In English Auf Deutsch

Valovuosi

Ylöjärven lukion blogi

Arkisto -

Luku-urakkaa riitti Punni-palkintoraatilaisena

Olin tänä lukuvuonna nuorten edustajana mukana Punni-palkintoraadissa. Palkinto jaetaan vuosittain Tampereella kotimaiselle lasten- ja nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Palkinnon arvo on 4000 euroa.

 

Kunnon luku-urakka

Raadin jäsenenä luin yhteensä vajaat 50 kirjaa. Osa oli lyhyitä lastenkirjoja, mutta mukana oli myös paksuja, keskimäärin 300 sivun nuorten romaaneja. Urakka oli siis melko suuri!

Aikani riitti hyvin, mutta välillä koin turhautuneisuutta, jos kirja oli pitkästyttävä – ja näin pääsi käymään muutaman kirjan kanssa.

 

Yksi voittaja, kolme kunniamainintaa

En ole ennen ollut mukana palkintoraadissa, joten kokemus oli uusi. Muut raadin jäsenet olivat mukavia ja tunnelma oli rento. Kirjoista keskusteleminen oli mielenkiintoista, ja oli kiva kuulla eri tahojen eli mm. kuvittajan ja kirjailijan näkökantoja eri teoksista. Olimme hyvin samanmielisiä kirjoista ja pääsimme helposti kärkinelikon tuntumaan.

Voittajan valinta olikin sitten vähän vaikeampaa, sillä nämä kaikki neljä kirjaa olivat vaikuttavia ja eri genrejen edustajia. Palkinnon voitti lopulta Mitä on punk? -tietokirja, ja annoimme kolmelle muulle kirjalle kunniamaininnat.

 

 

Vaikuttavia teoksia

Kaiken kaikkiaan palkintoehdokkaissa oli minusta monia hyviä kirjoja, joita voin lämpimästi suositella. Omat suosikkini olivat varmaankin Sydänhengitystä, Pese hampaat ennen kuin pussaat sekä Järistyksiä. Varsinkin teokset Sydänhengitystä ja Järistyksiä ovat hyvin ajankohtaisia ja nuoren elämää syvästi puhuttelevia kirjoja. Tämän vuoksi kuka tahansa nuori voisi lukea nuo kirjat.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava ja ainutlaatuinen. Onneksi lähdin mukaan tähän projektiin!

 


Wilma Bruun, 2. vuoden opiskelija

Lukuvinkkejä nuorille

Kevään tullen on hyvä nauttia aurinkoisesta säästä ulkona, mutta jos sadesää yllättää, tekee mieli käpertyä sohvankulmaan hyvän kirjan kanssa. Jos et oikein tiedä mihin kirjaan tarttua, tässä muutama hyvä ehdotus! Listassa on viisi aika erilaista kirjaa, joten oli sitten kirjamakusi millainen vain, luulen, että saattaisit pitää jostakin näistä. Ja ellei tässä satu olemaan juuri lempigenreäsi ollenkaan, astu vähän lukemistottumuksiesi ulkopuolelle ja kokeile lukea jokin aivan erilainen kirja. Ehkä yllätyt iloisesti – ja ainakin laajennat hiukan maailmankuvaasi!

 

1. Viha jonka kylvät – Angie Thomas

Nuori tummaihoinen Starr joutuu todistamaan vierestä, kun poliisi ampuu hänen ystävänsä pysäytettyään heidät ensin liikenteessä. Oliko teko oikeutettu vai ei? Tapahtuma saa aikaan kuumenneita tunteita, mellakoita ja väkivaltaa, ja Starrin täytyisi päättää, asettuako julkisesti puhumaan kuolleen ystävänsä puolesta. Kirja on helppolukuinen ja koskettava, nuorille aikuisille suunnattu romaani, jossa käsitellään hyvin tärkeää aihetta. Se tuo kaunistelematta esille mustien kokemaa syrjintää ja epäoikeudenmukaista kohtelua, joka on ajankohtainen aihe valitettavasti edelleen tänäkin päivänä. Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista, joita olen itse hetkeen lukenut.

 

2. Fight back, toinen mahdollisuus – Pekka Hyysalo

Pekka Hyysalo oli nuori ja lahjakas freestylehiihtäjä, kunnes vakava onnettomuus toi aivovamman ja vei koomaan kolmeksi viikoksi. Kirjassa käydään läpi sitkeän miehen taistelua takaisin jaloilleen. Fight back on rohkaiseva ja inspiroiva kertomus vakavan loukkaantumisen jälkeisestä taistelusta. Pekka kertoo kirjassa pitkästä kuntoutumisprosessistaan, joka jatkuu edelleen. Kirjaa lukiessa on pakko ihailla ja arvostaa Pekan positiivista asennetta ja taistelutahtoa. Kirja antaa ajattelemisen aihetta ja saa tuntemaan kiitollisuutta omasta terveydestä, mutta ennen kaikkea se muistuttaa, kuinka paljon sinnikkyydellä voi saada aikaan!

 

3. Eläinten vallankumous – George Orwell

Kirjassa eläimet päättävät tehdä vallankumouksen maatilallaan, sillä heidän isäntänsä ei kohtele heitä kovin hyvin. Kirja kuvaa satiirisesti Venäjän vallankumousta. Eläinten vallankumous on lyhyt ja helppolukuinen, sadun muotoon puettu ivallinen näkemys vallankumouksesta. Hauska, mutta silti viisas, vakava ja ajatuksia herättävä teos. Vaikka itse en yleensä lue tämän tyylisiä kirjoja, tämä oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen lukukokemus!

 

4. Nuoren tytön päiväkirja – Anne Frank

Hollantilaisen juutalaistytön Anne Frankin päiväkirja toisen maailmansodan ajalta. Tämä kirja on yksi luetuimmista ja käännetyimmistä natsien rikoksista kertovista kirjallisista dokumenteista, ja mielestäni kannattaa siksi lukea ihan yleissivistyksenkin vuoksi. Kirja on koskettava ja surullinen, mutta myös toiveikas ja iloinenkin, sillä Anne yrittää suhtautua kaikkeen positiivisesti, vaikka se välillä onkin vaikeaa.

 

5. Yksi meistä valehtelee – Karen M. McManus

Viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, mutta vain neljä selviää siitä hengistä. Koulun opiskelija Simon pitää nettisivua, johon kokoaa koulun kuumimpia juoruja ja paljastaa opiskelijoista mitä häpeällisimpiä ja yksityisimpiä asioita. Kukaan ei halua joutua Simonin nettisivulle, mutta neljä jälki-istunnossa istunutta nuorta olivat vähällä joutua. Juuri kun Simon on julkaisemassa heidän salaisuuksiaan koko maailmalle, hän kuolee. Eikä kuolema ole tapaturma. Kaikkia jälki-istunnossa olleita epäillään. Kuka halusi suojella salaisuuksiaan niin pitkälle, että oli valmis tappamaan?

Kirja yllättää kerta toisensa jälkeen, ja se pitää mielenkiinnon yllä koko kirjan ajan. Nuorilla on hyvin samaistuttavia ongelmia, unelmia ja haaveita, ja lukija pääsee vähitellen kurkkaamaan kaikkien kulissien taakse. Mutta kuka onkaan lopulta murhaaja?

 

 

Emmi Niemi, 1. vuoden opiskelija

Miten erotaan ystävästä?

 

Joskus parhaankin ystävän seura voi kyllästyttää. Voi tuntua siltä, ettei haluaisikaan enää olla aina “me”, vaan joskus myös “minä”. Joskus voi huomata ajattelevansa, milloin on edes viimeksi ajatellut itseään yhtenä ihmisenä, ilman bestistä.

Niina Hakalahden kirjoittamassa kirjassa Sydänystävä (2014) äidinkielenopettaja Minnalle käy juuri niin. Hän on ollut parhaan ystävänsä Kaisan kanssa kuin paita ja peppu kouluajoista asti, mutta pikkuhiljaa hänelle tulee tunne, ettei Kaisan tarvitsisi sittenkään olla niin lähellä häntä ja hänen perhettään. Mutta miten ottaa etäisyyttä ystävään, joka kokee olevansa melkein kuin perheenjäsen, varsinkin kun molempien miehet suunnittelevat innoissaan yhteiseen paritaloon muuttamista?

Minnan elämä ei ole helppoa. Ystävyysongelmien lisäksi arkea hankaloittaa dementoituva äiti, omaa paikkaansa maailmassa etsivä teini ja piiputtava avioliitto liikuntahullun Tomin kanssa. Minna on rauhaa rakastava ihminen, joka ei voi sietää riitoja, joten hän yrittää kaikin tavoin estää ja rauhoittaa konfliktitilanteet. Tämä taas ärsyttää Tomia, jonka mukaan Minna ei kasvata kunnolla heidän poikaansa, kun ei pane tälle ikinä vastaan. Sydänystävässä Minnan maailman kautta käsitellään vaikeitakin aiheita, kuten päihteitä, mielenterveysongelmia ja perheväkivaltaa. Kirja ei tunnu kuitenkaan raskaalta lukea, sillä asioista kerrotaan varsin neutraalisti ilman sen kummempaa kuvailua tai tunteilua.

Hakalahti käyttää kirjassaan melko paljon vertauskuvia, esimerkiksi lauseessa “ulkona satoi lunta kuin jäistä riisiä”. Välillä hän myös sitoo asioita toisiinsa vain kirjoittamalla kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa peräjälkeen, jolloin lukijalle tulee kuva, että ne kuuluvat jotenkin yhteen. Pidin Hakalahden konstailemattomasta, reilusta kirjoitustyylistä ja kielestä. Hän kertoo asiat yksinkertaisesti niin kuin ne ovat, yrittämättä kaunistella tai saada aikaan erityisen runollista kieltä.

Kirja saa ajattelemaan elämää monella tapaa. Minnan ajatusmaailmaan pääsin ainakin itse hyvin sisään, ja vaikka jotkut hänen tekemisensä tuntuivat todella typeriltä, pystyi kuitenkin ymmärtämään, miksi hän toimi niin kuin toimi. Toisaalta joistain kirjan henkilöistä jää aika laiha ja yksipuolinen kuva, kuten Kaisan miehestä Jussista tai Minnan ja Tomin pojan, Leevin, ystävistä.

Minnan ihmissuhdesotkujen seurauksena mieleen hiipii väkisin ajatus, miten paljon ihmissuhteiden eteen täytyykään tehdä töitä. Ja miten paljon täytyisi joustaa, osata tulla toista vastaan puolin ja toisin ja tehdä kompromisseja. Ei ole leikin asia, kuinka me toisiamme kohtelemme, varsinkin kun emme tiedä, kuinka vaikeaa toisella voikaan olla juuri sillä hetkellä.

Minut sai tarttumaan tähän kirjaan Pirkanmaan lukudiplomi, jota suoritan yhtenä lukion kurssina. Se on itsenäisesti kotona suoritettava kurssi, jossa täytyy lukea 12 kirjaa ja tehdä niistä jokin tehtävä, ja aikaa on koko lukioaika, eli kolme vuotta. Kirja siis kauniiseen käteen ja lukulasit nenälle kaikki, joita vähänkin kiinnostaa suorittaa tällä tavalla yksi kurssi! Ja vaikka kaikki muutkin!

Sydänystävä on ehkä suunnattu enemmänkin aikuisille, mutta nappasin sen kirjasto Leijasta mukaani sen takia, että sen nimi kuulosti hyvältä ja löysin sen nopeasti. En usko, että siitä on haittaakaan, jos joskus lukee vähän erilaisille kohderyhmille kirjoitettuja teoksia. Päinvastoin, ehkä se voi auttaa ymmärtämään asioita eri näkökulmista ja tuoda mukavaa vaihtelua.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mielestäni ihan okei. Välillä lukeminen tuntui hieman tylsältä, eikä kirja imaissut mukaansa tai saanut niin koukkuun, että olisin halunnut lukea sen suoraan yhdeltä istumalta. Siinä oli kuitenkin hyviäkin puolia ja se herätti ajatuksia, mutta ei jäänyt sen kummemmin mietityttämään. Voisin silti suositella teoksen lukemista vaikka kaikille, sillä siinä käsitellään hyviä aiheita, ja se näyttää, mitä kaikkea ihan normaalien perheiden kulissien takana voikaan olla.

Emmi Niemi, 1. vuoden opiskelija