In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Abivuoden jatko-opintopohdiskeluja

On se aika vuodesta, jolloin abit pohtivat kuumeisesti jatko-opiskelumahdollisuuksiaan. Perinteisiltä Studia-messuilta sai onneksi vinkkejä alanvalintaan:

 

Tiedän jo meneväni yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan. Messuilta jäi kuitenkin mieleen monet vaihtoehdot, miten voi opiskella ja missä ja mitä tehdä välivuonna.

***

Esittelijöiden mukavuus jäi mieleen. Haluaisin sairaanhoitajaksi.

***

Paljon karkkia ja kangaskasseja, kokonaisuudessaan mukava päivä. Ajatukseni jatko-opinnoista vahvistuivat messuilla. Aion opiskelemaan luokanopettajaksi Tampereelle, Jyväskylään tai Turkuun.

***

Sain tietoa eri aloista ja kiinnostuin uusista mahdollisuuksista tulevaisuudessa. Olen kyllä hukassa enkä ole löytänyt vielä sitä omaa juttua 🙁

***

Tykkäsin messuista todella paljon. Aika tosin tuntui menevän hyvin nopeasti, siellä olisi voinut olla kauemminkin. Aion luultavasti hakea yliopistoon lukemaan matikkaa. Aiemmin olen ajatellut matikanopettajan uraa, mutta nyt aloin miettimään muitakin uravaihtoehtoja, samalta alalta kylläkin.

***

Mieleen jäivät pisteiden pitäjät, joiden kanssa oli kivaa jutella, samoin väenpaljous ja tavaran määrä. Haluaisin Tampereen yliopistoon lukemaan journalismia. Ajatukseni eivät muuttuneet, mutta sain paljon lisää tietoa alasta ja varsinkin kuvajournalismin mahdollisuuksista.

***

Messut oli järjestetty hyvin. Olen ajatellut hakea poliisikouluun, eivätkä ajatukseni muuttuneet sen suhteen.

***

Mieleen jäi tietoa jatkokoulutusvaihtoehdoista. Haen Tampereen yliopiston Hervannan kampukselle automaatiotekniikkaa opiskelemaan.

***

Studia-messut oli silmiä avartava tapahtuma. Lentokonetekniikka kiinnostaa.

***

Tapahtuma oli todella hieno. Pidin erityisesti pisteistä, joilla kerrottiin mahdollisuuksista opiskella ulkomailla. Myös uusiin kiinnostaviin vaihtoehtoihin tuli tutustuttua. Olen jo melko varma, että hakeudun yliopistoon lukemaan saksaa. Myös teologian ja musiikin opinnot kiinnostavat, mutta saksa on ykkösvaihtoehtoni.

***

Messuilta jäi mieleen ihmispaljous ja mukavat ihmiset. Koulujen opiskelijat olivat mukavia ja asiallisia ja kertoivat hyvin laajasti koulutuksistaan. En ole vielä sataprosenttisen varma jatko-opinnoistani, mutta Itä-Suomen yliopiston maantiede tai Tampereen yliopiston hallintotieteet kiinnostavat.

***

Tahdon lukion jälkeen opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta en ole vielä varma, mihin kouluun aion hakea. Messuilla juttelin Vaasan ja Lappeenrannan yliopistojen opiskelijoiden kanssa, ja sain siten paljon lisää hyödyllistä tietoa. Ajatukseni varmentuivat ja selkeytyivät tulevaisuuden opiskeluiden suhteen. Lisäksi aion mennä lukion ja korkeakouluopiskelujen välissä armeijaan, joten oli mahtavaa päästä juttelemaan varusmiesten kanssa. Sain myös kokeilla kiväärillä ampumista, mikä oli huippukivaa. Kaiken päälle sain testata taisteluvarustusta päälleni. Itselleni Studia-messut olivat siis todella hyödylliset ja mieleenjäävät!

***

Mieleen jäivät hyvännäköiset esittelijät ja eri aktiviteetit sekä todella monipuolinen valikoima eri koulutuksia. Aion hakea Jyväskylän liikuntatieteelliseen liikuntapedagogiikan koulutukseen.

***

Oli todella hyvä kokemus käydä messuilla. Tietoa sai paljon. Haen Helsingin yliopistoon kauppatieteen alalle. Sain messuilta uutta tietoa ja osallistuin kauppiksen valmennuskurssin arvontaan <3

 

Tekstit koottu ÄI8-kurssin opiskelijoilta.

Ennen jatko-opiskeluhakuja vietettiin tietysti penkkarit! (Kuvat: koulun arkisto)

2020-luku annoksissa: vanhojentanssien ja täysi-ikäisyyden odotusta

Elämäni kolmas vuosikymmen on alkanut. Miltä tuntuu? Mitkä odotukset? Siinähän se. Etenee. On aika vaikeaa näin nuorena ajatella elämää kymmenen vuotta eteenpäin. Tai taaksepäin. Viime vuosikymmenen aikana olen ollut alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa ja aika moni muukin asia on siinä ohella muuttunut. En edes uskalla ajatella kymmentä vuotta eteenpäin.  

Tänä vuonna suurimpia virstanpylväitäni tulevat olemaan täysi-ikäisyys, ajokortti, vanhojentanssit ja ensimmäiset kirjoitukset. Parin kuukauden päästä olen saavuttanut näistä jo suurimman osan. Entä sitten? En ole vielä kerennyt ajatella. Ehkä nuorelle on suorastaan järkevää katsoa vain kohti seuraavaa päivää tai viikkoa, enintään seuraavaa vuotta tai kahta. Tulevaisuus on täynnä vaihtoehtoja ja muuttujia on paljon. Niissä riittää purtavaa, vuoden kokoisiinkin annoksiin jaettuina. 

 Menneestä vuosikymmenestä muistetaan mm. jytky, Trump, Brexit, terrori-iskut, digitalisaation kehitys, urheilumenestys, arabikevät, pakolaiskriisi, ilmastonmuutos sekä metoo-kampanja. Minä muistan rippileirin, kaverit, kesätyöt ja peruskoulun päättymisen. Nuorena on välillä vaikea ajatella omaa napaansa pidemmälle. Omassa elämässä tapahtuu niin paljon, että muut asiat jäävät sen varjoon. On haastavaa katsoa kaiken keskellä asioita tai tulevaisuutta laajemmassa mittakaavassa, vaikka meille se juuri olisi tärkeää. Olemmehan tulevaisuus. 

Mitä tulevaisuuden toivot sitten kuitenkin saattavat odottaa tulevaisuudelta? Joku voisi ajatella meillä olevan uuden vuoden ja etenkin vuosikymmenen alussa suuret ja mahtavat tavoitteet, joita sitten lähdetään kaasu pohjassa toteuttamaan. Ei, ei kuitenkaan. Sanoisin meidän pikemminkin haluavan sitä samaa, mitä kaikki muutkin: onnea ja hyvää elämää. Nuorelle sen edellytyksenä ovat vakaus ja usko tulevaisuuteen, minkä edellytyksenä puolestaan on nuorelle suotuisa ympäristö. Siispä toivomme, että ensi vuonna ja koko vuosikymmenenä meitä kuunnellaan kotona, koulussa, politiikassa, päätöksenteossa ja apua hakiessa. Näin saamme elämäämme jonkinlaista vakautta ja voimme edes yrittää ajatella muutakin kuin itseämme kaiken keskellä. 

Alussa totesin, ettei vuoden ja vuosikymmenen vaihtuminen tunnu oikeastaan mitenkään sykähdyttävältä. Arki ei muutu mihinkään yhdessä yössä. Ajatukseni ovat suunnattuna korkeintaan parin kuukauden päähän, ei vuosikymmenen. Se on hyvä, ettei uusi aikakausi tunnu mitenkään erikoiselta. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulevaisuudessa siintäisi uhkia. Nopealla vilkaisulla turvalliselta näyttävän tulevaisuuden taustalla väijyy mörkö. Ilmastonmuutos. Se on hiljainen ja helppo ohittaa, jos sille ei anna aikaa. Maaliin on kuitenkin päästävä. Ja siihen tarvitaan nimenomaan aikaa ja lisäksi tekoja. Onneksi uusi vuosi on vain aikaa täynnä, karkauspäivän kera. Sitä ei kuitenkaan ole hukattavaksi. Haluaisin astella tulevaisuuteen mahdollisimman pian ilman mörköjä.   

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa tammikuussa 2020.)

 

Ja kas, vanhojentanssit-virstanpylväs saavutettu! (kuvat: Pihla Kuulas/koulun arkisto)

Kokemuksia ESN-matkalta Romaniasta

Olin mukana viikonmittaisessa ESN-projektissa Cluj-Napocassa, Romaniassa, jonne lähdin tänä syksynä 22. syyskuuta. Projektin teemana oli Transylvania beyond the myths eli mielestäni parhaiten käännettynä Transilvanian myyttien yli. Projektin tarkoituksena oli näyttää Romania muunakin kuin paikkana, missä eletään keskiajalla, tai maana, missä vampyyrit imevät verta.

 

Ensimmäinen ESN-projektini

Tämä oli ensimmäinen ESN-projektini, joten olin hieman skeptinen siitä, miten pärjäisin ulkomailla yksin ja etenkin perheessä, jota en ennestään tuntenut. Epäröin entistä enemmän kuullessani, että olisin ainoa suomalainen, joka reissulle lähtisi. Otin kuitenkin itseäni niskastani kiinni ja päätin lähteä.

Ensimmäinen päivä eli sunnuntai kului enimmäkseen matkaten ja Helsinki-Vantaan, Münchenin sekä Cluj-Napocan lentoasemilla. Yksitoista tuntia kestäneen reissun jälkeen saavuin vihdoinkin Romaniaan, missä minua odottivat host-oppilaani Krisztián ja hänen opettajansa Zsolt.

 

 

Esittelyjä ja nähtävyyksiä

Perheelle esittäytymisen ja tuliaisten jaon jälkeen lähdimme kävelylle Clujiin, Romanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Kiinnostavan kaupunkiesittelyn jälkeen vedimme nopeasti illallisen ja pääsin vihdoinkin pehkuihin matkaamisen uuvuttamana. Toisena päivänä tapasimme muut ESN-vieraat, heidän host-oppilaansa ja Zsoltin paikallisella koululla János Zsigmond Unitárius Kollégiumilla. Muut vieraat olivat Ranskasta, Turkista, Puolasta ja Unkarista.

Päivän ohjelmaan kuului vieraiden esittelypuheenvuorot maistaan ja kouluistaan. Omalta osaltani esitys meni ihan hyvin, vaikka Valosta en paljon muistanutkaan kertoa. Päivän aikana myös kierrettiin ympäri kaupunkia katsomassa sen nähtävyyksiä, kuten Unkarin entisen kuninkaan Matias Corvinuksen eli Matias I:n taloa ja läheistä kirkkoa, jonne emme päässeet remontin takia. Päivän päätteeksi meille järjestettiin illallinen paikallisessa ravintolassa.

 

 

Sighisoara ja Brasov

Tiistaiksi ja keskiviikoksi pakattiin rinkat, koska näiden päivien aikana oli tarkoitus kierrellä ympäri Transilvanian seutuja bussilla matkaten ja suosittuja nähtävyyksiä kokien. Ryhmän kaksi odotetuinta nähtävyyttä olivat Sighișoara, jossa Vlad III:n eli Vlad Seivästäjän uskotaan eläneen, ja Branin linna, joka on tullut tunnetuksi Bram Stokerin Draculan asuinpaikkana.

Tiistaina siis lähdimme aamuvarhain Clujin keskustasta kohti Sighisoaraa, jonne saavuimme kahdentoista aikaan. Sighisoaran jälkeen lähdettyämme uudestaan matkaan kello olikin jo yli neljän. Brasov oli meidän seuraava määränpäämme. Kahdeksan aikaan olimme perillä ja meitä odotti taas ravintolaillallinen. Ruokailun jälkeen yövyimme Drachenhaus Urban Villagessa, missä mökit muistuttivat suuresti suomalaisia tynnyrisaunoja.

 

 

Keskiviikkoaamuna kävimme vielä katsomassa Brasovan keskustan ja siellä sijaitsevan Mustan kirkon. Brasovista lähdimme kohti Branin linnaa. Pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme linnalle, mutta perillä meitä varoitettiin taskuvarkaista. Olen muutenkin huolimaton asioistani, joten päätin jättää puhelimeni bussiin. Linna on ollut julkisena ja toiminut museona jo kymmenen vuotta. 1200-luvulta lähtien pystyssä ollut linna on tietenkin vaihtanut omistajaa vuosisatojen kuluessa. Alkuaikoina se oli pieni ja sitä käyttivät kauppiaat majapaikkanaan. Mongolit kuitenkin tuhosivat linnan v. 1242. Transilvanian saksit rakensivat sen uudelleen vuonna 1377. Unkarin luovutettua Transilvanian Romanialle linna annettiin kuningassuvulle. Useiden historioitsijoiden mukaan Vlad III ei asunut linnassa. Draculaa emme arvatusti nähneet. Brasovin ja Branin linnan jälkeen seurasikin kuuden tunnin bussimatka takaisin Clujiin, jonne pääsimme vasta yömyöhään.

 

Kansantanssia ja suolakaivos

Torstaipäivään kuului tutustuminen paikallisten oppilaiden kouluelämään. Koulun jälkeen menimme kuluttamaan koko ESN-opiskelijaporukan kanssa aikaa biljardilla ja keilaamisella. Illalla meille esiintyi koulun oma kansantanssikerho. En tajunnut ottaa esityksestä videota, mutta romanialaista kansantanssia voi verrata meidän suomalaisten kansantanssiin, mutta siihen on sekoitettuna paljon kenkien kopsutusta ja sormien napsuttamista. Perjantaina homma jatkui melko samanlaisena eli opiskellen ja oppilaiden kanssa aikaa viettäen.

Lauantai oli viimeinen päivä, mutta tekemistä kuitenkin riitti. Aamulla lähdimme Zsoltin ja Kriszin kanssa Turdan suolakaivokselle, joka on likimäärin 120 metriä syvä ja jota on käytetty jo vuodesta 1271 asti. Suolakaivoksen alakertaa voivat jotkut kuitenkin sanoa paikan kohokohdaksi, koska sinne on rakennettu kaikenlaista, kuten pieni lampi, leikkipuisto, amfiteatteri ja jopa maailmanpyörä!

 

 

Kaivoksen ja pienen aamiaisen jälkeen lähdimme Clujiin, jossa pakkasimme loput kamppeet ja sanoin hyvästit rakkaalle host-perheelleni. Meillä oli kuitenkin vielä vähän aikaa ennen lentokentälle lähtemistä, joten pääsimme vielä hetkeksi kaveeraamaan ESN-ryhmän kanssa kerrostalon päällä sijaitsevaan baariin.

 

Rohkeasti mukaan

Ajan tullen jouduimme lähtemään ja kiitin ryhmää kaikesta sekä etenkin Krisziä ja hänen perhettään vielä kerran huolenpidosta. Matka päättyi tasan viikko sen alkamisesta kahdelta yöllä.

 

 

Lopuksi haluan sanoa pari asiaa. Ensiksi sen, että Romania on paljon muutakin kuin Draculaa ja perunoita. Itselläni oli tämäntyyppinen aavistus romanialaisista jo ennen kuin lähdin projektiin mukaan. Toiseksi suosittelen suuresti kaikille rohkeaa osallistumista ESN-projekteihin, jos matkailu kiinnostaa edes vähän!

 

Victor Lahokoski, 2. vuoden opiskelija

 

Kaupungin yö -musikaali oli huikea menestys

Ylöjärvi on juhlinut tänä vuonna 150-vuotiasta taivaltaan. Sen kunniaksi päätimme lukiossamme toteuttaa musikaalin, joka käsittelisi omaa kotikaupunkiamme ja jossa soisi – tietysti – Eppu Normaali -yhtyeen legendaariset kappaleet.

 

 

Musikaali toteutettiin kurssien yhteistyönä

Kaupungin yö -musikaalin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Taru Kumara-Moisio yhdessä teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijoiden kanssa. Eppu Normaali -yhtyeen kappaleet esitykseen sovitti puolestaan musiikinopettaja Rinna Ahlman bändikurssin kera. Toisessa jaksossa bändikurssi ja teatteri-ilmaisun kurssi yhdistivät voimansa TA01-kurssin eli Monitaiteellisen musiikkiprojektikurssin muodossa. Tätä kurssia ei ollutkaan meidän koulussa koskaan aiemmin toteutettu. Kun AV-vastaavatkin liittyivät mukaan huolehtimaan ääni- ja valopuolesta, musikaaliprojektissa hääri yhteensä yli 30 opiskelijaa.

Musikaali kertoi yhdestä yöstä Ylöjärvellä ja esitteli muun muassa kadulla riehuvan, sydänsuruisen nuorisojoukon, kaupungin brändiä pohtivan bisnesnaisen ja urheilulliset kotibileet – humoristisia käänteitä riitti niin valojen sammumisesta kaupungin uuden sloganin keksimiseen. Lisäksi esitys sisälsi elämänilon ja nuorille merkityksellisten asioiden pohdiskelua.

Esityksen kesto oli noin tunti, ja sen aikana kuultiin kahdeksan Eppu Normaali -yhtyeen hittiä, kuten Urheiluhullu, Tahroja paperilla, Joka päivä ja jokaikinen yö sekä Pimeyden tango.

 

 

Tuttuja kappaleita ja hauskanpitoa

Lähdin musikaaliprojektiin mukaan oman kiinnostukseni kautta. Pidän esiintymisestä ja etenkin laulamisesta, joten musikaali oli ainutkertainen mahdollisuus päästä toteuttamaan näitä. Eppu Normaalin kappaleet olivat sitä paitsi minulle hyvin tuttuja jo entisestään, joten oli mukava kuulla, että musikaali tulisi rakentumaan juuri näiden kappaleiden ympärille. Olen kuunnellut Eppu Normaalia pienestä pitäen yhdessä perheeni kanssa. Yhtyeen kappaleet herättävät paljon muistoja aina lapsuusvuosista alkaen tähän päivään asti.

Musikaalin harjoitukset sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Pidimme harjoituksia syksystä asti koulupäivien aikana. Bändin ja näyttelijöiden yhteistyö sujui ongelmitta. Kaikki kuuntelivat ja kunnioittivat muiden mielipiteitä, jos oli tarvetta hioa tai muuttaa musikaalin yksityiskohtia. Mikä tärkeintä, kaikki pitivät yhdessä hauskaa!

 

 

Pari päivää ennen h-hetkeä kenraaliharjoituksissa jännitys oli huipussaan. Missään vaiheessa jännitys ei kuitenkaan ollut äärimmäisen suurta (paitsi ehkä mikkiongelmia selvittäneillä!). Jo ensi-illan koittaessa hermostuneisuus oli tiessään ja oli mukavaa esiintyä rennosti yleisön edessä. Tottakai aina pitää olla hieman perhosia mahassa, jotta tietää antaa kaikkensa lavalla.

 

Viimeinen esitys onnistui parhaiten

Eniten kolmesta esityksestä hermostutti omalle lukiolle esiintyminen, sillä kyseinen esiintyminen kuvattiin Aamulehden digilehteen live-lähetyksenä ja paikalla oli runsaasti tuttuja ikätovereita. Suhteessa ensimmäiseen esitykseen viimeinen esitys onnistui parhaiten, sillä hienosäätöön oli vielä varaa ja näin me teimme. Kokonaisuudessaan esitykset onnistuivat paremmin kuin olisi voinut ikinä kuvitella.

Koko musikaalissa parasta oli yhdessä tekeminen! Kaikki nauttivat siitä mitä pääsivät toteuttamaan ja jokainen antoi todella kaikkensa täydellä sydämellä musikaalia varten. Myös yhteishengen synty bändiläisten ja näyttelijöiden välillä oli varmasti yksi iso kohokohta koko musikaaliprojektissa! Ikimuistoisen kokemuksen lisäksi saimme runsaasti uusia ystäviä toisistamme.

 

Milana Itäpää, 2. vuoden opiskelija

sekä muu musikaalitiimi

 

P.S. Musikaalimme sai runsaasti julkisuutta ja kehuja mediassa! Sekä ilmaiset päivänäytökset yhdeksäsluokkalaisille ja lukiolaisille että maksullinen iltanäytös kaikille kiinnostuneille esitettiin täysille katsomoille. Käy kurkistamassa linkkien taakse, mitä musikaalistamme kirjoitettiin (tosin osa sisällöistä näkyy vain lehtien tilaajille):

Moreenimedia

Ylöjärven Uutiset

Aamulehti

 

Huippuvuosi Yrittäjyyslinjalla

Ensimmäinen vuotemme Yrittäjyyslinjalla on lopuillaan. Kuluneen vuoden aikana olemme oppineet uutta, mokailleet, nauraneet ja huutaneet toisillemme. Litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin luokkiemme hyvä yhteishenki ja yhdessä tekeminen. Vaikka olemme 18X ja 18Y, teemme paljon asioita yhdessä ja olemme kuin yksi luokka. Olemme niin tiivis porukka, ettemme edes muista, kummalla luokalla kukin on.

 

Yrittäjyyskasvatusfoorumi ja ”Nuoria somettaa” onnistuivat hienosti

Ensimmäisten viikkojen aikana olimme 24h-leirillä Antaverkassa. Siellä aloimme tutustua toisiimme ja tutustuminen jatkui koko syksyn ajan. Nykyään tunnemme toisemme niin hyvin, että tiedämme toistemme mielipiteet, tavat ja tottumukset, esimerkiksi ketkä ovat ”matti myöhäisiä”.

Joulukuussa aloimme järjestää Yrittäjyyskasvatusfoorumia yhdessä vanhempien yrittäjyyslinjalaisten kanssa. Jakauduimme tiimeihin, joilla oli eri osa-alueet vastuullaan. Valmisteluihin käytimme paljon aikaa, ja tuntui siltä, että sitä olisi voinut tarvita enemmänkin. Kuitenkin kaikki tiimimme onnistuivat tapahtumapäivänä erinomaisesti ja saimme osallistujilta paljon positiivista palautetta.

Yrittäjyyskasvatusfoorumia seurasi huhtikuussa ”Nuoria somettaa”, joka oli suurin tapahtuma, jonka olemme tähän mennessä järjestäneet. Jokainen teki töitä ahkerasti monta kuukautta ennen tapahtumaa ja se näkyi hienosti onnistuneessa illassa.

 

Erityiskursseja

Yrittäjyyslinjan kursseilla oppimisemme perustuu enemmän tekemiseen kuin teoriaan. Teoreettisen lukio-opetuksen rinnalla tekemällä oppiminen helpottaa koulupäiviäkin. Kurssien sisältö vaihtelee suuresti. Olemme muun muassa myyneet radiomainospaikkoja yrityksille, järjestäneet tapahtumia ja oppineet myynti- ja asiakaspalvelutaitoja. Jokainen kurssi on ollut hyödyllinen.

Vaikka oman yrityksen perustaminen ei kiinnostaisi, oppii Yrittäjyyslinjalla myös tulevaisuudessa tarvittavia työskentelytaitoja. Kursseilla oppii yleisesti elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja, joita ei tavallisilla lukiokursseilla opeteta. Olemme tehneet monia hyödyllisiä projekteja, mutta toki meillä on vielä paljon opittavaa tulevinakin vuosina.

 

 

Hauskanpitoa

Hauskaa yrittäjyyslinjalaiset osaavat pitää, ja tästä kertoo päivämme Kangasalan Tredun kondiittorilinjan vieraina. Päästyämme Kangasalle meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti leipoa suolaisia leivonnaisia. Meille kerrottiin tämän olevan kisa, jolloin luokkiemme kilpailuhenkisimmät innostuivat toden teolla leipomisesta. Leivonnaisten täytteitä tippui pöydälle ja maut sekoittuivat keskenään, mutta se ei haitannut menoa. Päivän lopussa jokaisella oli kertakäyttötakki leivonnaisten täytteissä ja leveä hymy kasvoillaan.

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia meitä kuluneena vuotena opettaneita, Yrittäjyyslinjan ohjausryhmää ja etenkin omia opettajiamme Miia Bergmania ja Kaisa Remulaa!

 

Nea Kork ja Ronja Raittinen, Yrittäjyyslinjan ensimmäisen vuoden opiskelijoita

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Markkinasanomissa toukokuussa 2019)

Ilmastoviikosta toivoa tulevaisuuteen

Ylöjärven lukiossa vietettiin 8.4.-12.4. välisenä aikana ilmastoviikkoa, jonka tarkoituksena oli saada nuoret ajattelemaan enemmän ilmastoa. Tämä toteutettiin erilaisin tempauksin ja tietoiskuin, joita koulussa järjestettiin. 

 

Ilmastoasiantuntijoita puhumassa

Ilmastoaiheinen teemaviikko on näkynyt niin koulun sisustuksessa kuin teoissa ja tapahtumissakin. Heti ilmastoviikon maanantaina lukiossa vieraili Sitran asiantuntijapuhuja Oras Tynkkynen, joka tuli puhumaan nuorille ilmasto-ongelmista ja toivosta – siitä, kuinka jokainen pystyy vielä vaikuttamaan asioihin omilla teoillaan.

Lisäksi koulussa oli viikon mittaan esittäytymässä muun muassa ympäristöjärjestö Greenpeace, jonka mukana kouluun tuli myös kutsumattomia ilmastoaktivisteja, jotka herättivät näkökulmillaan keskustelua laajemminkin Ylöjärvellä. Heistä annettiin palautetta.

 

 

 

Pienet teot esille

Esiintyjien lisäksi ilmastoviikko näkyi myös todella vahvasti koulussa muuten. Tarjolla oli monenlaisia tietoiskuja – niin opiskelijoiden kuin esimerkiksi ruokalan henkilökunnankin tekemiä. Opiskelijoita palkittiin muun muassa suklaalla, jos oli syönyt lautaseltaan kaiken ruoan eikä heittänyt sitä hukkaan. Lisäksi kaikkia haastettiin tulemaan kouluun mieluiten julkisilla kulkuvälineillä ja olemaan ostamatta mitään turhaa ja tarpeetonta. Koulun Instagram-tili oli ahkerassa käytössä. Joillakin oppitunneilla opettajat sisällyttivät oppituntien aiheisiin ilmastoasioita esimerkiksi peleinä tai muuten oppiaineeseen liittyvinä töinä.   

 

Ilmastoaiheinen sisustus

Lukiossa panostettiin ilmastoviikon aikana kaiken muun lisäksi myös ilmastoaiheiseen sisustukseen, sillä opiskelijat pääsivät tekemään erilaisia postereita koulun seinille. Yrittäjyyslinjalaiset koristelivat jopa kierreportaat. Näkyville nousi karua faktaa esimerkiksi vedenkulutuksesta ja vaateteollisuudesta sekä myös parannusehdotuksia. Lisäksi seiniltä löytyi QR-koodeilla varustettuja julisteita ja koulun info-tv:stä jaettiin lisätietoja.

 

 

Äidinkielentunneilla kirjoitettiin paitsi artikkeleja myös mielipidekirjoituksia ilmastoaiheista. Tässä muutama vetoomus kaikille luettavaksi:

 

Sähköautoilla maapallo kuntoon

Ilmastonmuutoksesta puhutaan nykyään paljon, ja se on itse asiassa yksi tärkeimmistä teemoista juuri käynnissä olevissa eduskuntavaaleissa. Meidän kaikkien tulisi nyt tehdä pieniä ja suuria asioita, jotta maapallomme säilyy tulevillekin sukupolville!

Siksipä kysyn: onko sinullakin jo sähköauto? Jos ei ole, miksi et ole jo hankkimassa sellaista? Sähköautot ovat Suomen tulevaisuus, sillä nykyiset bensalla tai dieselillä kulkevat autot tuottavat valtavasti päästöjä. Sähköautot sen sijaan eivät juuri ollenkaan! Ajaessa ne ovat täysin päästöttömiä, ja ainoat niistä aiheutuvat päästöt tulevat sähkön tuotannosta riippuen siitä, millä tavalla auton akkuun ladattava sähköenergia on tuotettu. Sähköauton nakkaat vain yöksi latautumaan ja voit huristella seuraavana päivänä asioillesi. Kunhan sähköautot yleistyvät, latauspaikkoja tulee varmasti olemaan vielä todella paljon enemmän kuin nyt ja sähköauton käyttö helpottuu vielä lisää.

Sähköautot ovat siis muuten aivan muiden autojen näköisiä, mutta ne vain toimivat sähköllä. Siksi niiden käyttämiseen siirtymisen ei pitäisi olla suurempi ongelma.

Jos siis välität yhtään lapsistasi ja elinympäristöstäsi, hanki pian sähköauto! Maapallo tarvitsee meitä, ja ennen kaikkea me ja meidän lapsemme tarvitsemme maapalloa. Ei siis anneta sen joutua huonoon jamaan. Kaikki yhdessä sähköautoilla ilmastonmuutosta vastaan!

Huolestunut sähköautoilija

 

Tuhotaan maailma syömällä lihaa?

Mielestäni jokaisen pitäisi siirtyä syömään pelkästään kasvisruokaa tai ainakin vähentää huomattavasti lihan syöntiä. Karjatalous on merkittävä ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasujen tuottaja ja lisäksi lihantuotanto aiheuttaa monia muitakin haittoja ympäristölle. Miksi kukaan haluaisi pilata sekä ympäristön että oman terveytensä syömällä lihaa? Jos lihansyönnin lopetus tuntuu ylitsepääsemättömältä, ainakin punaisen lihan voisi jättää pois. Teollisuusmaissa lihaa syödään noin 80 kiloa ihmistä kohden vuodessa, mikä on todella paljon. Tutkimuksien mukaan lihan tuotanto aiheuttaa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Kaikki voisivatkin miettiä, millaisia vaikutuksia lihan tuotannolla on.

Kasvisruokaan siirtyminen olisi myös eettisesti parempi valinta, sillä ethän sinä haluaisi ihmisenkään lihaa syödä. Tuntuu hassulta, että jotkut sanovat olevansa eläinrakkaita ja samalla syövät kuitenkin teurastettua lihaa. Nykyään tuntuu onneksi olevan enemmän muodissa olla syömättä lihaa kuin ehkä joskus aikaisemmin. Kaikin puolin ajateltuna lihan syöminen on turhaa, joten miksi silti ihmiset syövät lihaa ja tuhoavat samalla niin ympäristön, oman terveytensä kuin eläinten oikeudetkin?

Aloita kasvissyönti heti, sillä nyt tarvitaan tekoja eikä pelkästään puhetta

 

Miksi et auta pelastamaan ilmastoa nyt, kun joudut tekemään sen joka tapauksessa

Pyöräilen kouluun, vaikka pääsisin bussilla. Mitä se hyödyttää, sillä bussi ajaa saman matkan joka tapauksessa. Voisin alkaa vegaaniksi, mutta onko siinä mitään merkitystä, kun lihaa tuotetaan kuitenkin. Nämä ajatukset käyvät helposti mielessä, kun alkaa miettimään omia ilmastotekojaan. Usein ilmastoteot ja omassa elämässä tehdyt muutokset ilmaston vuoksi tuntuvat turhilta, koska maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät mieti ilmastoa tai sen suojelemista. On kuitenkin muistettava, että pienetkin teot ympäristön hyväksi ovat askel parempaan elämään.

Ilmaston suojeleminen ja ilmaston tila ovat huomioon otettavia asioita joka puolella maailmaa. Välillä on vaikeaa uskoa, että yksittäisten ihmisten ilmastoteoilla, kuten lihasta luopumisella tai sähköauton hankinnalla, olisi jotakin merkitystä ilmastoa ajatellen. Näitä “yksittäisiä henkilöitä” on kuitenkin maailman joka kolkassa, ja heidän joukkonsa onkin paljon suurempi kuin osaat arvatakaan.

Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat jatkuvasti kovan ryhmäpaineen alaisena. Tästä voi kuitenkin olla myös hyötyä. Kun yhä useampi ihminen alkaa miettimään kulutustottumuksiaan ja puhumaan ilmaston suojelemisen tärkeydestä, on hyvin mahdollista, että mitä suuremmaksi pieniä ympäristötekoja tekevä ihmisjoukko kasvaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä yhä useammat ihmiset lähtevät siihen mukaan. Tällä tavoin ilmastoa ajattelevien ihmisten määrä kasvaa ja sitä kautta myös niiden pienien arkielämän muutosten, kuten lihan jättämisen tai vähentämisen ruokavaliosta tai lyhyimpien matkojen pyöräilyn, tekeminen onkin paljon merkityksellisempi asia ilmaston kannalta kuin osaat ajatellakaan. Ilmastoa ei pelasteta yhden ihmisen toimesta, vaan tarvitsemme siihen meitä kaikkia.

CH. L.

 

Mieti kahdesti!

Maapallomme on menossa kovaa vauhtia todella huonoon kuntoon, jos jatkamme samalla tavalla kuin nyt. Kulutamme aivan liikaa luonnonvaroja ja kohta ne oikeasti loppuvat meiltä kesken. Jätämme jälkeemme valtavat määrät jätettä, varsinkin muovijätettä, joka saa luonnon kannalta kamalia asioita aikaan. Muovijätettä kertyy valtamerten pyörteisiin, ja ne jäävät sinne saastuttamaan. Tämä pitäisi saada loppumaan. Esimerkiksi kertakäyttöastioista on luovuttava ja lihan sijasta voisimme valita paremman vaihtoehdon, kuten kasvisruoan. Tämä ei tarkoita tietenkään, että kaikkien on pakko lopettaa lihansyöminen kokonaan, mutta pienellä vähentämiselläkin saamme ihmeitä aikaan.

Suosittelisin myös suosimaan yhä enemmän julkista liikennettä, sillä autoista tulee järkyttäviä päästöjä. Lyhyet matkat voisi aivan hyvin kulkea pyörällä tai kävellen. Jos tämä ei mitenkään ole mahdollista, voisi auton tilalle miettiä sähköautoa. Se olisi ekologisempi vaihtoehto.

Ehkä yksi helpoimmista tavoista on kierrättäminen. Miksi heittää juomapullo roskikseen, kun sen voisi lajitella? Samoin lasit, metallit ja biojätteen voisi kaiken kierrättää oikealla tavalla. Meillä ainakin kotona lajitellaan kaikki mahdollinen, kannustan siis sinuakin siihen!

Suosittelen jokaiselle ihmiselle oman kulutuksen pohtimista ja sen miettimistä, millä tavoin sitä voisi alkaa vähentämään. Edellä mainitsin yksinkertaisiakin tapoja, joista juuri sinä voisit aloittaa oman kulutuksesi vähentämisen.

Jokaisen ihmisen teot merkitsevät

(Tekstit yhdistelty kokonaisuudeksi ÄI2-kurssilaisten tuotoksista.)

 

 

Ylioppilasjuhlien suunnittelua

Aina välillä eksyn selailemaan Wilman sähköisiä lomakkeita ja on aika pysäyttävää lukea kohta: ’’Arvioitu valmistumispäivä: 1.6.2019’’. Vaikka kesä tuntuunkin vielä etäiseltä, tulee aika todennäköisesti kulumaan yllättävän nopeasti. Pian koulumme abit seisovat yhdessä valkolakit päässä, minkä jälkeen suurin osa suuntaa juhlistamaan 12-vuotista koulu-uraansa. Minulle ylioppilasjuhlien merkitys on suuri monesta eri syystä.

 

Toiveena persoonalliset juhlat

Ylioppilasjuhlia ajateltaessa monelle tulee ensimmäisenä mieleen stereotypia siitä, kuinka aluksi kilistellään kuohuviinillä ja sitten vastaanotetaan turhia lahjoja, kuten kymmenen Iittalan Mariskoolia, jotka ovat kaikki erivärisiä. Onneksi kaiken ei tarvitse kuitenkaan mennä saman kaavan mukaan. Koska juhla on minulle erityisen tärkeä, päätin ottaa ohjat omiin käsiini, jotta saan persoonalliset juhlat. Sellaiset, mitkä ovat omaan mieleeni.

Ylioppilaaksi pääseminen ei ole itsestäänselvyys. Se on vaatinut jokaiselta kirjoittaneelta ponnisteluja ja sitkeyttä, mikä mielestäni riittää jo syyksi juhlille. Monelle tämä tulee olemaan yksi siihenastisen elämän suurimmista saavutuksista ja tietynlainen etappi. Koska valmistumme serkkuni kanssa samana päivänä, päätimme pitää yhteiset juhlat. Yhteiset ylioppilasjuhlat olivat hyvä ratkaisu, kun miettii esimerkiksi iäkkäämpien vieraiden matkustamista ja sitä, että vieraat voivat näin viipyä perinteistä kahtakymmentä minuuttia kauemmin juhlissa.

 

 

 

Suunnittelu jo vauhdissa

Suunnitteluun osallistuvat setäni, oma äitini ja me yhdessä serkkumme kanssa. Juhlapaikaksi valikoitui Kangasalan Nuorisoseura Ry:n Pirtti, joka sijaitsee Kangasalan keskustassa. Rakennus on suuri ja sen juhlasaliin mahtuvat hyvin kaikki kutsutut. Vieraille tarjoillaan juhlissa lämmin ruoka ja kahvitus.

Olemme myös suunnitelleet jonkin verran ohjelmaa jo valmiiksi, kuten musiikkiesityksiä, puheita ja valokuvia. Perinteisten kiitoskorttien sijaan otamme kuvat jo etukäteen ja laitamme ne esille juhliin. Vieraat saavat itse valita lähtiessään erilaisista kuvista mieluisan mukaansa. Idea tuli tädiltäni, ja pidin siitä paljon. Juhlien suunnitteluun ja toteutukseen kannattaa juhlittavankin osallistua, jotta saa sellaiset juhlat kuin itse haluaa!

 

Mandi Toivonen, abi

Ajatuksia luovuttamisesta

Aika varmasti jokaisella on joskus ollut sellainen tunne, että ei vain jaksa, eikä jaksaisi enää sekuntiakaan. Tekisi mieli luovuttaa elämässä vaikeiden hetkien edessä ja lyödä hanskat tiskiin, koska tuntuu siltä, että mikään ei onnistu, kaikki on mahdotonta ja kaikki, mitä ympärillä näkyy, on vain enemmän ja enemmän epätoivoista. 

 

Muista, miksi on unelmia

Epätoivon hetkellä huomaa sen, miten alkaa kysellä itseltään samoja kysymyksiä toistuvasti: Miksi edes aloitin tämän? Mikä tässä on niin tärkeää, että jaksaisi tehdä töitä sen eteen? Mikä saa ihmisen uskomaan itseensä silloin, kun kukaan muu ei usko? Miksi luovuin edellisen kerran jostain tämän takia?  

Mutta näiden kysymysten avulla muistaa useasti ne syyt, miksi ylipäätään aloitti, ja jotenkin sen pienen voiman avulla jaksaa nostaa pään pystyyn ja jatkaa yrittämistä. Tässä kohtaa elämää ehkä muistaa sen, kuinka omia unelmia ei saavuteta unelmoimalla vaan tekemällä jotakin niiden eteen. Jos unelmasi ovat oikeasti merkityksellisiä sinulle, jaksat jatkaa töitä niiden edistämiseksi ja lopulta saavuttamiseksi.

Ihminen voi palaa loppuun, olla siinä vaiheessa, jossa aikoo luovuttaa tai vaikka mitä, mutta unelmat merkitsevät enemmän kuin se uupumus, sillä ne ovat syitä jatkaa eteenpäin eivätkä ne katoa. Ei kukaan ole ikinä luvannutkaan unelmien toteuttamisen olevan helppoa, sillä jos se olisi, kaikki tekisivät niin, eikä unelmilla olisi enää niin suurta merkitystä. 

 

(Internetistä voi löytää elämänohjeita sivukaupalla – luovuttamisestakin.)

 

Älä roiku menneessä

Vaikka aina sanotaan, että ikinä ei saisi luovuttaa, en voi kuitenkaan itse allekirjoittaa sitä, koska joissakin tapauksissa voi tehdä jotakin paljon hyödyllisempää jättämällä edellisen asian kesken. Täytyy kuitenkin tietää, millaisissa tilanteissa voi luovuttaa, sillä jos asia on sinulle erittäin tärkeä ja merkityksellinen ja luovutat sen suhteen, olet häviäjä. Mutta jos huomaat itsesi tekemässä jotakin, johon olet päätynyt, koska egosi ei vain kestänyt kieltäytyä siitä ja asia ei oikeasti ole tärkeä, niin luovu siitä, sillä silloin teet jotain, mikä ei hyödytä sinua itseäsi, mitään eikä ketään. 

 

 

Näissäkin tilanteissa, kun voisi luovuttaa, luovuttaminen voi tuntua vaikealta, koska olemme luoneet ympärillemme sellaisen kuvan, että luovuttaminen on noloa. Luovuttajana ehkä haluat valita itsellesi vain helpomman tien etkä tiedä, mitä haluat elämältäsi. Mutta jos kuljet sellaista tietä pitkin, mikä ei vie sinua minnekään, uskalla vaihtaa suuntaa ja tehdä sitä, mitä itse haluat, ja toteuta niin omia unelmiasi.

Tulet varmasti menestymään elämässäsi paremmin niillä asioilla, joista itse pidät ja joiden eteen olet halukas tekemään töitä, jopa niissä tilanteissa, kun ei vain jaksaisi. Ei kannata roikkua menneessä vaan mennä eteenpäin, koska lopputuloksena elät vain itseäsi varten ja omaa elämääsi, joten tee siitä sellainen kuin itse haluat sen olevan.

 

Julia Mustajärvi, 1. vuoden opiskelija

 

Abiristeilygallup: kymmenen kysymystä abeille

Lukion kolmas vuosi pyörähti käyntiin elokuussa 2018, ja nyt ollaan helmikuussa 2019. Se tarkoittaa sitä, että meistä abiturienteista suurin osa on päässyt lukulomalle! Takana ovat potkiaiset ja penkkarit. Hulinaviikon perjantaina vuorossa olikin sitten kauan odotettu Abiristeily.

Ohjelmaa on siis riittänyt niin, että ei tiedä missä välissä keritä lukemaan. Nyt onkin hyvä aika kysellä meidän ahkerilta abeilta fiiliksiä menneestä, tulevasta ja totta kai Abiristeilystä.

Haastateltavana minulla on neljä abia: Elviina Nurminen, joka käy lukion neljään vuoteen, Milla Hautala, jolla lukiotaipale loppuu ensi syksynä, sekä Sanni Maijala ja Aleksi Mäkiharju, joilla lukuloma on paraikaa käynnissä.

 

1. Miltä tuntuu, kun lukiota on jäljellä enää muutama kuukausi/vuosi/hieman yli puoli vuotta?

Sanni: Hyvältä tuntuu. Helpottaa, kun tietää, että nyt tämä loppuu.

Eepi: Mulla on vielä niin paljon jäljellä, että ei tunnu eroa viime kevääseen.

Milla: Aika sama kuin Eepillä, vaikka mulla onkin vähemmän jäljellä.

Aleksi: En käsitä oikein kokonaan, että kohta pitäis oikeesti elämällään tehä jotain.

 

2. Miten lukiotaipaleesi on tähän asti sujunut?

Sanni: Ihan hyvin on sujunut. Välillä on ollut stressaaviakin aikoja, mutta selvittiin kuitenkin. Olisi sen kolme vuotta voinut huonomminkin viettää.

Eepi: No ihan tarpeeksi hyvin.

Milla: Onhan se nyt sujunut.

Aleksi: Tasaista (ali)suorittamista.

 

3. Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?

Sanni: Ensin välivuosi ja sen aikana töitä. Sen jälkeen jatkosta ei niin tarkkaa tietoa. Jos löytyy kiinnostava paikka, niin opiskelemaan.

Eepi: Töitä nyt alkuun.

Milla: Sitä, mitä elämä tuo mukanaan.

Aleksi: Lentsikoita jee eli siis ensin opiskelen lentokonemekaanikoksi ja sitten menen armeijaan.

 

4. Millaisia odotuksia sinulla on abiristeilyn suhteen tai mitä odotat risseltä eniten?

Sanni: Että tulee kiva risteily ja pääsee viettämään vielä viimeisen kerran lukiokavereiden kanssa aikaa ennen kuin tiemme erkaantuvat.

Eepi: Biletystä ja hauskanpitoa.

Milla: Kavereiden kanssa juhlimista.

Aleksi: Pallomerta.

 

5. Aiotko pelata risserallia, ja jos aiot, niin mitkä ovat tavoitteesi pelissä?

Sanni: En aio kyllä pelata.

Eepi: Yritän pelata. Tavoitteita ei sinänsä ole, katsotaan, mitä keksitään.

Milla: En osaa sanoa.

Aleksi: Kyllä, heittää pelikone mereen.

 

6. Kuvittele, että abirisse on ohi. Kuvaile viidellä adjektiivilla reissuasi.

Sanni: Elämyksellinen, hauska, unohtumaton, vauhdikas ja…

Eepi ja Milla: No jos me keksitään yhdessä? Railakas, iloinen, villi, väsynyt, tyytyväinen.

Aleksi: Krapula, köyhä, häpeä, v*tutus, kuolema. (Hmm, toim. huom.: ovatko nämä kaikki varmasti adjektiiveja?)

 

 

7. Mitä otat mukaan risteilylle?

Sanni: Vaatteet, meikit, rahaa ja hyvää mieltä.

Eepi: Samat kuin Sanni.

Milla: Joo, samat kuin kaks edellistä.

Aleksi: Rahaa.

 

8. Mikä on parasta/pahinta, mitä risteilyllä voisi tapahtua?

Sanni: Parasta olisi voittaa miljoonia pelikoneesta. Pahin olis kyllä se, jos hukuttais.

Eepi: Parasta en osaa etukäteen sanoa, mutta varmaan joo laivan uppoominen olis pahin!

Milla: Parasta olis, jos kaikki menis hyvin, eikä tulis mitään draamaa. Pahinta varmaan olis joko toi laivan uppoominen tai sit se, jos joutuis putkaan.

Aleksi: Paras olis jos selviäis hengissä eikä sais turpaan. Pahinta sitten varmaan se, jos sais turpaan.

 

9. Aiotko soittaa kotiin risteilyltä? Jos kyllä, miksi?

Sanni: En usko, että soitan.

Eepi: No enpä kai. Mun ”anoppi” tulee risselle valvojaks, niin mulla on vähän niin kuin kotiväki mukana.

Milla: Siis en, eivaa ehkä sitte, jos Eepi tippuis mereen.

Aleksi: En.

 

10. Monenko promillen selfieitä aiot jakaa somessa?

Sanni: Tavoite ainakin on, että en jaa.

Eepi: No se nyt on varma, että vaikka en aio jakaa, niin jaan silti.

Milla: Komppaan Eepiä.

Aleksi: En jaa selfietä vaan videoita pallomerestä.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Annu Mattila, abi

Kolhuitta 30 000 kilometriä

 

Asenteet ja ennakkoluulot mopoautoilijoita kohtaan ovat älyttömiä, niin kuin kaikki yleistäminen on aina. Tiedän vastuuttomia ja ajattelemattomia mopoautonkuljettajia, mutta tiedän myös kasapäin vastuuttomia ja ajattelemattomia autonkuljettajia. Ne mopoautovihaiset autonkuljettajat, jotka toiminnallaan aiheuttavat liikenteessä vaaratilanteita, taantuvat itse samalle tasolle vihaamiensa teinikuskien kanssa.

Omakohtaista kokemusta mopoautovihasta löytyy runsaasti: Vilkutan hyvissä ajoin oikealle ja varmistan, että vastaantulija, joka on kääntymässä omaan vasempaansa eli kanssani samaan suuntaan, huomaa minut. Auto pysähtyy liikennesääntöjen mukaisesti minun etuajo-oikeuteni takia odottamaan. Kaikki sujuu hyvin siihen asti, kunnes autoilija huomaa ajoneuvoni olevan mopoauto. Olen jo kääntymässä, kun joudun polkaisemaan jarrut lukkoon kyseisen auton viuhahtaessa mopoautoni nokkaa hipoen eteeni risteysalueella. Täpärästä tilanteesta tuohtuneena vilautan kuljettajalle muutaman kerran pitkiä valoja. Tästä autoilija suuttuu ja polkaisee keskellä tietä ns. liinat kiinni. Mies puskee autostaan raivokkaasti ulos ja syöksyy uhkaavasti kohti mopoautoani.

Entisenä mopoautoilijana oli hämmentävää siirtyä auton rattiin: Autoilijat ajavat oikeasti liikennesääntöjen mukaan kohdatessaan minut liikenteessä. Enää ei katsota kaukaa, että edessä menee keltaisella kolmiolla varustettu mopoauto ja tehdä keltaisella keskiviivalla vaarallisia ohituksia. Enää tuulilasiini ei kaupan pihassa syljetä! Kärkikolmiollakin tuntuu olevan aivan uusi teho liikenteessä.  Suurin ilon ja onnen aihe oli ylöjärveläisenä kanssaliikkujien toiminta liikenneympyröissä: autoilijat eivät kiilaa ympyrässä ajaessani eteeni aiheuttaen vaaratilanteita.

Meillä oli kotona selvät sävelet mopoautoaikoinani siitä, missä mopoautolla saa ajaa ja missä ei. En kertaakaan päiväsaikaan ajanut esimerkiksi Ylöjärveltä Tampereelle Vaasantietä. Aina kun lähdin pidemmän matkan päähän, mietimme isän kanssa yhdessä reitin, jota ajaessa voisi välttää suuremmat tiet ja jonojen aiheuttamisen.

Äitini oli maininnut työpaikallaan meidän perheen tavasta mopoautoilla ja hänen kollegansa oli naljaillut: ”No varmasti teillä tyttö ajaa niitä reittejä, mitä on sovittu, kun vanhempien silmä välttää.” Koin tämän kommentin inhottavaksi ja asiattomaksi, sillä itse olen aina tajunnut, kuinka turvaton mopoauto on ja kuinka olisi silkkaa itsemurhahakuisuutta mennä murokulholla rekkojen sekaan. Varsinkin, kun hyvä ystävä menehtyi mopoautoon avohoitopotilaan ajettua tahallaan ystäväni mopoautoa päin suuremmalla tiellä. Onnekseni me suoriuduimme punaisen mopoautoni kanssa kolmesta vuodesta ja yli 30 000 kilometristä täysin kolhuitta, sekä minä että mopoautoni.

Oma tavoitteeni vastuullisena autoilijana on muistaa, että mopoauto on paljon turvattomampi kuin se kärry, mikä itselläni on takapuolen alla, ja jokaisessa mopoautossa on nuori ja kokematon kuljettaja, jolla saattaa olla liian suuria oletuksia omasta ajostaan. Vaikka kuinka ajattelematon ja tympeä kuski yhdessä mopoautossa olisi, se ei tarkoita, että jokaisessa Suomen mopoautossa istuisi samanlainen. Jotakuta saattaa suvaitsevaisuuteni mopoautoja kohtaan ärsyttää, mutta silloin on mielestäni tärkeä kysyä itseltään: miksi? Voisiko kyseessä olla kateus siitä, kun ei itsellä nuorena ollut kätevää, pientä menopeliä, jossa on tuulelta ja sateelta suojassa?

Annu Mattila, abi