In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Koronakevään ylioppilaat saivat vihdoin yo-juhlansa

Kukkia ja ylioppilaslakkeja

Poikkeusajan ylioppilaille poikkeuksellisen isot onnittelut koko koululta!

Juhlassa 28.8.2020 kuultiin lukion musiikkiryhmän esittämänä ylioppilas Saana Joutsenvirran uudelleensanoittama lauluesitys Kasmirin Vadelmavene-kappaleesta:

 

VALOON

 

1.

Lukkari täynnä, tahtoisin hypärin mut ei, en saa.

Läppärin vankina, siihen ei tarvita ku essee ja deadline.

Mut pian seitkytviis kurssii täynnä on,

vien tän maaliin, sen vannon.

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

2.

Satama ruuhkanen, eväitten tarkistusta kaikki oottaa.

YTL tiedottaa, korona aikataulut täysin sotkee.

Mut silmät kii laitan ja hengitän.

Kuvittelin jo tän päivän…

 

Kertosäe

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

Lakki päähän, hyvät muistot täältä jää.

Whoo…

On meillä tietoa, yeah.

On meillä taitoa, yeah.

Valoon, vielä kerran suunnataan, Valoon!

Whoo…

 

C-osa

Haaveet vievät kohti uusia tuulii,

sä muistat tän kaiken silti.

Vielä eessä paljon uusia oppei,

muistoistasi kii, hei.

 

Onnea ja hyvää elämää jokaiselle lukiostamme maailmalle ponnistaneelle!

 

Jalo NY voitti Suomen parhaan NY-yrityksen tittelin

Neljä nuorta yrittäjää

2. vuoden yrittäjyyslinjalaisten eli Milana Itäpään, Anselmi Koivusen, Veikka Kukon ja Elmo Pyykön yhteinen yritys Jalo NY voitti nuorille yrittäjille tarkoitetun valtakunnallisen Uskalla yrittää -kilpailun (2020) ja pääsee edustamaan Suomea EM-kisoihin. Yritys on ollut sen jälkeen aikamoisessa mediapyörityksessä: haastattelupyyntöjä on sadellut niin Ylöjärven Uutisiin, Aamulehteen kuin Ilta-Sanomiinkin.

 

Tässä pikahaastattelu koulun blogitoimitukselle:

 

1) Miten voittoisan NY-yrityksenne liikeidea syntyi?

Jalo NY:n liikeidea syntyi Veikan isosiskon ylioppilasjuhlissa, kun hänen isänsä rusetti rikkoutui useaan kertaan juhlien aikana. Isä toi rusetin Veikalle korjattavaksi, ja rusetin saumoja katsellessaan Veikka ajatteli, että rusetin ompelu itse on varmaan helppoa. Muutamien ommeltujen prototyyppien jälkeen ekologisista ruseteista tuli Veikan NY-yrityksen liikeidea. Syksyllä idean ympärille muodostui tasokas ja osaava tiimi, joka mahdollisti yrityksen menestyksen.

 

2) Mitä olette vuoden aikana oppineet yritystä pyörittäessänne?

Olemme oppineet kaikenlaisia yrittäjyystaitoja, mm. verkostoitumista, talousasioiden pyöritystä ja yrityksen viestintää. Kaiken kaikkiaan NY-yrittäjyys on tuonut paljon käytännön kokemusta ja konkretiaa käsityksiimme yrittäjyydestä.

 

3) Kuinka paljon kilpailun finaali jännitti? Uskoitteko voiton mahdollisuuteen? Mitkä omasta mielestänne olivat yrityksenne vahvuudet?

Uskalla Yrittää-finaaliin pääsy kuului alusta asti tavoitteisiimme, sillä tiesimme meillä olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä kilpailussa. Finaaliin valmistautumisessa pyrimme tekemään kaiken niin hyvin, että mikään ei jäisi kaduttamaan.

Etänä järjestetty finaali alkoi jännittämään melkoisesti tuomarien haastattelun kohdalla, ja jännitys tiivistyi huippuunsa virtuaalisessa palkintojenjakotilaisuudessa.

Omasta mielestämme yrityksen ehdoton vahvuus on monitaitoinen, kunnianhimoinen ja tiiviisti toimiva tiimi.

Tuomariston palaute: ”Tuomariston vakuutti yrityksen arvot, käytännön toiminta, selkeä osaamiseen perustuva roolitus ja suunnitelmallinen tekeminen ja kehittäminen koko toiminnan ajan. Yrityksen ehdoton vahvuus on myös go to market -ajattelu ja se, että yrityksen liiketoimintaidean ytimessä ovat ekologisuus ja eettisyys.”

 

4) Miten yrityksellenne käy tulevaisuudessa?

Jalo NY jatkaa toimintaansa ainakin vielä kesän yli ja edustaa Suomea heinäkuussa järjestettävissä Euroopan-mestaruuskilpailuissa. Liiketoiminta saattaa jatkua syksyllä oikean yrityksen muodossa.

 

Kiitos haastattelusta ja onnittelut vielä kerran koko koululta! Jalo NY:n kilpailuvideopitch tiivistää yrityksen liikeidean mainiosti, ja lisätietoja löytyy yrityksen kotisivuilta. Yritys sai onnittelukirjeen myös Tasavallan presidentiltä.

 

Blogitoimitus

(Kuvat: Koulun arkisto, Jalo NY)

 

 

 

 

Kiitos korona – tämä on ollut herätys koko maailmalle

Etäopiskelua Teamsin välityksellä

Media pursuaa tällä hetkellä koronauutisia: miten virus jatkaa leviämistään, on uusia säännöksiä ja menehtyneitä. Sävy on pääosin negatiivinen. Eikö koronassa ole mitään positiivista? Kyllä on. 

Minulle nuorena opiskelijana tämä on tietysti ollut aikamoinen muutos normaaliin arkeen verrattuna. Aamuisin en lähde kouluun vaan voin herätä viisi minuuttia ennen videovälitteisen tunnin alkua. Kokeet teen oman maun mukaan lattialla, sohvalla tai työpöydälläni. Kukaan ei vartioi puhelimenkäyttöäni oppitunneilla. Alkuun voi kuulostaa hohdokkaalta, mutta ei se sitä lopulta minun eikä kovin monen muunkaan mielestä ole. Tällainen poikkeustilanne on antanut asioille uutta perspektiiviä. 

Eniten kaipaan yhteisöllisyyttä ja kavereitani, sillä videovälitteinen kuva ei vain riitä korvaamaan heitä. Eristäytyminen opettaa, miten tärkeitä kaverit oikeasti ovat. Kaipaan ilmaista kouluruokaa, opettajien lähiopetusta, välitunteja, koulurytmiä ja yhdessä opiskelua. Vaikka itsenäinen opiskelu onkin hyvää harjoitusta ylioppilaskirjoitusten lukulomalle ja omalle vastuunkantamiselleni, kaiken tämän yksinväkertämisen jälkeen lähden ilomielin kouluun. Arvostukseni koulunkäyntiä kohtaan on ennätyslukemissa. Mikäli muutkin yhtyvät tähän, ties vaikka PISA-tuloksemme parantuisivat. 

Lisäksi olemme saaneet maanlaajuisia tutkimustuloksia koulupäivän aloituksen myöhentämisen hyödyllisyydestä. Voidessani nyt nukkua tunnin pidempään ja herätä vasta viisi minuuttia ennen etätunnin alkua voin samalla todeta, ettei koulupäivän myöhäisempi aloitus saa nuoria nukkumaan yhtään enempää. Kun koulu alkaa myöhemmin, menen myös nukkumaan myöhemmin.  

Minä ja moni muu kaipaamme harrastuksia sekä vapautta mennä ja tulla. En ole ikinä viettänyt näin paljon aikaa kotona. Viimeinkin on aikaa tehdä kodin rästitöitä tai vain olla. Ulkoilu ja luontomme saavat uusia ystäviä tällaisina aikoina. Tämä voi olla suunnanmuuttava kokemus monelle suorittajalle, joita ei pysäytä kuin ulkonaliikkumiskielto, kuntosalien sulkeminen ja kokoontumiskielto. 

Kuluttamiseen perustuvalle taloudelle kaikki tämä on tietysti täyttä hallaa. Näkisin asiassa kuitenkin valoisia puolia ympäristön kannalta. Autoilu, päästöt, ilmansaasteet sekä kulutus ovat hetkellisesti ympäristön kannalta järkevissä rajoissa. Talouden vuoksi emme tietenkään voi jatkaa näin, mutta kenties voisimme oppia tästä pohjanoteerauksesta jotakin ja siirtyä tulevaisuuden kuluttamisessa jonkinlaiseen entisen ja pohjatason välimaastoon. Nyt meillä on kokemusta niukemmasta elämäntyylistä ja olemmehan tarpeen tullen oikeasti aika luovia. Kaukana olevat kokoukset voi hoitaa myös etänä, pärjäämme vähemmälläkin ostamisella, liikuntaa voi harrastaa monipuolisesti lähimaastossakin, teknologiaa pystyy hyödyntämään todella monessa asiassa paljon enemmän ja autoilua sekä lentämistä todella on mahdollista vähentää. Nyt olemme pakon edessä kokeilleet jotakin todella radikaalia, joten kenties ilmastotoimet eivät jatkossa tunnu enää niin mahdottomilta. 

Pandemiasta aiheutuu eittämättä paljon negatiivisia puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä on ollut herätys koko maailmalle. Terveys on lopulta tärkeämpää kuin mikään muu, sillä me kaikki olemme kuolevaisia. Poikkeustilanne on varmasti havahduttanut tajuamaan, miten montaa asiaa olemme pitäneet itsestäänselvyytenä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että muuttaisimme kaikki tapamme poikkeustilanteen jälkeen, mutta kenties tämä on hyvä muistutus uusille sukupolville elämän haavoittuvuudesta ikään kuin sota oli aikoinaan. Ja onhan tämä kokemus yhdistänyt niin suomalaisia kuin laajemminkin valtioita. Lopulta olemme kaikki samoja koronapotilaita ikään, rotuun, ihonväriin, kansalaisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.  

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa 1.4.2020. Kuva: koulun arkisto)

2020-luku annoksissa: vanhojentanssien ja täysi-ikäisyyden odotusta

Tanssijoita hienot mekot ja puvut päällä

Elämäni kolmas vuosikymmen on alkanut. Miltä tuntuu? Mitkä odotukset? Siinähän se. Etenee. On aika vaikeaa näin nuorena ajatella elämää kymmenen vuotta eteenpäin. Tai taaksepäin. Viime vuosikymmenen aikana olen ollut alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa ja aika moni muukin asia on siinä ohella muuttunut. En edes uskalla ajatella kymmentä vuotta eteenpäin.  

Tänä vuonna suurimpia virstanpylväitäni tulevat olemaan täysi-ikäisyys, ajokortti, vanhojentanssit ja ensimmäiset kirjoitukset. Parin kuukauden päästä olen saavuttanut näistä jo suurimman osan. Entä sitten? En ole vielä kerennyt ajatella. Ehkä nuorelle on suorastaan järkevää katsoa vain kohti seuraavaa päivää tai viikkoa, enintään seuraavaa vuotta tai kahta. Tulevaisuus on täynnä vaihtoehtoja ja muuttujia on paljon. Niissä riittää purtavaa, vuoden kokoisiinkin annoksiin jaettuina. 

 Menneestä vuosikymmenestä muistetaan mm. jytky, Trump, Brexit, terrori-iskut, digitalisaation kehitys, urheilumenestys, arabikevät, pakolaiskriisi, ilmastonmuutos sekä metoo-kampanja. Minä muistan rippileirin, kaverit, kesätyöt ja peruskoulun päättymisen. Nuorena on välillä vaikea ajatella omaa napaansa pidemmälle. Omassa elämässä tapahtuu niin paljon, että muut asiat jäävät sen varjoon. On haastavaa katsoa kaiken keskellä asioita tai tulevaisuutta laajemmassa mittakaavassa, vaikka meille se juuri olisi tärkeää. Olemmehan tulevaisuus. 

Mitä tulevaisuuden toivot sitten kuitenkin saattavat odottaa tulevaisuudelta? Joku voisi ajatella meillä olevan uuden vuoden ja etenkin vuosikymmenen alussa suuret ja mahtavat tavoitteet, joita sitten lähdetään kaasu pohjassa toteuttamaan. Ei, ei kuitenkaan. Sanoisin meidän pikemminkin haluavan sitä samaa, mitä kaikki muutkin: onnea ja hyvää elämää. Nuorelle sen edellytyksenä ovat vakaus ja usko tulevaisuuteen, minkä edellytyksenä puolestaan on nuorelle suotuisa ympäristö. Siispä toivomme, että ensi vuonna ja koko vuosikymmenenä meitä kuunnellaan kotona, koulussa, politiikassa, päätöksenteossa ja apua hakiessa. Näin saamme elämäämme jonkinlaista vakautta ja voimme edes yrittää ajatella muutakin kuin itseämme kaiken keskellä. 

Alussa totesin, ettei vuoden ja vuosikymmenen vaihtuminen tunnu oikeastaan mitenkään sykähdyttävältä. Arki ei muutu mihinkään yhdessä yössä. Ajatukseni ovat suunnattuna korkeintaan parin kuukauden päähän, ei vuosikymmenen. Se on hyvä, ettei uusi aikakausi tunnu mitenkään erikoiselta. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tulevaisuudessa siintäisi uhkia. Nopealla vilkaisulla turvalliselta näyttävän tulevaisuuden taustalla väijyy mörkö. Ilmastonmuutos. Se on hiljainen ja helppo ohittaa, jos sille ei anna aikaa. Maaliin on kuitenkin päästävä. Ja siihen tarvitaan nimenomaan aikaa ja lisäksi tekoja. Onneksi uusi vuosi on vain aikaa täynnä, karkauspäivän kera. Sitä ei kuitenkaan ole hukattavaksi. Haluaisin astella tulevaisuuteen mahdollisimman pian ilman mörköjä.   

 

Elina Rautanen, 2. vuoden opiskelija

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Uutisissa tammikuussa 2020.)

 

Ja kas, vanhojentanssit-virstanpylväs saavutettu! (kuvat: Pihla Kuulas/koulun arkisto)

Onnittelut uusille ylioppilaille!

 

”Arvoisa juhlaväki, rehtori, opettajat ja oppilaat, sukulaiset, ystävät ja läheiset – ja ennen kaikkea me upeat uudet ylioppilaat.

Muistan edelleen elävästi sen tunteen, kun seisoin tässä samaisessa salissa vuonna 2016. Olin ihan yksin enkä tuntenut ketään, sillä tulin toiselta paikkakunnalta. Odotin tulevia vuosia pelonsekaisella innolla. Nyt, kolme ja puoli vuotta myöhemmin, seison tässä salissa, rohkeampana, viisaampana ja parhaat kaverit rinnallani. Mutta sama tulevan jännitys on kuitenkin taas läsnä. Mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan?

Näihin vuosiin on mahtunut paljon: On vuodatettu kyyneliä ja saatu itkupotkuraivareita, on melkein jo luovutettu, mutta sitten taas noustu jaloille. On naurettu sydämien pohjasta ja on kerätty ikimuistoisia kertomuksia tuleville sukupolville.

Lukio onkin ollut tähänastisen elämän, ainakin minun osaltani, raskainta ja haastavinta aikaa, mutta samalla myös elämäni parasta, onnellisinta ja opettavaisinta aikaa. Se jo kertookin, että kolmen ja puolen vuoden aikana elämissämme on tapahtunut paljon. Me valmistuvat voimmekin nyt sanoa, että tämän koitoksen kokeneina olemme viisaampia kuin koskaan ennen elämässämme.

Olemme oppineet paljon itsestämme, toisistamme ja yhdessä tekemisestä. Olemme oppineet runsaasti tietoa, kuten biologiasta tutut transkription ja translaation muodostaman proteiinisynteesin. Psykologiasta tunnistamme mantelitumakkeen, hippokampuksen ja hypotalamuksen sijainnit limbisessä järjestelmässä ja matematiikassa osaamme implisiittisen derivoinnin yhtälöstä. Mutta ennen kaikkea nämä kokemukset ovat muovanneet meistä omia yksilöitä, joina jatkamme elämää tästä eteenpäin.

Meille nyt valmistuville kolme vuotta ei riittänytkään, vaan halusimme vielä hetken päästä nauttimaan tästä kaikesta – ja on sitä tullutkin nautittua.

Olemme muun muassa oppineet omalta mukavuusalueelta poistumisen tärkeyden tiimijaksolla, lisäksi on astuttu uuteen tuntemattomaan ensimmäisellä koeviikolla, treenattu itsemme huippukuntoon Valon portaissa, koettu murroksen lapsina kaikille opettelemista vaatinut uusi OPS, sekä vietetty ikimuistoiset päivät wanhojen, penkkareiden ja abiristeilyn parissa. Ja lopulta kaiken ”huvin” jälkeen olemme istuneet useita tunteja tässä salissa ja ansainneet tämän lakin.

Mutta emme me sitä yksin ole ansainneet – ja siksi haluankin kiittää kaikkia, jotka ovat sen meille mahdollistaneet. Ennen muita kiitoksia suurin kiitos kuuluu kuitenkin Suomen koulutusjärjestelmälle. Ilman sitä emme kukaan olisi tässä.

Kiitokset kuuluvat rehtorille ja opettajille ja heidän syvälle antaumukselleen aineisiinsa ja haluunsa antaa meille kaikkein parasta. Tämä on myös teidän juhla. Kun me suoritamme tämän vain kerran, te teette sen uudestaan ja uudestaan.

Kiitoksen ansaitsee myös muu henkilökunta ja heidän mahtava huolenpitonsa. Haluan kiittää erityisesti Suomen ilmaista kouluruokaa, jonka ääressä on käyty runsaasti polveilevia, koulupäivät siedettäväksi tekeviä keskusteluja.

Suuri kiitos kuuluu myös läheisille, jotka ovat jaksaneet auttaa ja tsempata. Olemme vitsailleet äitini kanssa, että myös hänet pitäisi lakittaa tehdystä työstä – mutta ihan totta. En olisi pärjännyt tässä koitoksessa ilman häntä.

Ja tietenkin kiitokset kuuluvat tuleville ylioppilaille; olemme käyneet tämän matkan yhdessä ja ennen kaikkea – me selvisimme siitä. Osaltani kiitoksen ovat ansainneet myös maailman parhaat kaverini, joista meidät osa tunnetaan tiimijaksolta myös nimellä Pilkunrakastelijat. Te olette kulkeneet vierelläni nämä vuodet ja kullanneet lukioaikani.

Ja vaikka tämä onkin ilon juhla, täytyy minun myöntää, että lähden täältä hiukan ehkä haikeinkin mielin. Valo on tehnyt minulle niin hyvää, mutta nyt on aika päästää siitä irti ja jatkaa kohti uutta valoa.

Olemme nyt ensimmäistä kertaa kahteentoista ja puoleen vuoteen elämässämme ilman ennalta annettua suuntaa ja meidän on aika rakentaa omat elämämme pala palalta, itsemme näköisiksi.

Minulle onkin sanottu moneen otteeseen, että lukion jälkeen se elämä vasta alkaa – nyt siis sitä elämää kohti!

Haluan lopettaa tämän Yonan sanoihin laulusta ”Äidille”:

Äiti minun täytyy jatkaa

Joku kutsuu kulkemaan

Täytyy taittaa vähän matkaa

vaikken tietä tunnekaan

 

Kiitos!”

 

– muisto 5.12.2019 pidetystä ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlan puheesta

Katariina Järvinen, tuore ylioppilas

 

 

Kokemuksia ESN-matkalta Romaniasta

Olin mukana viikonmittaisessa ESN-projektissa Cluj-Napocassa, Romaniassa, jonne lähdin tänä syksynä 22. syyskuuta. Projektin teemana oli Transylvania beyond the myths eli mielestäni parhaiten käännettynä Transilvanian myyttien yli. Projektin tarkoituksena oli näyttää Romania muunakin kuin paikkana, missä eletään keskiajalla, tai maana, missä vampyyrit imevät verta.

 

Ensimmäinen ESN-projektini

Tämä oli ensimmäinen ESN-projektini, joten olin hieman skeptinen siitä, miten pärjäisin ulkomailla yksin ja etenkin perheessä, jota en ennestään tuntenut. Epäröin entistä enemmän kuullessani, että olisin ainoa suomalainen, joka reissulle lähtisi. Otin kuitenkin itseäni niskastani kiinni ja päätin lähteä.

Ensimmäinen päivä eli sunnuntai kului enimmäkseen matkaten ja Helsinki-Vantaan, Münchenin sekä Cluj-Napocan lentoasemilla. Yksitoista tuntia kestäneen reissun jälkeen saavuin vihdoinkin Romaniaan, missä minua odottivat host-oppilaani Krisztián ja hänen opettajansa Zsolt.

 

 

Esittelyjä ja nähtävyyksiä

Perheelle esittäytymisen ja tuliaisten jaon jälkeen lähdimme kävelylle Clujiin, Romanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Kiinnostavan kaupunkiesittelyn jälkeen vedimme nopeasti illallisen ja pääsin vihdoinkin pehkuihin matkaamisen uuvuttamana. Toisena päivänä tapasimme muut ESN-vieraat, heidän host-oppilaansa ja Zsoltin paikallisella koululla János Zsigmond Unitárius Kollégiumilla. Muut vieraat olivat Ranskasta, Turkista, Puolasta ja Unkarista.

Päivän ohjelmaan kuului vieraiden esittelypuheenvuorot maistaan ja kouluistaan. Omalta osaltani esitys meni ihan hyvin, vaikka Valosta en paljon muistanutkaan kertoa. Päivän aikana myös kierrettiin ympäri kaupunkia katsomassa sen nähtävyyksiä, kuten Unkarin entisen kuninkaan Matias Corvinuksen eli Matias I:n taloa ja läheistä kirkkoa, jonne emme päässeet remontin takia. Päivän päätteeksi meille järjestettiin illallinen paikallisessa ravintolassa.

 

 

Sighisoara ja Brasov

Tiistaiksi ja keskiviikoksi pakattiin rinkat, koska näiden päivien aikana oli tarkoitus kierrellä ympäri Transilvanian seutuja bussilla matkaten ja suosittuja nähtävyyksiä kokien. Ryhmän kaksi odotetuinta nähtävyyttä olivat Sighișoara, jossa Vlad III:n eli Vlad Seivästäjän uskotaan eläneen, ja Branin linna, joka on tullut tunnetuksi Bram Stokerin Draculan asuinpaikkana.

Tiistaina siis lähdimme aamuvarhain Clujin keskustasta kohti Sighisoaraa, jonne saavuimme kahdentoista aikaan. Sighisoaran jälkeen lähdettyämme uudestaan matkaan kello olikin jo yli neljän. Brasov oli meidän seuraava määränpäämme. Kahdeksan aikaan olimme perillä ja meitä odotti taas ravintolaillallinen. Ruokailun jälkeen yövyimme Drachenhaus Urban Villagessa, missä mökit muistuttivat suuresti suomalaisia tynnyrisaunoja.

 

 

Keskiviikkoaamuna kävimme vielä katsomassa Brasovan keskustan ja siellä sijaitsevan Mustan kirkon. Brasovista lähdimme kohti Branin linnaa. Pitkän bussimatkan jälkeen saavuimme linnalle, mutta perillä meitä varoitettiin taskuvarkaista. Olen muutenkin huolimaton asioistani, joten päätin jättää puhelimeni bussiin. Linna on ollut julkisena ja toiminut museona jo kymmenen vuotta. 1200-luvulta lähtien pystyssä ollut linna on tietenkin vaihtanut omistajaa vuosisatojen kuluessa. Alkuaikoina se oli pieni ja sitä käyttivät kauppiaat majapaikkanaan. Mongolit kuitenkin tuhosivat linnan v. 1242. Transilvanian saksit rakensivat sen uudelleen vuonna 1377. Unkarin luovutettua Transilvanian Romanialle linna annettiin kuningassuvulle. Useiden historioitsijoiden mukaan Vlad III ei asunut linnassa. Draculaa emme arvatusti nähneet. Brasovin ja Branin linnan jälkeen seurasikin kuuden tunnin bussimatka takaisin Clujiin, jonne pääsimme vasta yömyöhään.

 

Kansantanssia ja suolakaivos

Torstaipäivään kuului tutustuminen paikallisten oppilaiden kouluelämään. Koulun jälkeen menimme kuluttamaan koko ESN-opiskelijaporukan kanssa aikaa biljardilla ja keilaamisella. Illalla meille esiintyi koulun oma kansantanssikerho. En tajunnut ottaa esityksestä videota, mutta romanialaista kansantanssia voi verrata meidän suomalaisten kansantanssiin, mutta siihen on sekoitettuna paljon kenkien kopsutusta ja sormien napsuttamista. Perjantaina homma jatkui melko samanlaisena eli opiskellen ja oppilaiden kanssa aikaa viettäen.

Lauantai oli viimeinen päivä, mutta tekemistä kuitenkin riitti. Aamulla lähdimme Zsoltin ja Kriszin kanssa Turdan suolakaivokselle, joka on likimäärin 120 metriä syvä ja jota on käytetty jo vuodesta 1271 asti. Suolakaivoksen alakertaa voivat jotkut kuitenkin sanoa paikan kohokohdaksi, koska sinne on rakennettu kaikenlaista, kuten pieni lampi, leikkipuisto, amfiteatteri ja jopa maailmanpyörä!

 

 

Kaivoksen ja pienen aamiaisen jälkeen lähdimme Clujiin, jossa pakkasimme loput kamppeet ja sanoin hyvästit rakkaalle host-perheelleni. Meillä oli kuitenkin vielä vähän aikaa ennen lentokentälle lähtemistä, joten pääsimme vielä hetkeksi kaveeraamaan ESN-ryhmän kanssa kerrostalon päällä sijaitsevaan baariin.

 

Rohkeasti mukaan

Ajan tullen jouduimme lähtemään ja kiitin ryhmää kaikesta sekä etenkin Krisziä ja hänen perhettään vielä kerran huolenpidosta. Matka päättyi tasan viikko sen alkamisesta kahdelta yöllä.

 

 

Lopuksi haluan sanoa pari asiaa. Ensiksi sen, että Romania on paljon muutakin kuin Draculaa ja perunoita. Itselläni oli tämäntyyppinen aavistus romanialaisista jo ennen kuin lähdin projektiin mukaan. Toiseksi suosittelen suuresti kaikille rohkeaa osallistumista ESN-projekteihin, jos matkailu kiinnostaa edes vähän!

 

Victor Lahokoski, 2. vuoden opiskelija

 

Kaupungin yö -musikaali oli huikea menestys

Ylöjärvi on juhlinut tänä vuonna 150-vuotiasta taivaltaan. Sen kunniaksi päätimme lukiossamme toteuttaa musikaalin, joka käsittelisi omaa kotikaupunkiamme ja jossa soisi – tietysti – Eppu Normaali -yhtyeen legendaariset kappaleet.

 

 

Musikaali toteutettiin kurssien yhteistyönä

Kaupungin yö -musikaalin käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastasi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Taru Kumara-Moisio yhdessä teatteri-ilmaisun kurssin opiskelijoiden kanssa. Eppu Normaali -yhtyeen kappaleet esitykseen sovitti puolestaan musiikinopettaja Rinna Ahlman bändikurssin kera. Toisessa jaksossa bändikurssi ja teatteri-ilmaisun kurssi yhdistivät voimansa TA01-kurssin eli Monitaiteellisen musiikkiprojektikurssin muodossa. Tätä kurssia ei ollutkaan meidän koulussa koskaan aiemmin toteutettu. Kun AV-vastaavatkin liittyivät mukaan huolehtimaan ääni- ja valopuolesta, musikaaliprojektissa hääri yhteensä yli 30 opiskelijaa.

Musikaali kertoi yhdestä yöstä Ylöjärvellä ja esitteli muun muassa kadulla riehuvan, sydänsuruisen nuorisojoukon, kaupungin brändiä pohtivan bisnesnaisen ja urheilulliset kotibileet – humoristisia käänteitä riitti niin valojen sammumisesta kaupungin uuden sloganin keksimiseen. Lisäksi esitys sisälsi elämänilon ja nuorille merkityksellisten asioiden pohdiskelua.

Esityksen kesto oli noin tunti, ja sen aikana kuultiin kahdeksan Eppu Normaali -yhtyeen hittiä, kuten Urheiluhullu, Tahroja paperilla, Joka päivä ja jokaikinen yö sekä Pimeyden tango.

 

 

Tuttuja kappaleita ja hauskanpitoa

Lähdin musikaaliprojektiin mukaan oman kiinnostukseni kautta. Pidän esiintymisestä ja etenkin laulamisesta, joten musikaali oli ainutkertainen mahdollisuus päästä toteuttamaan näitä. Eppu Normaalin kappaleet olivat sitä paitsi minulle hyvin tuttuja jo entisestään, joten oli mukava kuulla, että musikaali tulisi rakentumaan juuri näiden kappaleiden ympärille. Olen kuunnellut Eppu Normaalia pienestä pitäen yhdessä perheeni kanssa. Yhtyeen kappaleet herättävät paljon muistoja aina lapsuusvuosista alkaen tähän päivään asti.

Musikaalin harjoitukset sujuivat kaiken kaikkiaan hyvin. Pidimme harjoituksia syksystä asti koulupäivien aikana. Bändin ja näyttelijöiden yhteistyö sujui ongelmitta. Kaikki kuuntelivat ja kunnioittivat muiden mielipiteitä, jos oli tarvetta hioa tai muuttaa musikaalin yksityiskohtia. Mikä tärkeintä, kaikki pitivät yhdessä hauskaa!

 

 

Pari päivää ennen h-hetkeä kenraaliharjoituksissa jännitys oli huipussaan. Missään vaiheessa jännitys ei kuitenkaan ollut äärimmäisen suurta (paitsi ehkä mikkiongelmia selvittäneillä!). Jo ensi-illan koittaessa hermostuneisuus oli tiessään ja oli mukavaa esiintyä rennosti yleisön edessä. Tottakai aina pitää olla hieman perhosia mahassa, jotta tietää antaa kaikkensa lavalla.

 

Viimeinen esitys onnistui parhaiten

Eniten kolmesta esityksestä hermostutti omalle lukiolle esiintyminen, sillä kyseinen esiintyminen kuvattiin Aamulehden digilehteen live-lähetyksenä ja paikalla oli runsaasti tuttuja ikätovereita. Suhteessa ensimmäiseen esitykseen viimeinen esitys onnistui parhaiten, sillä hienosäätöön oli vielä varaa ja näin me teimme. Kokonaisuudessaan esitykset onnistuivat paremmin kuin olisi voinut ikinä kuvitella.

Koko musikaalissa parasta oli yhdessä tekeminen! Kaikki nauttivat siitä mitä pääsivät toteuttamaan ja jokainen antoi todella kaikkensa täydellä sydämellä musikaalia varten. Myös yhteishengen synty bändiläisten ja näyttelijöiden välillä oli varmasti yksi iso kohokohta koko musikaaliprojektissa! Ikimuistoisen kokemuksen lisäksi saimme runsaasti uusia ystäviä toisistamme.

 

Milana Itäpää, 2. vuoden opiskelija

sekä muu musikaalitiimi

 

P.S. Musikaalimme sai runsaasti julkisuutta ja kehuja mediassa! Sekä ilmaiset päivänäytökset yhdeksäsluokkalaisille ja lukiolaisille että maksullinen iltanäytös kaikille kiinnostuneille esitettiin täysille katsomoille. Käy kurkistamassa linkkien taakse, mitä musikaalistamme kirjoitettiin (tosin osa sisällöistä näkyy vain lehtien tilaajille):

Moreenimedia

Ylöjärven Uutiset

Aamulehti

 

Muistoja ensimmäisen lukiovuoden ensimmäisistä päivistä

Aloitin lukion 9.8.2018 kello 8.15, eli ensimmäinen vuosi on jo takana päin. Ensimmäinen päivä lukiossa oli vuosi sitten oikeastaan juuri sitä mitä osasin silloin jo odottaakin, eli tutustumista uusiin kavereihin ja opettajiin sekä koko opiskeluympäristöön. Normaali opiskelu aloitettiin kuitenkin jo toisena koulupäivänä ja totuttelu uuteen kouluun alkoi. Moni asia muuttui. Oman tutun luokan sijasta opiskelukaverit vaihtuivat lähes joka oppitunti, oppitunnit muuttuivat pidemmiksi sekä oma vastuu opiskelusta kasvoi huimasti.  

Ensimmäiset päivät lukiossa olivat vähän sekavia… Oltiin kaikki ihan pihalla siitä, missä piti olla ja milloin. Ensimmäiset päivät olivat kuitenkin myös niitä päiviä, jolloin tutustui uusiin ihmisiin. Vaikka uudet ihmiset vähän jännittivätkin, pystyi hyvin lohduttautumaan sillä ajatuksella, että lukioihin harvoin tullaan vain lähialueilta, eli oli siis todennäköistä, että en ollut ainut yksin seikkailija siinä tilanteessa. Ja näin vuotta myöhemmin tiedän, että en todellakaan ollut ainoa, joka pohti uusien kaverien saamista. 

Ensimmäisinä päivinä, viikkoina ja jopa vielä muutamankin kuukauden päästä päähäni tuli monia kysymyksiä, kuten onko lukio-opiskelu paljon rankempaa kuin yläasteella tai pitääkö jo ensimmäisenä vuotena tietää mitä aikoo kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi mielessä kävivät myös muiden maininnat siitä, että lukiossa numerot laskevat… Mitä jos en pärjäisikään? 

Vastausta siihen, onko lukiossa opiskelu rankempaa kuin yläasteella, ei varsinaisesti voi antaa, koska se on tietysti yksilöllistä. Itselleni (ja varmaankin yleisesti) lukio-opiskelu on haastavampaa, sillä täytyy ottaa huomioon, että lukiokurssien sisältövaatimukset ovat suurempia, joten pitää käyttää erilaisia opiskelumenetelmiä saadakseen kaiken opin sisäistettyä. Vaadittu työmäärä voi iskeä päin naamaa, etenkin minunlaisilleni ihmisille, jotka ovat selvinneet peruskoulussa vähäisellä opiskelumäärällä.  

Omalla kohdallani yksi lukioon menemisen tärkeimmistä syistä oli se, että saisin kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mitä oikein elämältä haluan. Paniikki iski silti jo toisessa jaksossa, kun opot tulivat luokkaan ja sanoivat, että nyt ne kirjoitettavat aineet laitetaan Wilmaan. Tosiasia kuitenkin onneksi oli, että kirjoitettavat aineet mietittiin vain alustavasti ja valintoja saa muokata myöhemmin. Kirjoitettavia aineita aletaan miettiä jo ensimmäisenä vuonna senkin takia, että osaisi valita mahdollisimman oikeat kurssit lukion ajalle. 

Palatkaamme myös vielä siihen lukiossa pärjäämiseen. Numerot voivat laskea aluksi, mutta kun oikean opiskelutyylin oppii, alkavat numerot todennäköisesti parantumaan. Eli hyvä ykkösvuoden opiskelija, älä lannistu, vaikka ensimmäiset kurssinumerot olisivat huonoja, koska se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei lukio olisi sinun paikkasi. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Eikä kaikilla sitä paitsi edes laske numerot – itselläni ne ovat joissakin aineissa jopa nousseet!  

 

Julia Mustajärvi, 2. vuoden opiskelija

 

#rajatonlukuvuosi

Opiskelijoita hyppää penkiltä ilmaan

Toukokuun lopussa ollaan, huh heijaa! Lukuvuosi on hurahtanut uskomattomalla vauhdilla. Tästä blogista voi hyvin selailla kuukausia taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea tulikaan koettua.

Tärkeintä tässä lukuvuodessa on koulumme kannalta ollut uudistuneen Yrittäjyyslinjan hyvä starttaus. Alku on ollut lupaava, sillä statuksemme yrittäjyyden erityislukiona on tullut varsin hyvin tunnetuksi niin Pirkanmaalla kuin valtakunnallisestikin – sen verran ahkerasti olemme olleet mediassa ja eri tapahtumissa! Varsinkin Valossa järjestetty Yrittäjyyskasvatusfoorumi toi näkyvyyttä ja mahdollisuuden keskustella yrittäjyyskasvatuksen tulevaisuudesta. Kaiken kaikkiaan yrittäjyyslinjalaiset ovatkin olleet monessa mukana: on järjestetty erityyppisiin tilaisuuksiin ohjelmaa ja kahvituksia, vierailtu yrityksissä, opiskeltu yrittäjyyden perusasioita ja tehty projektihommia. Hienointa on ollut se, että ykkösten yrittäjyyslinjalaiset ovat ryhmäytyneet mainiosti keskenään, vaikka he ovat lukiomme kaikkien aikojen isoin yrittäjyysporukka – he ovat oppineet tuntemaan toisensa heikkouksineen ja vahvuuksineen ja heillä on selvästikin yhdessä hauskaa!

Myös vanhan opetussuunnitelman mukaan opiskelleet toisen ja kolmannen vuoden yrittäjyysopiskelijat ovat ahkeroineet tapahtumien parissa. Lisäksi he ovat reissanneet niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On ollut kisamatkoja, Slush!-säpinää ja vilkasta omaa yritystoimintaa. Uskalla yrittää -kisan finaali huipentui presidentti Sauli Niinistölle pitchaamiseen, ja Taitajat-kilvassa miteltiin hurjan monta päivää pisteitä keräten. Kauan odotettu kolmannen vuoden yrittäjyysopiskelijoiden Berliinin-reissu tarjosi paitsi rentoa matkailua myös kansainvälisiin yrityksiin tutustumista.

 

 

Muidenkin kuin yrittäjyyslinjalaisten kouluvuosi on täyttynyt tohinasta: ESN-vaihtoja ja kielikurssimatkoja eri puolille Eurooppaa on tehty runsaasti ja teemapäiviä pidetty aina SUN-päivästä sählyturnauksiin ja ilmastoviikkoon. Tuutoreilla ja opiskelijakunnan hallituksella on riittänyt hommia! Entä opetus? Sekin on taatusti ollut monipuolista: maininnan arvoisia uusia avauksia opetuksen puolella ovat olleet esimerkiksi ruotsin kielen Eklasstandem-tunnit, kuvataiteen ja psykologian yhteistyö, liikunnan yhdistäminen tiimijaksoon sekä viidennen jakson kaksoistuntikokeilu. Lisäksi vuoden kulkua ovat tietenkin tuttuun tapaan tahdittaneet ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, wanhojentanssit ja penkkarit. Huomenna edessä on kaiken kruunu: kouluvuoden päättävät keväiset ylioppilasjuhlat!

Ai niin, tänä lukuvuonna myös lanseerasimme omaperäiset hashtagit lukiomme markkinoinnin tueksi: kukaan Instagram-tiliämme seurannut ei ole voinut välttyä termeiltä #rajatontulevaisuus, #rajatonmahdollisuus, #rajatonvapaus ja #rajatonluovuus. Näitä sanoja on käytetty monimerkityksellisesti ja leikitellen, mutta toisaalta myös tosissaan: tahdomme olla nimenomaan tulevaisuuteen katsova, mahdollisuuksia tarjoava ja ennen kaikkea toimimaan innostava koulu! Lukion ei pidä jämähtää vain ylioppilaskirjoituksilla pelottelevaksi hiostuslaitokseksi, vaan tarjota aidosti eväitä elämään. Meidän koulumme antaa opiskelijoille monipuolisesti valmiuksia itsensä kehittämiseen sekä mielekkäitä tulevaisuuden työelämä- ja elämänhallintataitoja. Haluamme, että Ylöjärven lukiossa viihtyvät niin opiskelijat kuin opettajatkin. Saamiemme palautteiden perusteella olemme oikealla tiellä, mutta kehityskohteita ja uusia ideoitakin on toki jo mietintämyssyssä. Haa, meistä kuulette vielä: kenties olemme kymmenen vuoden päästä ”se vetovoimainen, opiskelun mielekkyyteen panostava lukio, joka uudisti opettajan ammatin”, kuka tietää!

Juuri nyt on kuitenkin aika hengähtää – tunnelmallisia ylioppilasjuhlia ja leppoisaa lomaa ihan kaikille 🙂

 

Taru Kumara-Moisio,

Ylöjärven lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä markkinointitiimin 2018-2019 jäsen

 

 

 

Luku-urakkaa riitti Punni-palkintoraatilaisena

Olin tänä lukuvuonna nuorten edustajana mukana Punni-palkintoraadissa. Palkinto jaetaan vuosittain Tampereella kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Palkinnon arvo on 4000 euroa.

 

Kunnon luku-urakka

Raadin jäsenenä luin yhteensä vajaat 50 kirjaa. Osa oli lyhyitä lastenkirjoja, mutta mukana oli myös paksuja, keskimäärin 300 sivun nuorten romaaneja. Urakka oli siis melko suuri!

Aikani riitti hyvin, mutta välillä koin turhautuneisuutta, jos kirja oli pitkästyttävä – ja näin pääsi käymään muutaman kirjan kanssa.

 

Yksi voittaja, kolme kunniamainintaa

En ole ennen ollut mukana palkintoraadissa, joten kokemus oli uusi. Muut raadin jäsenet olivat mukavia ja tunnelma oli rento. Kirjoista keskusteleminen oli mielenkiintoista, ja oli kiva kuulla eri tahojen eli mm. kuvittajan ja kirjailijan näkökantoja eri teoksista. Olimme hyvin samanmielisiä kirjoista ja pääsimme helposti kärkinelikon tuntumaan.

Voittajan valinta olikin sitten vähän vaikeampaa, sillä nämä kaikki neljä kirjaa olivat vaikuttavia ja eri genrejen edustajia. Palkinnon voitti lopulta Mitä on punk? -tietokirja, ja annoimme kolmelle muulle kirjalle kunniamaininnat.

 

 

Vaikuttavia teoksia

Kaiken kaikkiaan palkintoehdokkaissa oli minusta monia hyviä kirjoja, joita voin lämpimästi suositella. Omat suosikkini olivat varmaankin Sydänhengitystä, Pese hampaat ennen kuin pussaat sekä Järistyksiä. Varsinkin teokset Sydänhengitystä ja Järistyksiä ovat hyvin ajankohtaisia ja nuoren elämää syvästi puhuttelevia kirjoja. Tämän vuoksi kuka tahansa nuori voisi lukea nuo kirjat.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja ainutlaatuinen. Onneksi lähdin mukaan tähän projektiin!

 


Wilma Bruun, 2. vuoden opiskelija