunut tulevasta kokeesta, koska en tiennyt, miten siihen pitäisi lukea. Aloitin lukemaan niin hyvissä ajoin, että lukemalla kolme kappaletta kuutena päivänä viikossa, sain kaikki kirjat luettua jo viikkoja ennen varsinaista koepäivää. Tällöin minulle jäi runsaasti aikaa kertaamiseen. Lisäksi kirjoituksiin lukemiseen on olemassa netissä kertauskursseja, joiden avulla itsekin sain haluamani arvosanat.

 

Miksi kannattaisi hakea opiskelemaan Ylöjärven lukioon?

Ylöjärven lukiossa on niin monta hyvää asiaa, etten niitä kaikkia muista, mutta niitä ovat muiden muassa viihtyisät ja puhtaat toimitilat, osaava henkilökunta, yrittäjyyslinja ja tiimijakso. Tiimijakso on koulumme erityisominaisuus. Oman pohdintani perusteella tiimijakso oli suurin syy tulevaan menestykseeni. Tiimijaksolla opin, etteivät työt etene, jos niitä ei tehdä yhdessä ja kunnolla. Tiimijaksolla opin myös erilaisia opiskelutaktiikoita, mutta mikä tärkeintä opin tekemään töitä uusien ihmisten kanssa sekä esiintymään luokan edessä ilman suurta jännitystä. Tiimijakso oli itselleni ikään kuin ”hengähdystauko”. Silloin sain rauhassa parantaa sosiaalisia taitojani.

Kouluamme mainostetaan usein yrittäjyyslukiona, mutta meillä voi opiskella myös ihan tavallista linjaa. Itse olin tavallisella linjalla, mutta muutama ystäväni oli yrittäjyyslinjalla ja he ymmärtääkseni pitivät kovasti siitä. Itseäni jäi hieman harmittamaan, etten hakenut yrittäjyyslinjalle, sillä siellä olisi oppinut varmasti monia tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle.

 

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Pyrin lukemaan biologiaa ja maantiedettä Turun yliopistoon ja haluan valmistua biologian ja maantieteen opettajaksi tähtäimenä lukio. Ylöjärven lukiossa sain sellaisen kuvan, että työssä riittäisi haastetta, mitä minä kaipaankin, mutta haluan ennen kaikkea olla samanlainen kannustava opettaja nuorille kuin mitä minullekin on oltu.

 

Mitä muuta haluaisit vielä kertoa?

Se, että Ylöjärven lukiossa sisäänpääsykeskiarvo on jokseenkin alhainen, ei tarkoita, että sieltä ei voisi valmistua hyvin arvosanoin. Opetuksen taso on aivan yhtä hyvää kuin muuallakin. Menestys on kiinni ainoastaan opiskelijasta itsestään. Alhainen keskiarvoraja tarjoaa mahdollisuuksia kaltaisilleni ihmisille, joilla opiskelut syystä tai toisesta ovat tuottaneet vaikeuksia peruskoulussa. Menneisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulevaisuus voisi olla erilainen. Se vaatii vain työtä!

 

Kiitos haastattelusta, Iida!

 

Ylöjärven lukion markkinointiryhmä

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava

Viikot vierivät ja kesäloma alkaa häämöttämään edessäpäin. Pian lukuvuosi on paketissa. Paketista tosin tulee vähän erilainen kuin tavallisesti, mutta paketti kuitenkin. Minua toisen vuoden lukiolaista ei jäänyt pahemmin harmittamaan lukukauden poikkeuksellinen lopetus, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen abina tai peruskoulun päättävä nuorena. Ainakin voinemme muistella tätä kevättä SINÄ keväänä, vaikkei sen suurempia koulun päättäjäisjuhlia ollutkaan. 

Oma kevääni on oikeastaan muuten ollut melko tavanomainen, mutta kodista poistuminen on vain vähentynyt. Koulua olen käynyt lukujärjestyksen mukaan etänä, minkä olen kokenut hyvin toimivaksi. Lukujärjestyksen noudattaminen on auttanut pitämään yllä järkevää päivärytmiä, jotta päivään mahtuu sisällyttämään muutakin kuin koulutöitä. Puhelimen ja kodin muiden häiriötekijöiden vaikutus keskittymiseen on käynyt viikkojen aikana selvemmäksi, mutta uskon oppineeni tältä ajanjaksolta myös hyödyllisiä itsesäätelyn taitoja. Paljon puhuttua opiskelijoiden väsymystä minun on hankala arvioida, sillä uskoisin muutenkin olevani melko naatti lukuvuoden lopussa. Sanoisin kuitenkin kokeiden stressaavan enemmän, sillä opettajat eivät näe niin paljon muuta työskentelyäsi kuin tavallisesti, joten kokeiden painoarvo voi helposti nousta.  

Lukiolaisena minulla oli jo valmiiksi melko hyvät edellytykset siirtyä etäopetukseen, joten etäopetusvälineiden käytön oppiessa on tästä uudenlaisesta arjesta tullut jo oikeastaan normaalia. Arki ja opiskelu sujuvat näinkin. Matkustamisesta ja välitunneista jäänyt ylimääräinen aika on ollut mukavaa, sillä auringon paistaessa sen on voinut viettää vaikkapa ulkona tai sitten vain nukkua. Muutenkin itseään on voinut kuunnella vähän helpommin, sillä päiväunet on voinut ottaa tarvittaessa kesken koulupäivän ja vasta niiden jälkeen opiskella virkeämmin ajatuksin. Tosin ei saa unohtaa, että ajoittain opettajan valvova silmä olisi tehnyt työskentelylle terää. Koulukavereitani olen jäänyt luonnollisesti kaipaamaan, sillä heidän kanssaan tapahtuva vuorovaikutuksellinen opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Onnekseni olen vapaa-ajallani kuitenkin kyennyt tapaamaan ystäviäni, sillä ilman heitä olisin huomattavasti yksinäisempi. 

 

 

Olemme etäopiskelleet jo reilusti yli kuukauden päivät, ja lopulta tuo aika on hujahtanut yllättävänkin nopeasti. Tosin nyt etäopiskelu on tullut päätökseensä, kun ylöjärveläiset siirtyvät takaisin lähiopetukseen 14.5. alkaen. Uskon tämän olevan peruskoululaisille hyvä uutinen, sillä heidän elektroniset sekä henkilökohtaiset valmiutensa itsenäisempään opiskeluun olivat huomattavasti heikommat kuin meidän lukiolaisten. Vaikkei peruskoulussa enää viimeisten kahden viikon aikana paljoa opiskelua tapahdukaan, on kouluun palaaminen varmasti useille oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvä päätös. Monet oppilaat tarvitsevat opettajaa, kouluruokaa sekä ystäviään. Lukiolaisen oppimiselle en kuitenkaan usko lähiopetukseen siirtymisestä olevan enää juurikaan hyötyä, sillä tavallisia koulupäiviä meillä ehtii olemaan kolme ennen koeviikon alkamista. Vaikka asteittainen siirtyminen takaisin arkeen ja kavereiden näkeminen on hyväksi, uskon alun muutoksen vain sekoittavan etäopetukseen juuri orientoitunutta opiskelijaa ja henkilökuntaa. Mutta saammepahan ainakin jonkin sorttisen kosketuksen vielä kouluarkeen ennen kesälaitumille kirmaamista. 

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava. Uutta on tullut opittua monella saralla, myös vanha arki on alkanut kuulostamaan suorastaan houkuttelevalta. Etäopiskelijana todella toivon, että syksyllä pääsemme jälleen takaisin oikealle koulun penkille. 

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

Kuva: koulun arkisto

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 13.5.2020.)

Jalo NY voitti Suomen parhaan NY-yrityksen tittelin

Neljä nuorta yrittäjää

2. vuoden yrittäjyyslinjalaisten eli Milana Itäpään, Anselmi Koivusen, Veikka Kukon ja Elmo Pyykön yhteinen yritys Jalo NY voitti nuorille yrittäjille tarkoitetun valtakunnallisen Uskalla yrittää -kilpailun (2020) ja pääsee edustamaan Suomea EM-kisoihin. Yritys on ollut sen jälkeen aikamoisessa mediapyörityksessä: haastattelupyyntöjä on sadellut niin Ylöjärven Uutisiin, Aamulehteen kuin Ilta-Sanomiinkin.

 

Tässä pikahaastattelu koulun blogitoimitukselle:

 

1) Miten voittoisan NY-yrityksenne liikeidea syntyi?

Jalo NY:n liikeidea syntyi Veikan isosiskon ylioppilasjuhlissa, kun hänen isänsä rusetti rikkoutui useaan kertaan juhlien aikana. Isä toi rusetin Veikalle korjattavaksi, ja rusetin saumoja katsellessaan Veikka ajatteli, että rusetin ompelu itse on varmaan helppoa. Muutamien ommeltujen prototyyppien jälkeen ekologisista ruseteista tuli Veikan NY-yrityksen liikeidea. Syksyllä idean ympärille muodostui tasokas ja osaava tiimi, joka mahdollisti yrityksen menestyksen.

 

2) Mitä olette vuoden aikana oppineet yritystä pyörittäessänne?

Olemme oppineet kaikenlaisia yrittäjyystaitoja, mm. verkostoitumista, talousasioiden pyöritystä ja yrityksen viestintää. Kaiken kaikkiaan NY-yrittäjyys on tuonut paljon käytännön kokemusta ja konkretiaa käsityksiimme yrittäjyydestä.

 

3) Kuinka paljon kilpailun finaali jännitti? Uskoitteko voiton mahdollisuuteen? Mitkä omasta mielestänne olivat yrityksenne vahvuudet?

Uskalla Yrittää-finaaliin pääsy kuului alusta asti tavoitteisiimme, sillä tiesimme meillä olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailussa. Finaaliin valmistautumisessa pyrimme tekemään kaiken niin hyvin, että mikään ei jäisi kaduttamaan.

Etänä järjestetty finaali alkoi jännittämään melkoisesti tuomarien haastattelun kohdalla, ja jännitys tiivistyi huippuunsa virtuaalisessa palkintojenjakotilaisuudessa.

Omasta mielestämme yrityksen ehdoton vahvuus on monitaitoinen, kunnianhimoinen ja tiiviisti toimiva tiimi.

Tuomariston palaute: ”Tuomariston vakuutti yrityksen arvot, käytännön toiminta, selkeä osaamiseen perustuva roolitus ja suunnitelmallinen tekeminen ja kehittäminen koko toiminnan ajan. Yrityksen ehdoton vahvuus on myös go to market -ajattelu ja se, että yrityksen liiketoimintaidean ytimessä ovat ekologisuus ja eettisyys.”

 

4) Miten yrityksellenne käy tulevaisuudessa?

Jalo NY jatkaa toimintaansa ainakin vielä kesän yli ja edustaa Suomea heinäkuussa järjestettävissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Liiketoiminta saattaa jatkua syksyllä oikean yrityksen muodossa.

 

Kiitos haastattelusta ja onnittelut vielä kerran koko koululta! Jalo NY:n kilpailuvideopitch tiivistää yrityksen liikeidean mainiosti, ja lisätietoja löytyy yrityksen kotisivuilta. Yritys sai onnittelukirjeen myös Tasavallan presidentiltä.

 

Blogitoimitus

(Kuvat: Koulun arkisto, Jalo NY)

 

 

 

 

Kiitos korona – tämä on ollut herätys koko maailmalle

Etäopiskelua Teamsin välityksellä

Media pursuaa tällä hetkellä koronauutisia: miten virus jatkaa leviämistään, on uusia säännöksiä ja menehtyneitä. Sävy on pääosin negatiivinen. Eikö koronassa ole mitään positiivista? Kyllä on. 

Minulle nuorena opiskelijana tämä on tietysti ollut aikamoinen muutos normaaliin arkeen verrattuna. Aamuisin en lähde kouluun vaan voin herätä viisi minuuttia ennen videovälitteisen tunnin alkua. Kokeet teen oman maun mukaan lattialla, sohvalla tai työpöydälläni. Kukaan ei vartioi puhelimenkäyttöäni oppitunneilla. Alkuun voi kuulostaa hohdokkaalta, mutta ei se sitä lopulta minun eikä kovin monen muunkaan mielestä ole. Tällainen poikkeustilanne on antanut asioille uutta perspektiiviä. 

Eniten kaipaan yhteisöllisyyttä ja kavereitani, sillä videovälitteinen kuva ei vain riitä korvaamaan heitä. Eristäytyminen opettaa, miten tärkeitä kaverit oikeasti ovat. Kaipaan ilmaista kouluruokaa, opettajien lähiopetusta, välitunteja, koulurytmiä ja yhdessä opiskelua. Vaikka itsenäinen opiskelu onkin hyvää harjoitusta ylioppilaskirjoitusten lukulomalle ja omalle vastuunkantamiselleni, kaiken tämän yksinväkertämisen jälkeen lähden ilomielin kouluun. Arvostukseni koulunkäyntiä kohtaan on ennätyslukemissa. Mikäli muutkin yhtyvät tähän, ties vaikka PISA-tuloksemme parantuisivat. 

Lisäksi olemme saaneet maanlaajuisia tutkimustuloksia koulupäivän aloituksen myöhentämisen hyödyllisyydestä. Voidessani nyt nukkua tunnin pidempään ja herätä vasta viisi minuuttia ennen etätunnin alkua voin samalla todeta, ettei koulupäivän myöhäisempi aloitus saa nuoria nukkumaan yhtään enempää. Kun koulu alkaa myöhemmin, menen myös nukkumaan myöhemmin.  

Minä ja moni muu kaipaamme harrastuksia sekä vapautta mennä ja tulla. En ole ikinä viettänyt näin paljon aikaa kotona. Viimeinkin on aikaa tehdä kodin rästitöitä tai vain olla. Ulkoilu ja luontomme saavat uusia ystäviä tällaisina aikoina. Tämä voi olla suunnanmuuttava kokemus monelle suorittajalle, joita ei pysäytä kuin ulkonaliikkumiskielto, kuntosalien sulkeminen ja kokoontumiskielto. 

Kuluttamiseen perustuvalle taloudelle kaikki tämä on tietysti täyttä hallaa. Näkisin asiassa kuitenkin valoisia puolia ympäristön kannalta. Autoilu, päästöt, ilmansaasteet sekä kulutus ovat hetkellisesti ympäristön kannalta järkevissä rajoissa. Talouden vuoksi emme tietenkään voi jatkaa näin, mutta kenties voisimme oppia tästä pohjanoteerauksesta jotakin ja siirtyä tulevaisuuden kuluttamisessa jonkinlaiseen entisen ja pohjatason välimaastoon. Nyt meillä on kokemusta niukemmasta elämäntyylistä ja olemmehan tarpeen tullen oikeasti aika luovia. Kaukana olevat kokoukset voi hoitaa myös etänä, pärjäämme vähemmälläkin ostamisella, liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti lähimaastossakin, teknologiaa pystyy hyödyntämään todella monessa asiassa paljon enemmän ja autoilua sekä lentämistä todella on mahdollista vähentää. Nyt olemme pakon edessä kokeilleet jotakin todella radikaalia, joten kenties ilmastotoimet eivät jatkossa tunnu enää niin mahdottomilta. 

Pandemiasta aiheutuu eittämättä paljon negatiivisia puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut herätys koko maailmalle. Terveys on lopulta tärkeämpää kuin mikään muu, sillä me kaikki olemme kuolevaisia. Poikkeustilanne on varmasti havahduttanut tajuamaan, miten montaa asiaa olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että muuttaisimme kaikki tapamme poikkeustilanteen jälkeen, mutta kenties tämä on hyvä muistutus uusille sukupolville elämän haavoittuvuudesta ikään kuin sota oli aikoinaan. Ja onhan tämä kokemus yhdistänyt niin suomalaisia kuin laajemminkin valtioita. Lopulta olemme kaikki samoja koronapotilaita ikään, rotuun, ihonväriin, kansalaisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.  

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 1.4.2020. Kuva: koulun arkisto)

Ihminen ja kone -uutuuskurssi innosti

Robottien ohjelmointia

Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa oppiainerajoja rikkova Ihminen ja kone -teemakurssi (TO01, monitieteinen ajattelu), josta saatiin erittäin hyvää palautetta. Kurssilla haluttiin tarkastella tekoälyyn liittyviä kysymyksiä niin tekniikan kuin filosofiankin näkökulmasta. Kurssin suunnittelu oli osa Otavan opiston koordinoimaa innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämishanketta ”Teemasta toimeen!”, jota rahoittaa Opetushallitus. Opiskelijat tutustuivat tekoälyn kehitykseen ja pohtivat yhdessä, mitkä ovat tekoälyn vaikutukset tulevaisuuteen. Lisäksi he pääsivät ratkaisemaan tekoälyyn liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä sekä kokeilemaan ohjelmointia ja 3D-tulostusta. Ajattelutaidot kehittyivät monipuolisesti.​ Kurssi on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna.

 

Haastattelussa kaksi uutuuskurssille osallistunutta toisen vuoden opiskelijaa: Toivo Lehti ja Antton Hoisko.

 

Miksi halusitte osallistua Ihminen ja kone -kurssille?

Toivo: Halusin osallistua kyseiselle kurssille, kun sain tietää, että siellä opiskeltaisiin jotain tieteisiin liittyvää. Kurssi oli uusi, joten emme saaneet tarkkaa tietoa kurssin sisällöstä, ennen kuin vasta hieman myöhemmin.

Antton: Osallistumiseni kurssille oli lähes itsestäänselvää, sillä tekniikka ja kurssin aihepiiri kiinnostavat todella paljon. Asiat myös liittyvät harrastuksiini elektroniikan parissa.

 

Mitä kurssilla tehtiin?

Toivo: Kurssin ideana oli opiskella ohjelmointia robotilla ja robotiikkaan liittyvää etiikkaa erilaisten tehtävien kautta. Lisäksi kurssilla oli mukana 3D-tulostusta, jonka tuotoksia sai käyttää roboteissa. Erilaisten soveltavien tehtävien lisäksi kävimme vierailulla Robotech Oy:llä ja 3DStep Oy:ssä, jotka ovat ylöjärveläisiä yrityksiä. Toinen rakentaa robotteja ja toinen tulostaa 3D-tulostimilla osia.

Antton: Kurssilla käsittelimme aiheita tekoälyn eettisyydestä ja ohjelmoinnista robotiikkaan. Harjoittelimme myös 3D-mallinnusta ja tulostamista. Teimme projektityön (tulevaisuuden sovellus, omavalintainen teknologia) ja pohdimme työskennellessä heränneitä kysymyksiä sekä ongelmakohtia filosofian kannalta. Teimme myös yritysvierailuja, joten robotiikkaan ja 3D-tulostamiseen pääsi tutustumaan todella konkreettisesti. Kurssin alussa saimme VEX IQ -robottiin rakennus- ja ohjelmointitehtävän, jota suoritimme kurssin ajan. Suunnittelimme robotteihin osia 3D-mallinnusohjelmalla ja tulostimme niitä. Saimme myös vierailijoita Tampereen yliopistolta, ja he toivat mukanaan toistakymmentä 3D-tulostinta, joita saimme käyttää. Tämän vierailun aikana oli mahdollisuus kysellä aiheeseen liittyvien alojen jatko-opiskelu- ja työmahdollisuuksista. Päättöpäivänä olisimme vielä vierailleet Tampereen yliopistolla, mutta koronatilanteen takia emme päässeet vierailulle.

 

 

Mikä oli mielestänne parasta kurssilla?

Toivo: Kurssi oli tähän mennessä opittuja taitoja soveltava kurssi. Täten se toi eniten intoa ja kiinnostusta ohjelmointia kohtaan. Kurssilla eteneminen tapahtui oman tason mukaan ja opettajat olivat aina mukana, jos oppilaat tarvitsivat apua. Yritysvierailu oli mahtava.

Antton: Parasta kurssilla oli mielestäni yliopiston väen vierailu sekä yritysvierailut, sillä asioista pääsi keskustelemaan alan asiantuntijoiden kanssa.

 

Keille suosittelisitte kyseistä kurssia? 

Toivo: Minä suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita ohjelmoimisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Antton: Suosittelen kurssia tekniikasta kiinnostuneille ja ongelmanratkaisua rakastaville opiskelijoille.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Terveisin

kurssin toteutuksesta vastanneet opettajat Miia Bergman, Minna Jokela ja Tommi Lindholm sekä blogitoimitus

 

 

Abivuoden jatko-opintopohdiskeluja

Opiskelijoita hassuissa puvuissa rekan kyydissä

On se aika vuodesta, jolloin abit pohtivat kuumeisesti jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Perinteisiltä Studia-messuilta sai onneksi vinkkejä alanvalintaan:

 

Tiedän jo meneväni yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan. Messuilta jäi kuitenkin mieleen monet vaihtoehdot, miten voi opiskella ja missä ja mitä tehdä välivuonna.

***

Esittelijöiden mukavuus jäi mieleen. Haluaisin sairaanhoitajaksi.

***

Paljon karkkia ja kangaskasseja, kokonaisuudessaan mukava päivä. Ajatukseni jatko-opinnoista vahvistuivat messuilla. Aion opiskelemaan luokanopettajaksi Tampereelle, Jyväskylään tai Turkuun.

***

Sain tietoa eri aloista ja kiinnostuin uusista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Olen kyllä hukassa enkä ole löytänyt vielä sitä omaa juttua 🙁

***

Tykkäsin messuista todella paljon. Aika tosin tuntui menevän hyvin nopeasti, siellä olisi voinut olla kauemminkin. Aion luultavasti hakea yliopistoon lukemaan matikkaa. Aiemmin olen ajatellut matikanopettajan uraa, mutta nyt aloin miettimään muitakin uravaihtoehtoja, samalta alalta kylläkin.

***

Mieleen jäivät pisteiden pitäjät, joiden kanssa oli kivaa jutella, samoin väenpaljous ja tavaran määrä. Haluaisin Tampereen yliopistoon lukemaan journalismia. Ajatukseni eivät muuttuneet, mutta sain paljon lisää tietoa alasta ja varsinkin kuvajournalismin mahdollisuuksista.

***

Messut oli järjestetty hyvin. Olen ajatellut hakea poliisikouluun, eivätkä ajatukseni muuttuneet sen suhteen.

***

Mieleen jäi tietoa jatkokoulutusvaihtoehdoista. Haen Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle automaatiotekniikkaa opiskelemaan.

***

Studia-messut oli silmiä avartava tapahtuma. Lentokonetekniikka kiinnostaa.

***

Tapahtuma oli todella hieno. Pidin erityisesti pisteistä, joilla kerrottiin mahdollisuuksista opiskella ulkomailla. Myös uusiin kiinnostaviin vaihtoehtoihin tuli tutustuttua. Olen jo melko varma, että hakeudun yliopistoon lukemaan saksaa. Myös teologian ja musiikin opinnot kiinnostavat, mutta saksa on ykkösvaihtoehtoni.

***

Messuilta jäi mieleen ihmispaljous ja mukavat ihmiset. Koulujen opiskelijat olivat mukavia ja asiallisia ja kertoivat hyvin laajasti koulutuksistaan. En ole vielä sataprosenttisen varma jatko-opinnoistani, mutta Itä-Suomen yliopiston maantiede tai Tampereen yliopiston hallintotieteet kiinnostavat.

***

Tahdon lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta en ole vielä varma, mihin kouluun aion hakea. Messuilla juttelin Vaasan ja Lappeenrannan yliopistojen opiskelijoiden kanssa, ja sain siten paljon lisää hyödyllistä tietoa. Ajatukseni varmentuivat ja selkeytyivät tulevaisuuden opiskeluiden suhteen. Lisäksi aion mennä lukion ja korkeakouluopiskelujen välissä armeijaan, joten oli mahtavaa päästä juttelemaan varusmiesten kanssa. Sain myös kokeilla kiväärillä ampumista, mikä oli huippukivaa. Kaiken päälle sain testata taisteluvarustusta päälleni. Itselleni Studia-messut olivat siis todella hyödylliset ja mieleenjäävät!

***

Mieleen jäivät hyvännäköiset esittelijät ja eri aktiviteetit sekä todella monipuolinen valikoima eri koulutuksia. Aion hakea Jyväskylän liikuntatieteelliseen liikuntapedagogiikan koulutukseen.

***

Oli todella hyvä kokemus käydä messuilla. Tietoa sai paljon. Haen Helsingin yliopistoon kauppatieteen alalle. Sain messuilta uutta tietoa ja osallistuin kauppiksen valmennuskurssin arvontaan <3

 

Tekstit koottu ÄI8-kurssin opiskelijoilta.

Ennen jatko-opiskeluhakuja vietettiin tietysti penkkarit! (Kuvat: koulun arkisto)