In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Ylöjärven lukiosta vahva turvaverkko

Iida Leppiniemi, tämän kevään ylioppilaamme, pääsi koulun markkinointiryhmän haastatteluun – lue Iidan ajatukset lukiostamme!

 

 

Tulit Ylöjärven lukioon keskiarvolla 7,92 ja lukion päättötodistuksesi keskiarvo on 9,29. Miten teit tämän?

Mielestäni lukio-opiskeleminen on helpompaa kuin yläkoulussa opiskelu. Lukiossa on selkeä jaksollinen vuosirytmi ja arvosanoihin vaikuttavat kokeen lisäksi myös lukuisat esitelmät sekä ryhmätyöt. Jokaisen jakson alussa opettajat kokoavat alkaneen kurssin sisältämät tavoitteet ja arvostelukriteerit, joiden pohjalta opiskelija osaa itse pohtia, miten saisi haluamansa arvosanan. Itselleni oli tärkeää saada lisää vapauksia ja vaihtoehtoja. Enää minun ei tarvinnut lukea inhokkiaineistani kuin pakolliset kurssit, ja sain ottaa lempiaineistani vapaaehtoisia lisäkursseja. Ylipäätään ajatuksen ”lukiossa opiskellaan itseään varten” sisäistäminen auttoi minua eteenpäin ja rohkaisi lukemaan niitä aineita mistä itse tykkään eikä niitä mitä vanhemmat haluavat tai mitä ystävät lukevat.

Syy siihen, että peruskoulussa pärjäsin huonommin, oli se, että jouduin opiskelemaan paljon aineita, joista en pitänyt, sekä eritoten se, että se oli henkisen kasvun aikaa.

 

Mikä asia tai mitkä asiat Ylöjärven lukiossa ovat tuoneet sinulle motivaatiota opiskeluun?

Sain lukio-opintoihini motivaatiota hyvistä arvosanoista, mutta niitäkin tärkeämpiä olivat opettajien tsempit ja kehut. Ylöjärven lukiossa sain ensimmäistä kertaa koulu-urallani kohdata sellaisia opettajia, jotka aidosti halusivat kaikkea hyvää opiskelijoille ja olivat aina valmiina vastaamaan kaikenlaisiin kysymyksiin niin kouluasioissa kuin niiden ulkopuoleltakin. Itse luin enimmäkseen luonnontieteitä, joten aikaa tuli vietettyä eniten luonnontieteiden opettajien seurassa. Itselleni on tärkeää tutustua opettajiin ja rakentaa siten luottamusta, jolloin koulussa käyminen tuntuu mukavammalta. Lisäksi näin saa rakennettua itselleen vahvan turvaverkon.

 

Mitkä ovat olleet sinulle hyviä ja tehokkaita työskentelytapoja? Miten opiskelutaitosi ovat kehittyneet lukioaikana ja miksi?

Yläkoulussa moni opettaja vaati, että opetuksen lomassa pitää kirjoittaa samalla muistiinpanoja, joita en koskaan ehtinyt tekemään tarpeeksi nopeasti. Kun keskittyi kirjoittamiseen, ei ehtinyt kuunnella opetusta. Lisäksi yläkoulun tehtävät olivat todella tylsiä. Itselleni ei todellakaan tuo motivaatiota opetusmetodi ”lue kappale ja tee tehtävät”. Huomasin lukiossa sen, että luen merkittävästi hitaammin kuin muut ja sen lisäksi usein ihan päin mäntyä. Aluksi luulin, että näköni on jotenkin huono, mutta myöhemmin minulla todettiin lukihäiriö. Tämän diagnoosin ansiosta sain kokeisiin lisäaikaa, jolloin ehdin vastaamaan kaikkiin tehtäviin. On siis sanomattakin selvää, ettei lukeminen ole itselleni ainakaan nopein oppimistapa. Sen sijaan kuunteleminen sekä katsominen ovat minulle toimivia keinoja. Opiskelurutiinikseni muodostui sääntö: kuuntele tunnilla ja googlaa kotona. Etenkin matematiikassa YouTube on ollut korvaamaton apu. Jos pienikin asia jää epäselväksi, se kannattaa googlata ja katsoa aiheeseen liittyvät opetusvideot tai kysyä apua opettajalta.

 

Miten olet tsempannut tilanteissa, joissa opiskelu ei ole tuntunut helpolta?

Olen yleensä rentouttanut mieleni harrastuksieni eli kalastuksen, puutarhan hoidon tai taiteen parissa ja sitten yrittänyt uudestaan. Satunnaisesti täytyy kuitenkin vain ”purra kuolaimia”.

 

Millainen merkitys opettajilla, koulun henkilökunnalla ja muilla opiskelijoilla on ollut lukio-opintoihisi?  

Tutustuin lukiossa nopeasti uusiin ihmisiin ja lopulta minulle muodostui noin kymmenen hengen kaveriporukka. Porukkaani kuului eri oppiaineiden erityisosaajia, joilta sain usein apua oppiaineisiin, joissa olin jäljessä. Kun pääsin perille haastavissa aineissa, oli vuoroni auttaa myös muita. Opettajat ovat olleet minua kohtaan kannustavia, mikä on auttanut aina eteenpäin. On ollut helpompaa pitää tahtia yllä, kun saa tarpeeksi usein palautetta omista suorituksista.

 

Mitä neuvoja antaisit lukio-opiskelijoille, jotka haluavat parantaa arvosanojaan lukiossa?

Alku on kaikkein raskain, mutta kun pääsee perille asioista, opiskeleminen helpottuu. Olen kokenut niin ns. huonomman kuin hyvänkin oppilaan roolit ja voin sanoa, että ehdottomasti on rankempaa olla jäljessä ja huolissaan läpipääsystä kuin katsoa päivittäin pari videota tai lukea pari sivua kirjaa. Tunne siitä, että pärjää hyvin koulussa, on mittaamattoman arvokas. Sitä usein varotellaan, että arvosanat laskevat lukioon mentäessä, mutta mielestäni tällainen varoittelu on mustamaalaamista, koska kyse on yksilön omista taidoista ja eritoten motivaatiosta. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että arvosanat voivat tippua lukion alussa hieman, kun kaikki on vielä uutta, mutta sitten suunta on vain ylöspäin. Itsekin sain ensimmäisessä jaksossa vielä seiskaa ja kasia, mutta tulevissa jaksoissa aloin saamaan lisää ysejä ja lopulta myös kymppejä.

On tärkeää pohtia ennen lukioon tuloa, onko lukiossa joitain oppiaineita, joista on kiinnostunut. Itse olen aina liikkunut luonnossa ja kasvien tunnistus on ollut rakas harrastukseni jo pitkään, minkä takia biologia on ollut itselleni aina helppoa. On hyvä lukea sellaisia aineita, joista on kiinnostunut, sillä silloin motivaatiotakin löytyy. Mitä ylioppilaskirjoituksiin tulee, niin niistä ei kannata stressata liikaa. Kyseessä on vain koe, jossa pitää näyttää, mitä on oppinut lukiossa. Itse kirjoitin ensimmäiset kirjoitukseni syksyllä 2019, mutta aloitin lukemaan niihin jo kesäkuussa samaisena vuotena. Olin aika stressaantunut tulevasta kokeesta, koska en tiennyt, miten siihen pitäisi lukea. Aloitin lukemaan niin hyvissä ajoin, että lukemalla kolme kappaletta kuutena päivänä viikossa, sain kaikki kirjat luettua jo viikkoja ennen varsinaista koepäivää. Tällöin minulle jäi runsaasti aikaa kertaamiseen. Lisäksi kirjoituksiin lukemiseen on olemassa netissä kertauskursseja, joiden avulla itsekin sain haluamani arvosanat.

 

Miksi kannattaisi hakea opiskelemaan Ylöjärven lukioon?

Ylöjärven lukiossa on niin monta hyvää asiaa, etten niitä kaikkia muista, mutta niitä ovat muiden muassa viihtyisät ja puhtaat toimitilat, osaava henkilökunta, yrittäjyyslinja ja tiimijakso. Tiimijakso on koulumme erityisominaisuus. Oman pohdintani perusteella tiimijakso oli suurin syy tulevaan menestykseeni. Tiimijaksolla opin, etteivät työt etene, jos niitä ei tehdä yhdessä ja kunnolla. Tiimijaksolla opin myös erilaisia opiskelutaktiikoita, mutta mikä tärkeintä opin tekemään töitä uusien ihmisten kanssa sekä esiintymään luokan edessä ilman suurta jännitystä. Tiimijakso oli itselleni ikään kuin ”hengähdystauko”. Silloin sain rauhassa parantaa sosiaalisia taitojani.

Kouluamme mainostetaan usein yrittäjyyslukiona, mutta meillä voi opiskella myös ihan tavallista linjaa. Itse olin tavallisella linjalla, mutta muutama ystäväni oli yrittäjyyslinjalla ja he ymmärtääkseni pitivät kovasti siitä. Itseäni jäi hieman harmittamaan, etten hakenut yrittäjyyslinjalle, sillä siellä olisi oppinut varmasti monia tärkeitä taitoja tulevaisuuden varalle.

 

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

Pyrin lukemaan biologiaa ja maantiedettä Turun yliopistoon ja haluan valmistua biologian ja maantieteen opettajaksi tähtäimenä lukio. Ylöjärven lukiossa sain sellaisen kuvan, että työssä riittäisi haastetta, mitä minä kaipaankin, mutta haluan ennen kaikkea olla samanlainen kannustava opettaja nuorille kuin mitä minullekin on oltu.

 

Mitä muuta haluaisit vielä kertoa?

Se, että Ylöjärven lukiossa sisäänpääsykeskiarvo on jokseenkin alhainen, ei tarkoita, että sieltä ei voisi valmistua hyvin arvosanoin. Opetuksen taso on aivan yhtä hyvää kuin muuallakin. Menestys on kiinni ainoastaan opiskelijasta itsestään. Alhainen keskiarvoraja tarjoaa mahdollisuuksia kaltaisilleni ihmisille, joilla opiskelut syystä tai toisesta ovat tuottaneet vaikeuksia peruskoulussa. Menneisyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulevaisuus voisi olla erilainen. Se vaatii vain työtä!

 

Kiitos haastattelusta, Iida!

 

Ylöjärven lukion markkinointiryhmä

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava

Viikot vierivät ja kesäloma alkaa häämöttämään edessäpäin. Pian lukuvuosi on paketissa. Paketista tosin tulee vähän erilainen kuin tavallisesti, mutta paketti kuitenkin. Minua toisen vuoden lukiolaista ei jäänyt pahemmin harmittamaan lukukauden poikkeuksellinen lopetus, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen abina tai peruskoulun päättävä nuorena. Ainakin voinemme muistella tätä kevättä SINÄ keväänä, vaikkei sen suurempia koulun päättäjäisjuhlia ollutkaan. 

Oma kevääni on oikeastaan muuten ollut melko tavanomainen, mutta kodista poistuminen on vain vähentynyt. Koulua olen käynyt lukujärjestyksen mukaan etänä, minkä olen kokenut hyvin toimivaksi. Lukujärjestyksen noudattaminen on auttanut pitämään yllä järkevää päivärytmiä, jotta päivään mahtuu sisällyttämään muutakin kuin koulutöitä. Puhelimen ja kodin muiden häiriötekijöiden vaikutus keskittymiseen on käynyt viikkojen aikana selvemmäksi, mutta uskon oppineeni tältä ajanjaksolta myös hyödyllisiä itsesäätelyn taitoja. Paljon puhuttua opiskelijoiden väsymystä minun on hankala arvioida, sillä uskoisin muutenkin olevani melko naatti lukuvuoden lopussa. Sanoisin kuitenkin kokeiden stressaavan enemmän, sillä opettajat eivät näe niin paljon muuta työskentelyäsi kuin tavallisesti, joten kokeiden painoarvo voi helposti nousta.  

Lukiolaisena minulla oli jo valmiiksi melko hyvät edellytykset siirtyä etäopetukseen, joten etäopetusvälineiden käytön oppiessa on tästä uudenlaisesta arjesta tullut jo oikeastaan normaalia. Arki ja opiskelu sujuvat näinkin. Matkustamisesta ja välitunneista jäänyt ylimääräinen aika on ollut mukavaa, sillä auringon paistaessa sen on voinut viettää vaikkapa ulkona tai sitten vain nukkua. Muutenkin itseään on voinut kuunnella vähän helpommin, sillä päiväunet on voinut ottaa tarvittaessa kesken koulupäivän ja vasta niiden jälkeen opiskella virkeämmin ajatuksin. Tosin ei saa unohtaa, että ajoittain opettajan valvova silmä olisi tehnyt työskentelylle terää. Koulukavereitani olen jäänyt luonnollisesti kaipaamaan, sillä heidän kanssaan tapahtuva vuorovaikutuksellinen opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Onnekseni olen vapaa-ajallani kuitenkin kyennyt tapaamaan ystäviäni, sillä ilman heitä olisin huomattavasti yksinäisempi. 

 

 

Olemme etäopiskelleet jo reilusti yli kuukauden päivät, ja lopulta tuo aika on hujahtanut yllättävänkin nopeasti. Tosin nyt etäopiskelu on tullut päätökseensä, kun ylöjärveläiset siirtyvät takaisin lähiopetukseen 14.5. alkaen. Uskon tämän olevan peruskoululaisille hyvä uutinen, sillä heidän elektroniset sekä henkilökohtaiset valmiutensa itsenäisempään opiskeluun olivat huomattavasti heikommat kuin meidän lukiolaisten. Vaikkei peruskoulussa enää viimeisten kahden viikon aikana paljoa opiskelua tapahdukaan, on kouluun palaaminen varmasti useille oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvä päätös. Monet oppilaat tarvitsevat opettajaa, kouluruokaa sekä ystäviään. Lukiolaisen oppimiselle en kuitenkaan usko lähiopetukseen siirtymisestä olevan enää juurikaan hyötyä, sillä tavallisia koulupäiviä meillä ehtii olemaan kolme ennen koeviikon alkamista. Vaikka asteittainen siirtyminen takaisin arkeen ja kavereiden näkeminen on hyväksi, uskon alun muutoksen vain sekoittavan etäopetukseen juuri orientoitunutta opiskelijaa ja henkilökuntaa. Mutta saammepahan ainakin jonkin sorttisen kosketuksen vielä kouluarkeen ennen kesälaitumille kirmaamista. 

Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava. Uutta on tullut opittua monella saralla, myös vanha arki on alkanut kuulostamaan suorastaan houkuttelevalta. Etäopiskelijana todella toivon, että syksyllä pääsemme jälleen takaisin oikealle koulun penkille. 

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

Kuva: koulun arkisto

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 13.5.2020.)

Jalo NY voitti Suomen parhaan NY-yrityksen tittelin

2. vuoden yrittäjyyslinjalaisten eli Milana Itäpään, Anselmi Koivusen, Veikka Kukon ja Elmo Pyykön yhteinen yritys Jalo NY voitti nuorille yrittäjille tarkoitetun valtakunnallisen Uskalla yrittää -kilpailun (2020) ja pääsee edustamaan Suomea EM-kisoihin. Yritys on ollut sen jälkeen aikamoisessa mediapyörityksessä: haastattelupyyntöjä on sadellut niin Ylöjärven Uutisiin, Aamulehteen kuin Ilta-Sanomiinkin.

 

Tässä pikahaastattelu koulun blogitoimitukselle:

 

1) Miten voittoisan NY-yrityksenne liikeidea syntyi?

Jalo NY:n liikeidea syntyi Veikan isosiskon ylioppilasjuhlissa, kun hänen isänsä rusetti rikkoutui useaan kertaan juhlien aikana. Isä toi rusetin Veikalle korjattavaksi, ja rusetin saumoja katsellessaan Veikka ajatteli, että rusetin ompelu itse on varmaan helppoa. Muutamien ommeltujen prototyyppien jälkeen ekologisista ruseteista tuli Veikan NY-yrityksen liikeidea. Syksyllä idean ympärille muodostui tasokas ja osaava tiimi, joka mahdollisti yrityksen menestyksen.

 

2) Mitä olette vuoden aikana oppineet yritystä pyörittäessänne?

Olemme oppineet kaikenlaisia yrittäjyystaitoja, mm. verkostoitumista, talousasioiden pyöritystä ja yrityksen viestintää. Kaiken kaikkiaan NY-yrittäjyys on tuonut paljon käytännön kokemusta ja konkretiaa käsityksiimme yrittäjyydestä.

 

3) Kuinka paljon kilpailun finaali jännitti? Uskoitteko voiton mahdollisuuteen? Mitkä omasta mielestänne olivat yrityksenne vahvuudet?

Uskalla Yrittää-finaaliin pääsy kuului alusta asti tavoitteisiimme, sillä tiesimme meillä olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailussa. Finaaliin valmistautumisessa pyrimme tekemään kaiken niin hyvin, että mikään ei jäisi kaduttamaan.

Etänä järjestetty finaali alkoi jännittämään melkoisesti tuomarien haastattelun kohdalla, ja jännitys tiivistyi huippuunsa virtuaalisessa palkintojenjakotilaisuudessa.

Omasta mielestämme yrityksen ehdoton vahvuus on monitaitoinen, kunnianhimoinen ja tiiviisti toimiva tiimi.

Tuomariston palaute: ”Tuomariston vakuutti yrityksen arvot, käytännön toiminta, selkeä osaamiseen perustuva roolitus ja suunnitelmallinen tekeminen ja kehittäminen koko toiminnan ajan. Yrityksen ehdoton vahvuus on myös go to market -ajattelu ja se, että yrityksen liiketoimintaidean ytimessä ovat ekologisuus ja eettisyys.”

 

4) Miten yrityksellenne käy tulevaisuudessa?

Jalo NY jatkaa toimintaansa ainakin vielä kesän yli ja edustaa Suomea heinäkuussa järjestettävissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Liiketoiminta saattaa jatkua syksyllä oikean yrityksen muodossa.

 

Kiitos haastattelusta ja onnittelut vielä kerran koko koululta! Jalo NY:n kilpailuvideopitch tiivistää yrityksen liikeidean mainiosti, ja lisätietoja löytyy yrityksen kotisivuilta. Yritys sai onnittelukirjeen myös Tasavallan presidentiltä.

 

Blogitoimitus

(Kuvat: Koulun arkisto, Jalo NY)

 

 

 

 

Kiitos korona – tämä on ollut herätys koko maailmalle

Media pursuaa tällä hetkellä koronauutisia: miten virus jatkaa leviämistään, on uusia säännöksiä ja menehtyneitä. Sävy on pääosin negatiivinen. Eikö koronassa ole mitään positiivista? Kyllä on. 

Minulle nuorena opiskelijana tämä on tietysti ollut aikamoinen muutos normaaliin arkeen verrattuna. Aamuisin en lähde kouluun vaan voin herätä viisi minuuttia ennen videovälitteisen tunnin alkua. Kokeet teen oman maun mukaan lattialla, sohvalla tai työpöydälläni. Kukaan ei vartioi puhelimenkäyttöäni oppitunneilla. Alkuun voi kuulostaa hohdokkaalta, mutta ei se sitä lopulta minun eikä kovin monen muunkaan mielestä ole. Tällainen poikkeustilanne on antanut asioille uutta perspektiiviä. 

Eniten kaipaan yhteisöllisyyttä ja kavereitani, sillä videovälitteinen kuva ei vain riitä korvaamaan heitä. Eristäytyminen opettaa, miten tärkeitä kaverit oikeasti ovat. Kaipaan ilmaista kouluruokaa, opettajien lähiopetusta, välitunteja, koulurytmiä ja yhdessä opiskelua. Vaikka itsenäinen opiskelu onkin hyvää harjoitusta ylioppilaskirjoitusten lukulomalle ja omalle vastuunkantamiselleni, kaiken tämän yksinväkertämisen jälkeen lähden ilomielin kouluun. Arvostukseni koulunkäyntiä kohtaan on ennätyslukemissa. Mikäli muutkin yhtyvät tähän, ties vaikka PISA-tuloksemme parantuisivat. 

Lisäksi olemme saaneet maanlaajuisia tutkimustuloksia koulupäivän aloituksen myöhentämisen hyödyllisyydestä. Voidessani nyt nukkua tunnin pidempään ja herätä vasta viisi minuuttia ennen etätunnin alkua voin samalla todeta, ettei koulupäivän myöhäisempi aloitus saa nuoria nukkumaan yhtään enempää. Kun koulu alkaa myöhemmin, menen myös nukkumaan myöhemmin.  

Minä ja moni muu kaipaamme harrastuksia sekä vapautta mennä ja tulla. En ole ikinä viettänyt näin paljon aikaa kotona. Viimeinkin on aikaa tehdä kodin rästitöitä tai vain olla. Ulkoilu ja luontomme saavat uusia ystäviä tällaisina aikoina. Tämä voi olla suunnanmuuttava kokemus monelle suorittajalle, joita ei pysäytä kuin ulkonaliikkumiskielto, kuntosalien sulkeminen ja kokoontumiskielto. 

Kuluttamiseen perustuvalle taloudelle kaikki tämä on tietysti täyttä hallaa. Näkisin asiassa kuitenkin valoisia puolia ympäristön kannalta. Autoilu, päästöt, ilmansaasteet sekä kulutus ovat hetkellisesti ympäristön kannalta järkevissä rajoissa. Talouden vuoksi emme tietenkään voi jatkaa näin, mutta kenties voisimme oppia tästä pohjanoteerauksesta jotakin ja siirtyä tulevaisuuden kuluttamisessa jonkinlaiseen entisen ja pohjatason välimaastoon. Nyt meillä on kokemusta niukemmasta elämäntyylistä ja olemmehan tarpeen tullen oikeasti aika luovia. Kaukana olevat kokoukset voi hoitaa myös etänä, pärjäämme vähemmälläkin ostamisella, liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti lähimaastossakin, teknologiaa pystyy hyödyntämään todella monessa asiassa paljon enemmän ja autoilua sekä lentämistä todella on mahdollista vähentää. Nyt olemme pakon edessä kokeilleet jotakin todella radikaalia, joten kenties ilmastotoimet eivät jatkossa tunnu enää niin mahdottomilta. 

Pandemiasta aiheutuu eittämättä paljon negatiivisia puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut herätys koko maailmalle. Terveys on lopulta tärkeämpää kuin mikään muu, sillä me kaikki olemme kuolevaisia. Poikkeustilanne on varmasti havahduttanut tajuamaan, miten montaa asiaa olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että muuttaisimme kaikki tapamme poikkeustilanteen jälkeen, mutta kenties tämä on hyvä muistutus uusille sukupolville elämän haavoittuvuudesta ikään kuin sota oli aikoinaan. Ja onhan tämä kokemus yhdistänyt niin suomalaisia kuin laajemminkin valtioita. Lopulta olemme kaikki samoja koronapotilaita ikään, rotuun, ihonväriin, kansalaisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.  

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 1.4.2020. Kuva: koulun arkisto)

Ihminen ja kone -uutuuskurssi innosti

Ylöjärven lukiossa järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa oppiainerajoja rikkova Ihminen ja kone -teemakurssi (TO01, monitieteinen ajattelu), josta saatiin erittäin hyvää palautetta. Kurssilla haluttiin tarkastella tekoälyyn liittyviä kysymyksiä niin tekniikan kuin filosofiankin näkökulmasta. Kurssin suunnittelu oli osa Otavan opiston koordinoimaa innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittämishanketta ”Teemasta toimeen!”, jota rahoittaa Opetushallitus. Opiskelijat tutustuivat tekoälyn kehitykseen ja pohtivat yhdessä, mitkä ovat tekoälyn vaikutukset tulevaisuuteen. Lisäksi he pääsivät ratkaisemaan tekoälyyn liittyviä ongelmanratkaisutehtäviä sekä kokeilemaan ohjelmointia ja 3D-tulostusta. Ajattelutaidot kehittyivät monipuolisesti.​ Kurssi on tarkoitus järjestää myös ensi vuonna.

 

Haastattelussa kaksi uutuuskurssille osallistunutta toisen vuoden opiskelijaa: Toivo Lehti ja Antton Hoisko.

 

Miksi halusitte osallistua Ihminen ja kone -kurssille?

Toivo: Halusin osallistua kyseiselle kurssille, kun sain tietää, että siellä opiskeltaisiin jotain tieteisiin liittyvää. Kurssi oli uusi, joten emme saaneet tarkkaa tietoa kurssin sisällöstä, ennen kuin vasta hieman myöhemmin.

Antton: Osallistumiseni kurssille oli lähes itsestäänselvää, sillä tekniikka ja kurssin aihepiiri kiinnostavat todella paljon. Asiat myös liittyvät harrastuksiini elektroniikan parissa.

 

Mitä kurssilla tehtiin?

Toivo: Kurssin ideana oli opiskella ohjelmointia robotilla ja robotiikkaan liittyvää etiikkaa erilaisten tehtävien kautta. Lisäksi kurssilla oli mukana 3D-tulostusta, jonka tuotoksia sai käyttää roboteissa. Erilaisten soveltavien tehtävien lisäksi kävimme vierailulla Robotech Oy:llä ja 3DStep Oy:ssä, jotka ovat ylöjärveläisiä yrityksiä. Toinen rakentaa robotteja ja toinen tulostaa 3D-tulostimilla osia.

Antton: Kurssilla käsittelimme aiheita tekoälyn eettisyydestä ja ohjelmoinnista robotiikkaan. Harjoittelimme myös 3D-mallinnusta ja tulostamista. Teimme projektityön (tulevaisuuden sovellus, omavalintainen teknologia) ja pohdimme työskennellessä heränneitä kysymyksiä sekä ongelmakohtia filosofian kannalta. Teimme myös yritysvierailuja, joten robotiikkaan ja 3D-tulostamiseen pääsi tutustumaan todella konkreettisesti. Kurssin alussa saimme VEX IQ -robottiin rakennus- ja ohjelmointitehtävän, jota suoritimme kurssin ajan. Suunnittelimme robotteihin osia 3D-mallinnusohjelmalla ja tulostimme niitä. Saimme myös vierailijoita Tampereen yliopistolta, ja he toivat mukanaan toistakymmentä 3D-tulostinta, joita saimme käyttää. Tämän vierailun aikana oli mahdollisuus kysellä aiheeseen liittyvien alojen jatko-opiskelu- ja työmahdollisuuksista. Päättöpäivänä olisimme vielä vierailleet Tampereen yliopistolla, mutta koronatilanteen takia emme päässeet vierailulle.

 

 

Mikä oli mielestänne parasta kurssilla?

Toivo: Kurssi oli tähän mennessä opittuja taitoja soveltava kurssi. Täten se toi eniten intoa ja kiinnostusta ohjelmointia kohtaan. Kurssilla eteneminen tapahtui oman tason mukaan ja opettajat olivat aina mukana, jos oppilaat tarvitsivat apua. Yritysvierailu oli mahtava.

Antton: Parasta kurssilla oli mielestäni yliopiston väen vierailu sekä yritysvierailut, sillä asioista pääsi keskustelemaan alan asiantuntijoiden kanssa.

 

Keille suosittelisitte kyseistä kurssia? 

Toivo: Minä suosittelen kurssia kaikille, jotka ovat vähääkään kiinnostuneita ohjelmoimisesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Antton: Suosittelen kurssia tekniikasta kiinnostuneille ja ongelmanratkaisua rakastaville opiskelijoille.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Terveisin

kurssin toteutuksesta vastanneet opettajat Miia Bergman, Minna Jokela ja Tommi Lindholm sekä blogitoimitus

 

 

Abivuoden jatko-opintopohdiskeluja

On se aika vuodesta, jolloin abit pohtivat kuumeisesti jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Perinteisiltä Studia-messuilta sai onneksi vinkkejä alanvalintaan:

 

Tiedän jo meneväni yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan. Messuilta jäi kuitenkin mieleen monet vaihtoehdot, miten voi opiskella ja missä ja mitä tehdä välivuonna.

***

Esittelijöiden mukavuus jäi mieleen. Haluaisin sairaanhoitajaksi.

***

Paljon karkkia ja kangaskasseja, kokonaisuudessaan mukava päivä. Ajatukseni jatko-opinnoista vahvistuivat messuilla. Aion opiskelemaan luokanopettajaksi Tampereelle, Jyväskylään tai Turkuun.

***

Sain tietoa eri aloista ja kiinnostuin uusista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Olen kyllä hukassa enkä ole löytänyt vielä sitä omaa juttua 🙁

***

Tykkäsin messuista todella paljon. Aika tosin tuntui menevän hyvin nopeasti, siellä olisi voinut olla kauemminkin. Aion luultavasti hakea yliopistoon lukemaan matikkaa. Aiemmin olen ajatellut matikanopettajan uraa, mutta nyt aloin miettimään muitakin uravaihtoehtoja, samalta alalta kylläkin.

***

Mieleen jäivät pisteiden pitäjät, joiden kanssa oli kivaa jutella, samoin väenpaljous ja tavaran määrä. Haluaisin Tampereen yliopistoon lukemaan journalismia. Ajatukseni eivät muuttuneet, mutta sain paljon lisää tietoa alasta ja varsinkin kuvajournalismin mahdollisuuksista.

***

Messut oli järjestetty hyvin. Olen ajatellut hakea poliisikouluun, eivätkä ajatukseni muuttuneet sen suhteen.

***

Mieleen jäi tietoa jatkokoulutusvaihtoehdoista. Haen Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle automaatiotekniikkaa opiskelemaan.

***

Studia-messut oli silmiä avartava tapahtuma. Lentokonetekniikka kiinnostaa.

***

Tapahtuma oli todella hieno. Pidin erityisesti pisteistä, joilla kerrottiin mahdollisuuksista opiskella ulkomailla. Myös uusiin kiinnostaviin vaihtoehtoihin tuli tutustuttua. Olen jo melko varma, että hakeudun yliopistoon lukemaan saksaa. Myös teologian ja musiikin opinnot kiinnostavat, mutta saksa on ykkösvaihtoehtoni.

***

Messuilta jäi mieleen ihmispaljous ja mukavat ihmiset. Koulujen opiskelijat olivat mukavia ja asiallisia ja kertoivat hyvin laajasti koulutuksistaan. En ole vielä sataprosenttisen varma jatko-opinnoistani, mutta Itä-Suomen yliopiston maantiede tai Tampereen yliopiston hallintotieteet kiinnostavat.

***

Tahdon lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta en ole vielä varma, mihin kouluun aion hakea. Messuilla juttelin Vaasan ja Lappeenrannan yliopistojen opiskelijoiden kanssa, ja sain siten paljon lisää hyödyllistä tietoa. Ajatukseni varmentuivat ja selkeytyivät tulevaisuuden opiskeluiden suhteen. Lisäksi aion mennä lukion ja korkeakouluopiskelujen välissä armeijaan, joten oli mahtavaa päästä juttelemaan varusmiesten kanssa. Sain myös kokeilla kiväärillä ampumista, mikä oli huippukivaa. Kaiken päälle sain testata taisteluvarustusta päälleni. Itselleni Studia-messut olivat siis todella hyödylliset ja mieleenjäävät!

***

Mieleen jäivät hyvännäköiset esittelijät ja eri aktiviteetit sekä todella monipuolinen valikoima eri koulutuksia. Aion hakea Jyväskylän liikuntatieteelliseen liikuntapedagogiikan koulutukseen.

***

Oli todella hyvä kokemus käydä messuilla. Tietoa sai paljon. Haen Helsingin yliopistoon kauppatieteen alalle. Sain messuilta uutta tietoa ja osallistuin kauppiksen valmennuskurssin arvontaan <3

 

Tekstit koottu ÄI8-kurssin opiskelijoilta.

Ennen jatko-opiskeluhakuja vietettiin tietysti penkkarit! (Kuvat: koulun arkisto)

Millä taidoilla työelämään?

Työelämävalmiuksiksi lasketaan erilaiset käytännössä opittavat ja ilmenevät taidot, joita jokaiselta ihmiseltä löytyy ainakin jollain tasolla. Yksinkertaistettuna ja neljään ominaisuuteen tiivistettynä työelämätaidot ovat asenne, oma-aloitteisuus, ammattitaito sekä vuorovaikutus.  

Kirjastosta voi löytää paljon kirjoja niin vakuuttavasta esiintymisestä, vastuunkannosta kuin tiimissä työskentelystäkin. Kaikista tällaisista kyvyistä voi lukea tietoa ja teoriaa kuinka paljon vain, mutta parhain oppi ja itsensä kehitys tulevat tekemällä, kokeilemalla ja itse oivaltamalla. Monesti sanotaan, että hienoimmat asiat koetaan, kun mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja heittäydytään – tämä pätee useihin työelämätaitoihinkin. 

Nykyään työntekijöiltä vaaditut taidot voivat olla melko erilaisia kuin vaikkapa 30 vuotta sitten. Ne muuttuvat ajan mukana. Esimerkiksi kielitaito sekä IT-osaaminen tuskin olivat 1990-luvulla erityisen tärkeitä ja arvostettuja työntekijöiden ominaisuuksia, mutta tänä päivänä useissa ammateissa työntekijöiden oletetaan ne osaavan ja hallitsevan. Muita nykyisin tärkeitä valmiuksia, joita työntekijöiltä odotetaan, ovat muun muassa sosiaaliset taidot, aktiivisuus ja innostuneisuus sekä halu ja valmius kehittymiseen ja uuden oppimiseen tässä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa ja työympäristöissä. Tulevaisuudessa robottien keskellä ihmisten välisten vuorovaikutustaitojen, luovuuden, ongelmanratkaisun sekä tunneälyn merkitys tulee korostumaan, sillä ympärillä olevat automaatiolaitteet eivät sellaisiin kykene.  

Jokaiselta odotettavat minimivalmiudet työssä kuin työssä ovat hyvät keskustelutaidot, toisten auttaminen ja kunnioittaminen eli sosiaaliset taidot sekä joustavuus sen varalta, että kaikki ei aina mene juuri niin kuin itselle sopii tai miten on suunniteltu etukäteen. Myös vastuullisuutta, innostusta työn tekoon sekä ajan- ja tilanteentajua voidaan olettaa olevan kaikilla.  

Muista samat perustaidot osaavista työntekijöistä voi erottautua esimerkiksi hyvillä esiintymis– sekä neuvottelutaidoilla ja erityisen aktiivisella asenteella työhön. Myös luovuus ja kekseliäisyys monissa tapauksissa voivat tuoda paljon lisäarvoa ihmiselle työntekijänä.  

Itse olen lukiossa yrittäjyyslinjalla, joka on opettanut minulle paljon kaikkea sellaista, mitä en olisi mitenkään voinut oppikirjoista lukemalla oppia. Yrittäjyyslinjalla tarkoituksena on oppia tekemisen kautta. Muun muassa siellä kehittyneitä tärkeitä työelämän valmiuksia, joita minulla jo on ja joista tulevaisuudessa on varmasti hyötyä, ovat esimerkiksi tiimityöskentelyn sujuminen, esiintymisen luontevuus, suurenkin vastuun varma kantaminen, tiimin johtaminen, neuvottelutaidot, riskinotto ja riskinsietokyky sekä palava halu oppia uutta. Lukiossamme ensimmäisenä vuonna oleva tiimijakso oli myös hurjan opettavainen monien työelämätaitojen kannalta.  

 

 

Yrittäjyyslinjalla olen toiminut monissa eri rooleissa erilaisissa projekteissa, joita olemme järjestäneet. Olen ollut mm. yhteyshenkilönä, työskennellyt ja keskustellut eri ikäisten ihmisten kanssa, toiminut vastuullisena projektipäällikkönä ja pitänyt monia sekä harjoiteltuja että improvisoituja esitelmiä. Kaikista kerroista olen oppinut jotain uutta ja ainakin saanut kokemusta sekä ajatuksia, joista on hyötyä tulevassa työelämässänikin. 

Tahdon itse kehittyä puhujana karismaattisemmaksi sekä sanavalmiimmaksi, ja tätä voin kehittää yksinkertaisesti puhumalla, kuuntelemalla esimerkiksi poliitikoiden hyviä puheita ja kertomalla perusteltuja mielipiteitä entistä enemmän. Minun pitää vielä kehittää verkostoitumistaitojani paremmiksi, jotta vaikkapa tulevaisuuden yrityksessäni voisin helposti hankkia yhteistyökumppaneita ja saada yritystäni sekä omaa ammattitaitoiseksi kouluttautunutta itseäni näkyvämmäksi. Tietenkin tarvitsen myös ammattitaitoa pärjätäkseni työelämässä, mutta sitä saan yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta myöhemmin. Onneksi kuitenkin monia työelämätaitoja voi kehittää päivittäin omien ratkaisujen, tekojen ja ajatusten kautta – kyse on jatkuvasta oppimisesta!  

 

Milja Mäkinen, abi

Kokemuksia ESN-matkalta Romaniasta

Olin mukana viikonmittaisessa ESN-projektissa Cluj-Napocassa, Romaniassa, jonne lähdin tänä syksynä 22. syyskuuta. Projektin teemana oli Transylvania beyond the myths eli mielestäni parhaiten käännettynä Transilvanian myyttien yli. Projektin tarkoituksena oli näyttää Romania muunakin kuin paikkana, missä eletään keskiajalla, tai maana, missä vampyyrit imevät verta.

 

Ensimmäinen ESN-projektini

Tämä oli ensimmäinen ESN-projektini, joten olin hieman skeptinen siitä, miten pärjäisin ulkomailla yksin ja etenkin perheessä, jota en ennestään tuntenut. Epäröin entistä enemmän kuullessani, että olisin ainoa suomalainen, joka reissulle lähtisi. Otin kuitenkin itseäni niskastani kiinni ja päätin lähteä.

Ensimmäinen päivä eli sunnuntai kului enimmäkseen matkaten ja Helsinki-Vantaan, Münchenin sekä Cluj-Napocan lentoasemilla. Yksitoista tuntia kestäneen reissun jälkeen saavuin vihdoinkin Romaniaan, missä minua odottivat host-oppilaani Krisztián ja hänen opettajansa Zsolt.

 

 

Esittelyjä ja nähtävyyksiä

Perheelle esittäytymisen ja tuliaisten jaon jälkeen lähdimme kävelylle Clujiin, Romanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Kiinnostavan kaupunkiesittelyn jälkeen vedimme nopeasti illallisen ja pääsin vihdoinkin pehkuihin matkaamisen uuvuttamana. Toisena päivänä tapasimme muut ESN-vieraat, heidän host-oppilaansa ja Zsoltin paikallisella koululla János Zsigmond Unitárius Kollégiumilla. Muut vieraat olivat Ranskasta, Turkista, Puolasta ja Unkarista.

Päivän ohjelmaan kuului vieraiden esittelypuheenvuorot maistaan ja kouluistaan. Omalta osaltani esitys meni ihan hyvin, vaikka Valosta en paljon muistanutkaan kertoa. Päivän aikana myös kierrettiin ympäri kaupunkia katsomassa sen nähtävyyksiä, kuten Unkarin entisen kuninkaan Matias Corvinuksen eli Matias I:n taloa ja läheistä kirkkoa, jonne emme päässeet remontin takia. Päivän päätteeksi meille järjestettiin illallinen paikallisessa ravintolassa.

 

 

Sighisoara ja Brasov

Tiistaiksi ja keskiviikoksi pakattiin rinkat, koska näiden päivien aikana oli tarkoitus kierrellä ympäri Transilvanian seutuja bussilla matkaten ja suosittuja nähtävyyksiä kokien. Ryhmän kaksi odotetuinta nähtävyyttä olivat Sighișoara, jossa Vlad III:n eli Vlad Seivästäjän uskotaan eläneen, ja Branin linna, joka on tullut tunnetuksi Bram Stokerin Draculan asuinpaikkana.

Tiistaina siis lähdimme aamuvarhain Clujin keskustasta kohti Sighisoaraa, jonne saavuimme kahdentoista aikaan. Sighisoaran jälkeen lähdettyämme uudestaan matkaan kello olikin jo yli neljän. Brasov oli meidän seuraava määränpäämme. Kahdeksan aikaan olimme perillä ja meitä odotti taas ravintolaillallinen. Ruokailun jälkeen yövyimme Drachenhaus Urban Villagessa, missä mökit muistuttivat suuresti suomalaisia tynnyrisaunoja.

 

 

Keskiviikkoaamuna kävimme vielä katsomassa Brasovan keskustan ja siellä sijaitsevan Mustan kirkon. Brasovista lähdimme kohti Branin linnaa. Pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme linnalle, mutta perillä meitä varoitettiin taskuvarkaista. Olen muutenkin huolimaton asioistani, joten päätin jättää puhelimeni bussiin. Linna on ollut julkisena ja toiminut museona jo kymmenen vuotta. 1200-luvulta lähtien pystyssä ollut linna on tietenkin vaihtanut omistajaa vuosisatojen kuluessa. Alkuaikoina se oli pieni ja sitä käyttivät kauppiaat majapaikkanaan. Mongolit kuitenkin tuhosivat linnan v. 1242. Transilvanian saksit rakensivat sen uudelleen vuonna 1377. Unkarin luovutettua Transilvanian Romanialle linna annettiin kuningassuvulle. Useiden historioitsijoiden mukaan Vlad III ei asunut linnassa. Draculaa emme arvatusti nähneet. Brasovin ja Branin linnan jälkeen seurasikin kuuden tunnin bussimatka takaisin Clujiin, jonne pääsimme vasta yömyöhään.

 

Kansantanssia ja suolakaivos

Torstaipäivään kuului tutustuminen paikallisten oppilaiden kouluelämään. Koulun jälkeen menimme kuluttamaan koko ESN-opiskelijaporukan kanssa aikaa biljardilla ja keilaamisella. Illalla meille esiintyi koulun oma kansantanssikerho. En tajunnut ottaa esityksestä videota, mutta romanialaista kansantanssia voi verrata meidän suomalaisten kansantanssiin, mutta siihen on sekoitettuna paljon kenkien kopsutusta ja sormien napsuttamista. Perjantaina homma jatkui melko samanlaisena eli opiskellen ja oppilaiden kanssa aikaa viettäen.

Lauantai oli viimeinen päivä, mutta tekemistä kuitenkin riitti. Aamulla lähdimme Zsoltin ja Kriszin kanssa Turdan suolakaivokselle, joka on likimäärin 120 metriä syvä ja jota on käytetty jo vuodesta 1271 asti. Suolakaivoksen alakertaa voivat jotkut kuitenkin sanoa paikan kohokohdaksi, koska sinne on rakennettu kaikenlaista, kuten pieni lampi, leikkipuisto, amfiteatteri ja jopa maailmanpyörä!

 

 

Kaivoksen ja pienen aamiaisen jälkeen lähdimme Clujiin, jossa pakkasimme loput kamppeet ja sanoin hyvästit rakkaalle host-perheelleni. Meillä oli kuitenkin vielä vähän aikaa ennen lentokentälle lähtemistä, joten pääsimme vielä hetkeksi kaveeraamaan ESN-ryhmän kanssa kerrostalon päällä sijaitsevaan baariin.

 

Rohkeasti mukaan

Ajan tullen jouduimme lähtemään ja kiitin ryhmää kaikesta sekä etenkin Krisziä ja hänen perhettään vielä kerran huolenpidosta. Matka päättyi tasan viikko sen alkamisesta kahdelta yöllä.

 

 

Lopuksi haluan sanoa pari asiaa. Ensiksi sen, että Romania on paljon muutakin kuin Draculaa ja perunoita. Itselläni oli tämäntyyppinen aavistus romanialaisista jo ennen kuin lähdin projektiin mukaan. Toiseksi suosittelen suuresti kaikille rohkeaa osallistumista ESN-projekteihin, jos matkailu kiinnostaa edes vähän!

 

Victor Lahokoski, 2. vuoden opiskelija

 

Kaupungin yö -musikaali oli huikea menestys

Ylöjärvi on juhlinut tänä vuonna 150-vuotiasta taivaltaan. Sen kunniaksi päätimme lukiossamme toteuttaa musikaalin, joka käsittelisi omaa kotikaupunkiamme ja jossa soisi – tietysti – Eppu Normaali -yhtyeen legendaariset kappaleet.

 

 

Musikaali toteutettiin kurssien yhteistyönä

Kaupungin yö -musikaalin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Taru Kumara-Moisio yhdessä teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijoiden kanssa. Eppu Normaali -yhtyeen kappaleet esitykseen sovitti puolestaan musiikinopettaja Rinna Ahlman bändikurssin kera. Toisessa jaksossa bändikurssi ja teatteri-ilmaisun kurssi yhdistivät voimansa TA01-kurssin eli Monitaiteellisen musiikkiprojektikurssin muodossa. Tätä kurssia ei ollutkaan meidän koulussa koskaan aiemmin toteutettu. Kun AV-vastaavatkin liittyivät mukaan huolehtimaan ääni- ja valopuolesta, musikaaliprojektissa hääri yhteensä yli 30 opiskelijaa.

Musikaali kertoi yhdestä yöstä Ylöjärvellä ja esitteli muun muassa kadulla riehuvan, sydänsuruisen nuorisojoukon, kaupungin brändiä pohtivan bisnesnaisen ja urheilulliset kotibileet – humoristisia käänteitä riitti niin valojen sammumisesta kaupungin uuden sloganin keksimiseen. Lisäksi esitys sisälsi elämänilon ja nuorille merkityksellisten asioiden pohdiskelua.

Esityksen kesto oli noin tunti, ja sen aikana kuultiin kahdeksan Eppu Normaali -yhtyeen hittiä, kuten Urheiluhullu, Tahroja paperilla, Joka päivä ja jokaikinen yö sekä Pimeyden tango.

 

 

Tuttuja kappaleita ja hauskanpitoa

Lähdin musikaaliprojektiin mukaan oman kiinnostukseni kautta. Pidän esiintymisestä ja etenkin laulamisesta, joten musikaali oli ainutkertainen mahdollisuus päästä toteuttamaan näitä. Eppu Normaalin kappaleet olivat sitä paitsi minulle hyvin tuttuja jo entisestään, joten oli mukava kuulla, että musikaali tulisi rakentumaan juuri näiden kappaleiden ympärille. Olen kuunnellut Eppu Normaalia pienestä pitäen yhdessä perheeni kanssa. Yhtyeen kappaleet herättävät paljon muistoja aina lapsuusvuosista alkaen tähän päivään asti.

Musikaalin harjoitukset sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Pidimme harjoituksia syksystä asti koulupäivien aikana. Bändin ja näyttelijöiden yhteistyö sujui ongelmitta. Kaikki kuuntelivat ja kunnioittivat muiden mielipiteitä, jos oli tarvetta hioa tai muuttaa musikaalin yksityiskohtia. Mikä tärkeintä, kaikki pitivät yhdessä hauskaa!

 

 

Pari päivää ennen h-hetkeä kenraaliharjoituksissa jännitys oli huipussaan. Missään vaiheessa jännitys ei kuitenkaan ollut äärimmäisen suurta (paitsi ehkä mikkiongelmia selvittäneillä!). Jo ensi-illan koittaessa hermostuneisuus oli tiessään ja oli mukavaa esiintyä rennosti yleisön edessä. Tottakai aina pitää olla hieman perhosia mahassa, jotta tietää antaa kaikkensa lavalla.

 

Viimeinen esitys onnistui parhaiten

Eniten kolmesta esityksestä hermostutti omalle lukiolle esiintyminen, sillä kyseinen esiintyminen kuvattiin Aamulehden digilehteen live-lähetyksenä ja paikalla oli runsaasti tuttuja ikätovereita. Suhteessa ensimmäiseen esitykseen viimeinen esitys onnistui parhaiten, sillä hienosäätöön oli vielä varaa ja näin me teimme. Kokonaisuudessaan esitykset onnistuivat paremmin kuin olisi voinut ikinä kuvitella.

Koko musikaalissa parasta oli yhdessä tekeminen! Kaikki nauttivat siitä mitä pääsivät toteuttamaan ja jokainen antoi todella kaikkensa täydellä sydämellä musikaalia varten. Myös yhteishengen synty bändiläisten ja näyttelijöiden välillä oli varmasti yksi iso kohokohta koko musikaaliprojektissa! Ikimuistoisen kokemuksen lisäksi saimme runsaasti uusia ystäviä toisistamme.

 

Milana Itäpää, 2. vuoden opiskelija

sekä muu musikaalitiimi

 

P.S. Musikaalimme sai runsaasti julkisuutta ja kehuja mediassa! Sekä ilmaiset päivänäytökset yhdeksäsluokkalaisille ja lukiolaisille että maksullinen iltanäytös kaikille kiinnostuneille esitettiin täysille katsomoille. Käy kurkistamassa linkkien taakse, mitä musikaalistamme kirjoitettiin (tosin osa sisällöistä näkyy vain lehtien tilaajille):

Moreenimedia

Ylöjärven Uutiset

Aamulehti

 

Koulun tukioppilaat ovat tärkeitä

Nykypäivän koulussa tuki ja turva muodostuvat aikuisten ohella myös opiskelijoista. Näin nuoret saavat tukea myös muilta opiskelijoilta, jotka tunnetaan paremmin tukioppilaina tai tuutoreina. Myös Ylöjärven lukiolla on omat tuutorinsa, joita onkin lähes 40. Toista vuotta tuutoroimassa olevat lukiolaiset Pinja Puro ja Junnu Danhammer summaavat tuutorin toimenkuvan: 

– Autamme ja neuvomme opiskelijoita erilaisten ongelmien äärellä sekä yritämme saada heidät tuntemaan olonsa tervetulleeksi lukioomme. Edustamme myös erilaisissa tilaisuuksissa sekä teemme kouluvierailuita ja täten markkinoimme kouluamme. 

Ohjaavien opiskelijoiden työn merkityksellisyys painottuu etenkin lukuvuoden alussa, kun kouluihin saapuu uusia opiskelijoista. Tällöin koulujen käytävillä päivystävät tuutorit auttavat, mutta toimivat myös juttukaverina välitunneilla. 

 – Meiltä kysytään usein ihan käytännön asioita. Missä on biologian luokka? Milloin välitunti loppuu? Ja tietysti tietokoneiden käytöstä, koulukirjoista ja -ruuasta. Ihan kaikenlaista, eikä tyhmiä kysymyksiä ole, Junnu toteaa. 

Entä onko teillä vinkkejä uusille lukiolaisille? 

– Reippaasti vain kaikkeen mukaan ja muistakaa pitää myös hauskaa koulussa. Ja kysykää aina rohkeasti apua!  

Tuutoreille saa tulla aina juttelemaan, ja he voivatkin parhaimmillaan ystävystyä uusien opiskelijoiden kanssa. Tuutorointi on osittain matalan kynnyksen toimintaa, sillä ikätovereille on usein helpompi tulla juttelemaan kuin aikuiselle. Myös tuutoreiden ryhmäyttämistyön kautta voi saada uusia ystävyyssuhteita ja nämä kaverit varmasti helpottavat uuden koulun aloittamista. Väittäisinkin tuutoritoiminnan ehkäisevän jopa koulukiusaamista ja yksinäisyyttä. Siksi tuutoreiden työtä ei saa unohtaa, vaikka se saattaakin ajoittain tuntua turhalta. Yksikin pelastettu opiskelija yksinäisyydeltä tai koulukiusaamiselta on arvokas. Ja tekeväthän tuutorit myös merkityksellistä markkinointityötä. 

Tuutorointi on tärkeää kouluille, joten tukioppilaaksi pitää hakea. Puro ja Danhammer kertovat oivan tuutorin ainesosia:  

– Hyvä tuutori on ystävällinen, positiivinen ja auttavainen. Eivätkä kaikki tuutorit ole ekstroverttejä, on meitä hiljaisempiakin. 

Ja esiintymistä on turha jännittää liikaa, sillä ne tilanteet ovat oikeastaan aika rentoja kavereiden ollessa tukena, Pinja huomauttaa. 

Syksyllä uusille tuutoreille on koulutusta, joten hyvä asenne riittää alussa. Lisäksi läpi lukukauden on tapaamisia, joissa suunnitellaan tulevaa toimintaa yhdessä opettajien kanssa. 

Kannustaisimmekin jokaista tuutoroinnista kiinnostunutta iloista ja avuliasta opiskelijaa hakemaan tukioppilaaksi, sillä heidän työnsä on korvaamatonta. 

– Ja onhan meillä myös hyvä ryhmähenki sekä hauskaa muiden tuutoreiden kesken! Junnu ja Pinja lisäävät.  

Eli hyvää vastapainoa ajoittain puuduttavalle opiskelulle. 

 

 

Kuvateksti: Tuutoreilla riittää alkuvuodesta puuhaa. Ylöjärven lukiossa tuutoroivat Jesse Salmi, Veikka Kukko, Pinja Puro, Susanne Finnilä, Julia Mustajärvi, Henna Mäkinen, Julia Simpura, Aino-Sofia Juurijärvi, Iina Alitolppa, Jolana Kinnari, Junnu Danhammer, Tiitus Heinisuo ja Siiri Haapakoski toivottavat kaikille koulunsa aloittaville hyvää lukuvuotta. 

 

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

 

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 4.9.2019.)