In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Muistoja ensimmäisen lukiovuoden ensimmäisistä päivistä

Aloitin lukion 9.8.2018 kello 8.15, eli ensimmäinen vuosi on jo takana päin. Ensimmäinen päivä lukiossa oli vuosi sitten oikeastaan juuri sitä mitä osasin silloin jo odottaakin, eli tutustumista uusiin kavereihin ja opettajiin sekä koko opiskeluympäristöön. Normaali opiskelu aloitettiin kuitenkin jo toisena koulupäivänä ja totuttelu uuteen kouluun alkoi. Moni asia muuttui. Oman tutun luokan sijasta opiskelukaverit vaihtuivat lähes joka oppitunti, oppitunnit muuttuivat pidemmiksi sekä oma vastuu opiskelusta kasvoi huimasti.  

Ensimmäiset päivät lukiossa olivat vähän sekavia… Oltiin kaikki ihan pihalla siitä, missä piti olla ja milloin. Ensimmäiset päivät olivat kuitenkin myös niitä päiviä, jolloin tutustui uusiin ihmisiin. Vaikka uudet ihmiset vähän jännittivätkin, pystyi hyvin lohduttautumaan sillä ajatuksella, että lukioihin harvoin tullaan vain lähialueilta, eli oli siis todennäköistä, että en ollut ainut yksin seikkailija siinä tilanteessa. Ja näin vuotta myöhemmin tiedän, että en todellakaan ollut ainoa, joka pohti uusien kaverien saamista. 

Ensimmäisinä päivinä, viikkoina ja jopa vielä muutamankin kuukauden päästä päähäni tuli monia kysymyksiä, kuten onko lukio-opiskelu paljon rankempaa kuin yläasteella tai pitääkö jo ensimmäisenä vuotena tietää mitä aikoo kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi mielessä kävivät myös muiden maininnat siitä, että lukiossa numerot laskevat… Mitä jos en pärjäisikään? 

Vastausta siihen, onko lukiossa opiskelu rankempaa kuin yläasteella, ei varsinaisesti voi antaa, koska se on tietysti yksilöllistä. Itselleni (ja varmaankin yleisesti) lukio-opiskelu on haastavampaa, sillä täytyy ottaa huomioon, että lukiokurssien sisältövaatimukset ovat suurempia, joten pitää käyttää erilaisia opiskelumenetelmiä saadakseen kaiken opin sisäistettyä. Vaadittu työmäärä voi iskeä päin naamaa, etenkin minunlaisilleni ihmisille, jotka ovat selvinneet peruskoulussa vähäisellä opiskelumäärällä.  

Omalla kohdallani yksi lukioon menemisen tärkeimmistä syistä oli se, että saisin kolme vuotta lisäaikaa miettiä, mitä oikein elämältä haluan. Paniikki iski silti jo toisessa jaksossa, kun opot tulivat luokkaan ja sanoivat, että nyt ne kirjoitettavat aineet laitetaan Wilmaan. Tosiasia kuitenkin onneksi oli, että kirjoitettavat aineet mietittiin vain alustavasti ja valintoja saa muokata myöhemmin. Kirjoitettavia aineita aletaan miettiä jo ensimmäisenä vuonna senkin takia, että osaisi valita mahdollisimman oikeat kurssit lukion ajalle. 

Palatkaamme myös vielä siihen lukiossa pärjäämiseen. Numerot voivat laskea aluksi, mutta kun oikean opiskelutyylin oppii, alkavat numerot todennäköisesti parantumaan. Eli hyvä ykkösvuoden opiskelija, älä lannistu, vaikka ensimmäiset kurssinumerot olisivat huonoja, koska se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei lukio olisi sinun paikkasi. Tsemppiä ja kärsivällisyyttä! Eikä kaikilla sitä paitsi edes laske numerot – itselläni ne ovat joissakin aineissa jopa nousseet!  

 

Julia Mustajärvi, 2. vuoden opiskelija

 

#rajatonlukuvuosi

Toukokuun lopussa ollaan, huh heijaa! Lukuvuosi on hurahtanut uskomattomalla vauhdilla. Tästä blogista voi hyvin selailla kuukausia taaksepäin ja muistella, mitä kaikkea tulikaan koettua.

Tärkeintä tässä lukuvuodessa on koulumme kannalta ollut uudistuneen Yrittäjyyslinjan hyvä starttaus. Alku on ollut lupaava, sillä statuksemme yrittäjyyden erityislukiona on tullut varsin hyvin tunnetuksi niin Pirkanmaalla kuin valtakunnallisestikin – sen verran ahkerasti olemme olleet mediassa ja eri tapahtumissa! Varsinkin Valossa järjestetty Yrittäjyyskasvatusfoorumi toi näkyvyyttä ja mahdollisuuden keskustella yrittäjyyskasvatuksen tulevaisuudesta. Kaiken kaikkiaan yrittäjyyslinjalaiset ovatkin olleet monessa mukana: on järjestetty erityyppisiin tilaisuuksiin ohjelmaa ja kahvituksia, vierailtu yrityksissä, opiskeltu yrittäjyyden perusasioita ja tehty projektihommia. Hienointa on ollut se, että ykkösten yrittäjyyslinjalaiset ovat ryhmäytyneet mainiosti keskenään, vaikka he ovat lukiomme kaikkien aikojen isoin yrittäjyysporukka – he ovat oppineet tuntemaan toisensa heikkouksineen ja vahvuuksineen ja heillä on selvästikin yhdessä hauskaa!

Myös vanhan opetussuunnitelman mukaan opiskelleet toisen ja kolmannen vuoden yrittäjyysopiskelijat ovat ahkeroineet tapahtumien parissa. Lisäksi he ovat reissanneet niin Suomessa kuin ulkomaillakin. On ollut kisamatkoja, Slush!-säpinää ja vilkasta omaa yritystoimintaa. Uskalla yrittää -kisan finaali huipentui presidentti Sauli Niinistölle pitchaamiseen, ja Taitajat-kilvassa miteltiin hurjan monta päivää pisteitä keräten. Kauan odotettu kolmannen vuoden yrittäjyysopiskelijoiden Berliinin-reissu tarjosi paitsi rentoa matkailua myös kansainvälisiin yrityksiin tutustumista.

 

 

Muidenkin kuin yrittäjyyslinjalaisten kouluvuosi on täyttynyt tohinasta: ESN-vaihtoja ja kielikurssimatkoja eri puolille Eurooppaa on tehty runsaasti ja teemapäiviä pidetty aina SUN-päivästä sählyturnauksiin ja ilmastoviikkoon. Tuutoreilla ja opiskelijakunnan hallituksella on riittänyt hommia! Entä opetus? Sekin on taatusti ollut monipuolista: maininnan arvoisia uusia avauksia opetuksen puolella ovat olleet esimerkiksi ruotsin kielen Eklasstandem-tunnit, kuvataiteen ja psykologian yhteistyö, liikunnan yhdistäminen tiimijaksoon sekä viidennen jakson kaksoistuntikokeilu. Lisäksi vuoden kulkua ovat tietenkin tuttuun tapaan tahdittaneet ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen, wanhojentanssit ja penkkarit. Huomenna edessä on kaiken kruunu: kouluvuoden päättävät keväiset ylioppilasjuhlat!

Ai niin, tänä lukuvuonna myös lanseerasimme omaperäiset hashtagit lukiomme markkinoinnin tueksi: kukaan Instagram-tiliämme seurannut ei ole voinut välttyä termeiltä #rajatontulevaisuus, #rajatonmahdollisuus, #rajatonvapaus ja #rajatonluovuus. Näitä sanoja on käytetty monimerkityksellisesti ja leikitellen, mutta toisaalta myös tosissaan: tahdomme olla nimenomaan tulevaisuuteen katsova, mahdollisuuksia tarjoava ja ennen kaikkea toimimaan innostava koulu! Lukion ei pidä jämähtää vain ylioppilaskirjoituksilla pelottelevaksi hiostuslaitokseksi, vaan tarjota aidosti eväitä elämään. Meidän koulumme antaa opiskelijoille monipuolisesti valmiuksia itsensä kehittämiseen sekä mielekkäitä tulevaisuuden työelämä- ja elämänhallintataitoja. Haluamme, että Ylöjärven lukiossa viihtyvät niin opiskelijat kuin opettajatkin. Saamiemme palautteiden perusteella olemme oikealla tiellä, mutta kehityskohteita ja uusia ideoitakin on toki jo mietintämyssyssä. Haa, meistä kuulette vielä: kenties olemme kymmenen vuoden päästä ”se vetovoimainen, opiskelun mielekkyyteen panostava lukio, joka uudisti opettajan ammatin”, kuka tietää!

Juuri nyt on kuitenkin aika hengähtää – tunnelmallisia ylioppilasjuhlia ja leppoisaa lomaa ihan kaikille 🙂

 

Taru Kumara-Moisio,

Ylöjärven lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä markkinointitiimin 2018-2019 jäsen

 

 

 

Luku-urakkaa riitti Punni-palkintoraatilaisena

Olin tänä lukuvuonna nuorten edustajana mukana Punni-palkintoraadissa. Palkinto jaetaan vuosittain Tampereella kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Palkinnon arvo on 4000 euroa.

 

Kunnon luku-urakka

Raadin jäsenenä luin yhteensä vajaat 50 kirjaa. Osa oli lyhyitä lastenkirjoja, mutta mukana oli myös paksuja, keskimäärin 300 sivun nuorten romaaneja. Urakka oli siis melko suuri!

Aikani riitti hyvin, mutta välillä koin turhautuneisuutta, jos kirja oli pitkästyttävä – ja näin pääsi käymään muutaman kirjan kanssa.

 

Yksi voittaja, kolme kunniamainintaa

En ole ennen ollut mukana palkintoraadissa, joten kokemus oli uusi. Muut raadin jäsenet olivat mukavia ja tunnelma oli rento. Kirjoista keskusteleminen oli mielenkiintoista, ja oli kiva kuulla eri tahojen eli mm. kuvittajan ja kirjailijan näkökantoja eri teoksista. Olimme hyvin samanmielisiä kirjoista ja pääsimme helposti kärkinelikon tuntumaan.

Voittajan valinta olikin sitten vähän vaikeampaa, sillä nämä kaikki neljä kirjaa olivat vaikuttavia ja eri genrejen edustajia. Palkinnon voitti lopulta Mitä on punk? -tietokirja, ja annoimme kolmelle muulle kirjalle kunniamaininnat.

 

 

Vaikuttavia teoksia

Kaiken kaikkiaan palkintoehdokkaissa oli minusta monia hyviä kirjoja, joita voin lämpimästi suositella. Omat suosikkini olivat varmaankin Sydänhengitystä, Pese hampaat ennen kuin pussaat sekä Järistyksiä. Varsinkin teokset Sydänhengitystä ja Järistyksiä ovat hyvin ajankohtaisia ja nuoren elämää syvästi puhuttelevia kirjoja. Tämän vuoksi kuka tahansa nuori voisi lukea nuo kirjat.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja ainutlaatuinen. Onneksi lähdin mukaan tähän projektiin!

 


Wilma Bruun, 2. vuoden opiskelija

Huippuvuosi Yrittäjyyslinjalla

Ensimmäinen vuotemme Yrittäjyyslinjalla on lopuillaan. Kuluneen vuoden aikana olemme oppineet uutta, mokailleet, nauraneet ja huutaneet toisillemme. Litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin luokkiemme hyvä yhteishenki ja yhdessä tekeminen. Vaikka olemme 18X ja 18Y, teemme paljon asioita yhdessä ja olemme kuin yksi luokka. Olemme niin tiivis porukka, ettemme edes muista, kummalla luokalla kukin on.

 

Yrittäjyyskasvatusfoorumi ja ”Nuoria somettaa” onnistuivat hienosti

Ensimmäisten viikkojen aikana olimme 24h-leirillä Antaverkassa. Siellä aloimme tutustua toisiimme ja tutustuminen jatkui koko syksyn ajan. Nykyään tunnemme toisemme niin hyvin, että tiedämme toistemme mielipiteet, tavat ja tottumukset, esimerkiksi ketkä ovat ”matti myöhäisiä”.

Joulukuussa aloimme järjestää Yrittäjyyskasvatusfoorumia yhdessä vanhempien yrittäjyyslinjalaisten kanssa. Jakauduimme tiimeihin, joilla oli eri osa-alueet vastuullaan. Valmisteluihin käytimme paljon aikaa, ja tuntui siltä, että sitä olisi voinut tarvita enemmänkin. Kuitenkin kaikki tiimimme onnistuivat tapahtumapäivänä erinomaisesti ja saimme osallistujilta paljon positiivista palautetta.

Yrittäjyyskasvatusfoorumia seurasi huhtikuussa ”Nuoria somettaa”, joka oli suurin tapahtuma, jonka olemme tähän mennessä järjestäneet. Jokainen teki töitä ahkerasti monta kuukautta ennen tapahtumaa ja se näkyi hienosti onnistuneessa illassa.

 

Erityiskursseja

Yrittäjyyslinjan kursseilla oppimisemme perustuu enemmän tekemiseen kuin teoriaan. Teoreettisen lukio-opetuksen rinnalla tekemällä oppiminen helpottaa koulupäiviäkin. Kurssien sisältö vaihtelee suuresti. Olemme muun muassa myyneet radiomainospaikkoja yrityksille, järjestäneet tapahtumia ja oppineet myynti- ja asiakaspalvelutaitoja. Jokainen kurssi on ollut hyödyllinen.

Vaikka oman yrityksen perustaminen ei kiinnostaisi, oppii Yrittäjyyslinjalla myös tulevaisuudessa tarvittavia työskentelytaitoja. Kursseilla oppii yleisesti elämässä tarvittavia tietoja ja taitoja, joita ei tavallisilla lukiokursseilla opeteta. Olemme tehneet monia hyödyllisiä projekteja, mutta toki meillä on vielä paljon opittavaa tulevinakin vuosina.

 

 

Hauskanpitoa

Hauskaa yrittäjyyslinjalaiset osaavat pitää, ja tästä kertoo päivämme Kangasalan Tredun kondiittorilinjan vieraina. Päästyämme Kangasalle meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti leipoa suolaisia leivonnaisia. Meille kerrottiin tämän olevan kisa, jolloin luokkiemme kilpailuhenkisimmät innostuivat toden teolla leipomisesta. Leivonnaisten täytteitä tippui pöydälle ja maut sekoittuivat keskenään, mutta se ei haitannut menoa. Päivän lopussa jokaisella oli kertakäyttötakki leivonnaisten täytteissä ja leveä hymy kasvoillaan.

Lopuksi haluamme kiittää kaikkia meitä kuluneena vuotena opettaneita, Yrittäjyyslinjan ohjausryhmää ja etenkin omia opettajiamme Miia Bergmania ja Kaisa Remulaa!

 

Nea Kork ja Ronja Raittinen, Yrittäjyyslinjan ensimmäisen vuoden opiskelijoita

(Juttu julkaistu myös Ylöjärven Markkinasanomissa toukokuussa 2019)

Ilmastoviikosta toivoa tulevaisuuteen

Ylöjärven lukiossa vietettiin 8.4.-12.4. välisenä aikana ilmastoviikkoa, jonka tarkoituksena oli saada nuoret ajattelemaan enemmän ilmastoa. Tämä toteutettiin erilaisin tempauksin ja tietoiskuin, joita koulussa järjestettiin. 

 

Ilmastoasiantuntijoita puhumassa

Ilmastoaiheinen teemaviikko on näkynyt niin koulun sisustuksessa kuin teoissa ja tapahtumissakin. Heti ilmastoviikon maanantaina lukiossa vieraili Sitran asiantuntijapuhuja Oras Tynkkynen, joka tuli puhumaan nuorille ilmasto-ongelmista ja toivosta – siitä, kuinka jokainen pystyy vielä vaikuttamaan asioihin omilla teoillaan.

Lisäksi koulussa oli viikon mittaan esittäytymässä muun muassa ympäristöjärjestö Greenpeace, jonka mukana kouluun tuli myös kutsumattomia ilmastoaktivisteja, jotka herättivät näkökulmillaan keskustelua laajemminkin Ylöjärvellä. Heistä annettiin palautetta.

 

 

 

Pienet teot esille

Esiintyjien lisäksi ilmastoviikko näkyi myös todella vahvasti koulussa muuten. Tarjolla oli monenlaisia tietoiskuja – niin opiskelijoiden kuin esimerkiksi ruokalan henkilökunnankin tekemiä. Opiskelijoita palkittiin muun muassa suklaalla, jos oli syönyt lautaseltaan kaiken ruoan eikä heittänyt sitä hukkaan. Lisäksi kaikkia haastettiin tulemaan kouluun mieluiten julkisilla kulkuvälineillä ja olemaan ostamatta mitään turhaa ja tarpeetonta. Koulun Instagram-tili oli ahkerassa käytössä. Joillakin oppitunneilla opettajat sisällyttivät oppituntien aiheisiin ilmastoasioita esimerkiksi peleinä tai muuten oppiaineeseen liittyvinä töinä.   

 

Ilmastoaiheinen sisustus

Lukiossa panostettiin ilmastoviikon aikana kaiken muun lisäksi myös ilmastoaiheiseen sisustukseen, sillä opiskelijat pääsivät tekemään erilaisia postereita koulun seinille. Yrittäjyyslinjalaiset koristelivat jopa kierreportaat. Näkyville nousi karua faktaa esimerkiksi vedenkulutuksesta ja vaateteollisuudesta sekä myös parannusehdotuksia. Lisäksi seiniltä löytyi QR-koodeilla varustettuja julisteita ja koulun info-tv:stä jaettiin lisätietoja.

 

 

Äidinkielentunneilla kirjoitettiin paitsi artikkeleja myös mielipidekirjoituksia ilmastoaiheista. Tässä muutama vetoomus kaikille luettavaksi:

 

Sähköautoilla maapallo kuntoon

Ilmastonmuutoksesta puhutaan nykyään paljon, ja se on itse asiassa yksi tärkeimmistä teemoista juuri käynnissä olevissa eduskuntavaaleissa. Meidän kaikkien tulisi nyt tehdä pieniä ja suuria asioita, jotta maapallomme säilyy tulevillekin sukupolville!

Siksipä kysyn: onko sinullakin jo sähköauto? Jos ei ole, miksi et ole jo hankkimassa sellaista? Sähköautot ovat Suomen tulevaisuus, sillä nykyiset bensalla tai dieselillä kulkevat autot tuottavat valtavasti päästöjä. Sähköautot sen sijaan eivät juuri ollenkaan! Ajaessa ne ovat täysin päästöttömiä, ja ainoat niistä aiheutuvat päästöt tulevat sähkön tuotannosta riippuen siitä, millä tavalla auton akkuun ladattava sähköenergia on tuotettu. Sähköauton nakkaat vain yöksi latautumaan ja voit huristella seuraavana päivänä asioillesi. Kunhan sähköautot yleistyvät, latauspaikkoja tulee varmasti olemaan vielä todella paljon enemmän kuin nyt ja sähköauton käyttö helpottuu vielä lisää.

Sähköautot ovat siis muuten aivan muiden autojen näköisiä, mutta ne vain toimivat sähköllä. Siksi niiden käyttämiseen siirtymisen ei pitäisi olla suurempi ongelma.

Jos siis välität yhtään lapsistasi ja elinympäristöstäsi, hanki pian sähköauto! Maapallo tarvitsee meitä, ja ennen kaikkea me ja meidän lapsemme tarvitsemme maapalloa. Ei siis anneta sen joutua huonoon jamaan. Kaikki yhdessä sähköautoilla ilmastonmuutosta vastaan!

Huolestunut sähköautoilija

 

Tuhotaan maailma syömällä lihaa?

Mielestäni jokaisen pitäisi siirtyä syömään pelkästään kasvisruokaa tai ainakin vähentää huomattavasti lihan syöntiä. Karjatalous on merkittävä ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasujen tuottaja ja lisäksi lihantuotanto aiheuttaa monia muitakin haittoja ympäristölle. Miksi kukaan haluaisi pilata sekä ympäristön että oman terveytensä syömällä lihaa? Jos lihansyönnin lopetus tuntuu ylitsepääsemättömältä, ainakin punaisen lihan voisi jättää pois. Teollisuusmaissa lihaa syödään noin 80 kiloa ihmistä kohden vuodessa, mikä on todella paljon. Tutkimuksien mukaan lihan tuotanto aiheuttaa 51 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Kaikki voisivatkin miettiä, millaisia vaikutuksia lihan tuotannolla on.

Kasvisruokaan siirtyminen olisi myös eettisesti parempi valinta, sillä ethän sinä haluaisi ihmisenkään lihaa syödä. Tuntuu hassulta, että jotkut sanovat olevansa eläinrakkaita ja samalla syövät kuitenkin teurastettua lihaa. Nykyään tuntuu onneksi olevan enemmän muodissa olla syömättä lihaa kuin ehkä joskus aikaisemmin. Kaikin puolin ajateltuna lihan syöminen on turhaa, joten miksi silti ihmiset syövät lihaa ja tuhoavat samalla niin ympäristön, oman terveytensä kuin eläinten oikeudetkin?

Aloita kasvissyönti heti, sillä nyt tarvitaan tekoja eikä pelkästään puhetta

 

Miksi et auta pelastamaan ilmastoa nyt, kun joudut tekemään sen joka tapauksessa

Pyöräilen kouluun, vaikka pääsisin bussilla. Mitä se hyödyttää, sillä bussi ajaa saman matkan joka tapauksessa. Voisin alkaa vegaaniksi, mutta onko siinä mitään merkitystä, kun lihaa tuotetaan kuitenkin. Nämä ajatukset käyvät helposti mielessä, kun alkaa miettimään omia ilmastotekojaan. Usein ilmastoteot ja omassa elämässä tehdyt muutokset ilmaston vuoksi tuntuvat turhilta, koska maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät mieti ilmastoa tai sen suojelemista. On kuitenkin muistettava, että pienetkin teot ympäristön hyväksi ovat askel parempaan elämään.

Ilmaston suojeleminen ja ilmaston tila ovat huomioon otettavia asioita joka puolella maailmaa. Välillä on vaikeaa uskoa, että yksittäisten ihmisten ilmastoteoilla, kuten lihasta luopumisella tai sähköauton hankinnalla, olisi jotakin merkitystä ilmastoa ajatellen. Näitä “yksittäisiä henkilöitä” on kuitenkin maailman joka kolkassa, ja heidän joukkonsa onkin paljon suurempi kuin osaat arvatakaan.

Ihmiset eri puolilla maailmaa ovat jatkuvasti kovan ryhmäpaineen alaisena. Tästä voi kuitenkin olla myös hyötyä. Kun yhä useampi ihminen alkaa miettimään kulutustottumuksiaan ja puhumaan ilmaston suojelemisen tärkeydestä, on hyvin mahdollista, että mitä suuremmaksi pieniä ympäristötekoja tekevä ihmisjoukko kasvaa, sitä suuremmalla todennäköisyydellä yhä useammat ihmiset lähtevät siihen mukaan. Tällä tavoin ilmastoa ajattelevien ihmisten määrä kasvaa ja sitä kautta myös niiden pienien arkielämän muutosten, kuten lihan jättämisen tai vähentämisen ruokavaliosta tai lyhyimpien matkojen pyöräilyn, tekeminen onkin paljon merkityksellisempi asia ilmaston kannalta kuin osaat ajatellakaan. Ilmastoa ei pelasteta yhden ihmisen toimesta, vaan tarvitsemme siihen meitä kaikkia.

CH. L.

 

Mieti kahdesti!

Maapallomme on menossa kovaa vauhtia todella huonoon kuntoon, jos jatkamme samalla tavalla kuin nyt. Kulutamme aivan liikaa luonnonvaroja ja kohta ne oikeasti loppuvat meiltä kesken. Jätämme jälkeemme valtavat määrät jätettä, varsinkin muovijätettä, joka saa luonnon kannalta kamalia asioita aikaan. Muovijätettä kertyy valtamerten pyörteisiin, ja ne jäävät sinne saastuttamaan. Tämä pitäisi saada loppumaan. Esimerkiksi kertakäyttöastioista on luovuttava ja lihan sijasta voisimme valita paremman vaihtoehdon, kuten kasvisruoan. Tämä ei tarkoita tietenkään, että kaikkien on pakko lopettaa lihansyöminen kokonaan, mutta pienellä vähentämiselläkin saamme ihmeitä aikaan.

Suosittelisin myös suosimaan yhä enemmän julkista liikennettä, sillä autoista tulee järkyttäviä päästöjä. Lyhyet matkat voisi aivan hyvin kulkea pyörällä tai kävellen. Jos tämä ei mitenkään ole mahdollista, voisi auton tilalle miettiä sähköautoa. Se olisi ekologisempi vaihtoehto.

Ehkä yksi helpoimmista tavoista on kierrättäminen. Miksi heittää juomapullo roskikseen, kun sen voisi lajitella? Samoin lasit, metallit ja biojätteen voisi kaiken kierrättää oikealla tavalla. Meillä ainakin kotona lajitellaan kaikki mahdollinen, kannustan siis sinuakin siihen!

Suosittelen jokaiselle ihmiselle oman kulutuksen pohtimista ja sen miettimistä, millä tavoin sitä voisi alkaa vähentämään. Edellä mainitsin yksinkertaisiakin tapoja, joista juuri sinä voisit aloittaa oman kulutuksesi vähentämisen.

Jokaisen ihmisen teot merkitsevät

(Tekstit yhdistelty kokonaisuudeksi ÄI2-kurssilaisten tuotoksista.)

 

 

Keskustelua katsomuksista

Tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä meidän koulullamme Katsomusdialogipäivä (7.2.2019). Päivä oli osa Yhteisymmärrysviikkoa, ja sen tarkoituksena oli oppia lisää katsomuksista ja uskonnoista yhdessä keskustellen. Koululle saapui paljon eri katsomuksien edustajavieraita, ja päivän aikana kaikki pääsivät pienissä ryhmissä keskustelemaan muutaman eri katsomuksen edustajan kanssa. Edustajia olivat muun muassa muslimi, mormoni, buddhalainen, joogi ja eläinaktivisti.

 

 

Käytännön esimerkkejä

Itse pääsin keskustelemaan mormonin, buddhalaisen ja eläinaktivistin kanssa. Vaikka buddhalaisuus ja mormonien uskonto olivat minulle ennestään tuttuja käsitteitä, en tiennyt niistä käytännössä mitään, joten oli kiinnostavaa päästä kuulemaan niistä lisää. En myöskään ollut aikaisemmin ajatellut, että eläinaktivismi voitaisiin laskea yhdeksi katsomukseksi, mutta kun pääsin kuuntelemaan paikalla ollutta eläinaktivistia, ymmärsin hyvin, miksi se oli otettu muiden katsomusten joukkoon.

Mielenkiintoisinta oli, kun ihmiset kertoivat sellaisista elintavoistaan, jotka poikkesivat omistani, sillä monet niistä asioista auttoivat ymmärtämään, miten katsomus voi vaikuttaa elämään.

 

  

 

Ensi lukuvuonna uudelleen?

Mielestäni päivä oli erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sillä se, että meille tarjotaan mahdollisuus oppia eri katsomuksista, lisää meidän ymmärrystämme maailmasta ja muista ihmisistä. Ajattelen, että kun meille annetaan tietoa muista katsomuksista ja kulttuureista, vähentää se mahdollisia ennakkoluuloja ja sopimatonta käytöstä muita kohtaan.

Olisi hienoa, jos Katsomusdialogipäivä järjestettäisiin ensi lukuvuonna uudelleen, mutta lisäksi olisi kiva, jos päivän aikana olisi mahdollista tavata useamman kuin kolmen katsomuksen edustajia.

 

Eeva Vahantapohja, 1. vuoden opiskelija

Toista kertaa wanhojentanssien pyörteissä

Olen abiturientti, mutta osallistuin siitä huolimatta wanhojentansseihin myös tänä vuonna, koska kurssilla oli liian vähän tyttöjä. Liikunnanopettaja pyysi muutaman abin mukaan pari viikkoa ennen itse tansseja. Koska osasimme tanssit jo valmiiksi, harjoitteluun ei tarvittu aikaa toisin kuin esimerkiksi ykkösluokkalaisilla.

Tanssit ovat monelle lukiolaiselle tärkeä ja ikimuistoinen hetki. Monet odottavat wanhojentansseja monta vuotta. Itse muistan jo alakoulussa ihastelleeni tanssijoiden hienoja mekkoja.

 

Valmistautumisstressiä

Siitä asti, kun aloitin lukion, on tuo ”prinsessapäivä” ollut ajatuksissani ja monien ystävien kanssa siitä on puhuttu. Monet sopivat tanssiparinsa jo ensimmäisenä vuonna lukiossa (minä mukaan lukien). Tämä tärkeä päivä aiheuttaa monelle nuorelle paljon stressiä ja pohdintaa siitä, onnistuuko kaikki halutulla tavalla. No, kahdet tanssit kokeneena voin sanoa, että tuskin. Jonkun mekko ei olekaan sopiva ja useat mokaavat tanssiaskeleissa. Kaikesta huolimatta wanhojentanssit ovat suurimmalle osalle lukiolaisista ihana päivä eivätkä mokat oikeasti haittaa.

 

 

En muista tarkkaan, paljonko omat wanhojentanssivarusteeni maksoivat. Mekkoon meni ehkä 300 euroa, ja kampaus maksoi muutaman kympin kampaajalla. Tottakai rahaa kului myös meikkien ostamiseen ja kenkiin. Koin päivän kyllä kalliiksi, mutta sanoisin, että se oli sen arvoista (varsinkin kun tanssin samalla mekolla vielä toisen kerran). Abivuonnani wanhat eivät maksaneet ollenkaan, koska en ollut saanut mekkoani myytyä, joten uutta ei tarvinnut ostaa. Ystäväni laittoi hiukseni, joten siihenkään ei mennyt rahaa.

 

Odotettu päivä

Omat wanhojentanssini olivat omasta mielestäni ihanat ja todella odotetut. Päivä alkoi aikaisin kampaajalla, minkä jälkeen ryhdyimme ystäväni kanssa meikkaamaan ja laittautumaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi sitä kyllä voinut nukkua pidempäänkin silloin, koska aikaa jäi kuitenkin runsaasti. Mekkojen pukemisessa meillä oli myös muita apulaisia, kuten äitimme ja siskomme. Monen tunnin laittautumisen jälkeen lähdimme koululle, jossa ensimmäiset tanssit tanssittiin.

Ennen itse tansseja räpsimme paljon kuvia ja kaikista tanssijoista otettiin myös iso ryhmäkuva. Ensimmäiset tanssit esitettiin kotiväelle. Muistan jännittyneen, mutta innostuneen ilmapiirin käytävässä, jossa odotimme tanssien alkamista. Kun tanssit vihdoin saatiin alkuun, niin jännitys alkoi hälvetä. Meillä oli todella hauskaa ja nautimme tanssimisesta koko sydämistämme.

 

 

Monta esiintymiskertaa

Toisena päivänä saimme esiintyä muun muassa ala- ja yläkouluille. Muistan, kun monet alakouluikäiset lapset katselivat hienoja pukuja ihastellen ja miettien, minkä mekon itse haluaisivat. Viimeinen tanssi esitettiin omalle koululle. Siinä kohtaa kaikki jännitys oli jo poissa, koska olimme tanssineet jo niin monta kertaa. Myös wanhojen jatkot olivat jo mielessä. Tärkeintä oli, että pidimme hauskaa ja vedimme täysillä.

Wanhojentanssit olivat ehdottomasti yksi hienoimmista päivistä lukiossa!

 

Eerika Klemettilä, abi

Abiristeilygallup: kymmenen kysymystä abeille

Lukion kolmas vuosi pyörähti käyntiin elokuussa 2018, ja nyt ollaan helmikuussa 2019. Se tarkoittaa sitä, että meistä abiturienteista suurin osa on päässyt lukulomalle! Takana ovat potkiaiset ja penkkarit. Hulinaviikon perjantaina vuorossa olikin sitten kauan odotettu Abiristeily.

Ohjelmaa on siis riittänyt niin, että ei tiedä missä välissä keritä lukemaan. Nyt onkin hyvä aika kysellä meidän ahkerilta abeilta fiiliksiä menneestä, tulevasta ja totta kai Abiristeilystä.

Haastateltavana minulla on neljä abia: Elviina Nurminen, joka käy lukion neljään vuoteen, Milla Hautala, jolla lukiotaipale loppuu ensi syksynä, sekä Sanni Maijala ja Aleksi Mäkiharju, joilla lukuloma on paraikaa käynnissä.

 

1. Miltä tuntuu, kun lukiota on jäljellä enää muutama kuukausi/vuosi/hieman yli puoli vuotta?

Sanni: Hyvältä tuntuu. Helpottaa, kun tietää, että nyt tämä loppuu.

Eepi: Mulla on vielä niin paljon jäljellä, että ei tunnu eroa viime kevääseen.

Milla: Aika sama kuin Eepillä, vaikka mulla onkin vähemmän jäljellä.

Aleksi: En käsitä oikein kokonaan, että kohta pitäis oikeesti elämällään tehä jotain.

 

2. Miten lukiotaipaleesi on tähän asti sujunut?

Sanni: Ihan hyvin on sujunut. Välillä on ollut stressaaviakin aikoja, mutta selvittiin kuitenkin. Olisi sen kolme vuotta voinut huonomminkin viettää.

Eepi: No ihan tarpeeksi hyvin.

Milla: Onhan se nyt sujunut.

Aleksi: Tasaista (ali)suorittamista.

 

3. Millaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?

Sanni: Ensin välivuosi ja sen aikana töitä. Sen jälkeen jatkosta ei niin tarkkaa tietoa. Jos löytyy kiinnostava paikka, niin opiskelemaan.

Eepi: Töitä nyt alkuun.

Milla: Sitä, mitä elämä tuo mukanaan.

Aleksi: Lentsikoita jee eli siis ensin opiskelen lentokonemekaanikoksi ja sitten menen armeijaan.

 

4. Millaisia odotuksia sinulla on abiristeilyn suhteen tai mitä odotat risseltä eniten?

Sanni: Että tulee kiva risteily ja pääsee viettämään vielä viimeisen kerran lukiokavereiden kanssa aikaa ennen kuin tiemme erkaantuvat.

Eepi: Biletystä ja hauskanpitoa.

Milla: Kavereiden kanssa juhlimista.

Aleksi: Pallomerta.

 

5. Aiotko pelata risserallia, ja jos aiot, niin mitkä ovat tavoitteesi pelissä?

Sanni: En aio kyllä pelata.

Eepi: Yritän pelata. Tavoitteita ei sinänsä ole, katsotaan, mitä keksitään.

Milla: En osaa sanoa.

Aleksi: Kyllä, heittää pelikone mereen.

 

6. Kuvittele, että abirisse on ohi. Kuvaile viidellä adjektiivilla reissuasi.

Sanni: Elämyksellinen, hauska, unohtumaton, vauhdikas ja…

Eepi ja Milla: No jos me keksitään yhdessä? Railakas, iloinen, villi, väsynyt, tyytyväinen.

Aleksi: Krapula, köyhä, häpeä, v*tutus, kuolema. (Hmm, toim. huom.: ovatko nämä kaikki varmasti adjektiiveja?)

 

 

7. Mitä otat mukaan risteilylle?

Sanni: Vaatteet, meikit, rahaa ja hyvää mieltä.

Eepi: Samat kuin Sanni.

Milla: Joo, samat kuin kaks edellistä.

Aleksi: Rahaa.

 

8. Mikä on parasta/pahinta, mitä risteilyllä voisi tapahtua?

Sanni: Parasta olisi voittaa miljoonia pelikoneesta. Pahin olis kyllä se, jos hukuttais.

Eepi: Parasta en osaa etukäteen sanoa, mutta varmaan joo laivan uppoominen olis pahin!

Milla: Parasta olis, jos kaikki menis hyvin, eikä tulis mitään draamaa. Pahinta varmaan olis joko toi laivan uppoominen tai sit se, jos joutuis putkaan.

Aleksi: Paras olis jos selviäis hengissä eikä sais turpaan. Pahinta sitten varmaan se, jos sais turpaan.

 

9. Aiotko soittaa kotiin risteilyltä? Jos kyllä, miksi?

Sanni: En usko, että soitan.

Eepi: No enpä kai. Mun ”anoppi” tulee risselle valvojaks, niin mulla on vähän niin kuin kotiväki mukana.

Milla: Siis en, eivaa ehkä sitte, jos Eepi tippuis mereen.

Aleksi: En.

 

10. Monenko promillen selfieitä aiot jakaa somessa?

Sanni: Tavoite ainakin on, että en jaa.

Eepi: No se nyt on varma, että vaikka en aio jakaa, niin jaan silti.

Milla: Komppaan Eepiä.

Aleksi: En jaa selfietä vaan videoita pallomerestä.

 

Kiitos haastattelusta!

 

Annu Mattila, abi

Penkkarit 2019 – ikimuistoinen päivä

Omat penkkarini olivat tapahtuma, jota olin odottanut jo monien vuosien ajan. Alakoulussa penkkarirekkojen saapuminen koululle oli aina yksi vuoden kohokohdista. Jo silloin kavereideni kanssa suunnittelimme, mitä aiomme pukea, kun penkkaripäivä monien vuosien kuluttua osuisi omalle kohdalle.

 

Naamiaisasu päälle

Viime viikolla tämä kauan odotettu päivä vihdoin saapui ja aamulla sai vetää hauskan naamiaisasun ylle. Olimme kavereideni kanssa käyneet ostamassa penkkariasut jo alkuvuodesta, jotta välttäisimme turhan kiireen. Olimme kauan suunnitelleet erilaisia asuja, mutta kaikki suunnitelmat unohtuivat päästessämme naamiaisasuliikkeeseen. Katseemme kiinnittyivät hauskoihin ballerina-virtahepo-asuihin, ja turhia miettimättä päätimme ostaa ne.

 

 

Tänäkin vuonna penkkariasuihin oli selvästi nähty vaivaa ja niiden miettimisessä oli käytetty luovuutta. Koulussamme näkyi monia erilaisia hauskoja asuja kuten esimerkiksi Simpsoneita, Teletappeja ja vauvoja.

 

Abigaalasta rekan lavalle

Penkkaripäivä alkoi abigaalalla, jota olin itse ollut mukana suunnittelemassa. Abigaalassa oli tuttuun tapaan monenlaista ohjelmaa kuten erilaisia pelejä ja kakkosten jakamat tittelit. Gaala sujui meidän järjestäjien helpotukseksi erittäin hyvin. Abigaalan jälkeen ennen rekkoihin nousua meillä oli myös hyvin aikaa ottaa kuvia yhdessä muistoksi tästä ihanasta päivästä.

Rekkoihin noustuamme hyvästelimme ensimmäiseksi oman koulumme, minkä jälkeen kukin rekka lähti valitsemalleen reitille. Oma rekkani kiersi neljällä eri Ylöjärven koululla. Matka rekan lavalla oli jopa hauskempi kuin olisin osannut odottaa. Kylmyydestä huolimatta tunnelma oli koko matkan ajan hyvä ja jaksoimme heitellä karkkeja, laulaa yhteislauluja ja vilkutella ohikulkijoille. Olin ostanut penkkareita varten neljä kiloa karkkia, ja ne riittivät koko matkan ajaksi. Jos jotain tekisin toisin, niin ottaisin paremmat hanskat mukaani, sillä päivän päätteeksi käteni olivat aivan jäässä.

 

Iloista, mutta haikeaa

Vaikka tunnelmat tuona päivänä olivatkin pääosin iloiset, oli olo myös hieman haikea. Vaikka varmasti parhaimmat kaverit lukiosta tulevat säilymään vielä koulunkäynnin loputtuakin, on silti monia ihmisiä, joita ei enää lukion jälkeen näe. Penkkarit ja sitä seurannut abiristeily olivat viimeisiä hetkiämme yhdessä.

Penkkaripäivä oli ehdottomasti yksi parhaista ja ikimuistoisimmista päivistä lukiossa. Tulen muistelemaan tuota päivää lämmöllä vielä monien vuosien päästä.

 

Eveliina Nordman, abi

 

Iloista koko koulun ohjelmaa ennen joululomaa

Torstaina 20.12.2018 vietettiin koulussamme puurojuhlaa, johon ensimmäisen vuosikurssin oppilaat olivat keksineet monenlaista ohjelmaa. Tilaisuus alkoi Kahootilla, jossa saatiin selville vastauksia moniin jouluisiin kysymyksiin, kuten kuinka paljon Joulumuori painaa tai koska joulua vietettiin ensimmäisen kerran.

Sitten oli vuorossa Tulikoe, jossa kerrottiin tarinaa rikkinäisen puhelimen tapaan, eli tarinaa kerrottiin ihmiseltä toiselle niin hyvin kuin sen vaan muisti. Tarinassa tontut seikkailivat Petteri Punakuonon kanssa reellä ja joutuivat kommelluksiin jänisten kanssa.

 

 

Tulikokeen jälkeen päästiin musiikin pariin Biisikärpäsen muodossa, kun jokaisen vuosiluokan ja opettajien muodostamat tiimit kilpailivat joululaulujen osaamisestaan. Ideana oli jatkaa laulujen sanoja siitä, mihin ne olivat jääneet, ja tämän kilpailun voittivat ensimmäisen vuoden opiskelijat.

Seuraavaksi opettajat valtasivat lavan omalla versiollaan Leijonan luolasta. Ohjelmassa esiteltiin monia kouluun liittyviä ideoita, kuten että reaaliaineet korvattaisiin tangolla. Koululle saapui myös Joulupukki, muori ja tonttu pitkän matkan takaa Korvatunturilta. Joulupukki sai opiskelijat laulamaan ja Joulumuori kutoi kotoisasti sukkia lavalla. Laulun jälkeen lähti Joulupukki kuuntelemaan opiskelijoiden joululahjatoiveita ja tontun lahjasäkistä löytyi kaikille karkkia. Lopuksi Joulupukkia sai mennä lavalle tervehtimään ja ottamaan kuvia tämän kanssa.

 

 

Illalla kokoonnuttiin vielä yhdessä kirkkoon hiljentymään ennen joulun pyhiä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat olivat vastuussa myös kirkon ohjelmasta, johon kuului muun muassa yhteislaulua ja jouluevankeliumi. Jouluisen musiikin saattelemana oli hyvä lähteä joululomalle ja kohti uutta vuotta.

 

Eeva Vahantapohja, 1. vuoden opiskelija