Ylöjärven lukio

Ylöjärven lukio toimii Ylöjärvellä, vuonna 2012 valmistuneessa Koulutuskeskus Valossa. Koulumme nykyaikaiset ja viihtyisät tilat mahdollistavat monipuoliset ja tehokkaat opiskelutavat.

Lukiomme tarjoaa laadukasta opetusta monipuolisin opetusmenetelmin. Olemme edelläkävijöitä tiimioppimisen ja tietotekniikan hyödyntämisessä lukio-opinnoissa. Kansainvälisyystoimintamme on vilkasta ja koulumme Yrittäjyyslinja tuo ainutlaatuista lisämaustetta lukio-opintoihin.

Toisista välittäminen, huolenpito ja yhdessä tekeminen ovat meille tärkeitä ja juuri ne tekevät oppimisympäristöstämme valoisan. Mitä paremmin koulussa viihdyt, sitä paremmin jaksat opiskella!

Hae uudistuneelle Yrittäjyyslinjalle! Saat ainutlaatuisen tilaisuuden opiskella yrittäjyyttä muun lukio-opiskelun yhteydessä. Olemme toinen Suomen kahdesta yrittäjyyslukiosta, ja tämän erityisen koulutustehtävän mukainen uusi Yrittäjyyslinja alkaa elokuussa 2018.

18.2.2018

Ruokalista

Maanantai 19.2.2018
Tonnikalabolognese G,L, Tumma spagetti L
Kasviskastike G,L
Tiistai 20.2.2018
Jauhelihakeitto G,L
Juustoinen kasviskeitto G, L, Härkäpapu granola
Keskiviikko 21.2.2018
Broilerpihvi, Currykastike G,L, Riisi-kvinoa G,L
Kasvispihvit
Torstai 22.2.2018
Jauhelihakastike G,L, Perunasose L,G
Lumoava kasvispata G,L
Perjantai 23.2.2018
Kirjolohikiusaus L,G
Kasvisvuoka G,L

Lue lisää

17.2.2018

Laura Immosen artikkeli: Tiimijakso 2017

Tiimijakso on Ylöjärven lukiossa ykkösvuosikurssilaisille suunniteltu jakso, joka pidetään ykkösvuonna toisella jaksolla. Tiimijaksoja järjestetään myös monessa muussa Pirkanmaalla sijaitsevassa lukiossa. Tiimijaksolla jokainen oppilas opiskelee tiimeissä oman luokkansa kanssa ja annetut tehtävät tehdään opettajien jakamissa tiimeissä. Tiimijaksoon sisältyy viikkotehtäviä, yksilötehtäviä ja tiimitehtäviä. Tiimijakso kestää yhden jakson ajan, eli noin 7 viikkoa. Tiimijaksolla käydään tutustumassa erilaisiin paikkoihin, ja eri alojen asiantuntijoita käy kertomassa koululla tiimijakson opiskelijoille omasta alastaan auttaen opiskelijoita tehtävissä. Tiimijaksolla jokainen opettaja pitää oppiaineestaan yhden perusteellisen oppitunnin kullekin ryhmälle. Joka perjantai pidetään pienimuotoiset testit, jolloin testataan, mitä on opittu kuluneella viikolla.

Tiimijakso vuonna 2017 oli monen opiskelijan mukaan hauska ja oikein mukava ja tiivisti luokkahenkeä mukavasti. Tiimijaksolla oli silti todella paljon tehtäviä, ja tiimijakson jälkeinen pitkä viikonloppu oli todella ansaittu ja tarpeellinen.

Tiimijakson kaksi opiskelijaa, Saana Joutsenvirta sekä Leila Beloued, vastasivat tiukkoihin kysymyksiin tiimijaksosta:

Yksi kysymyksistä oli, mikä oli kaikkein parasta tiimijaksossa. Saana sanoi, että parasta oli se, kun sai työskennellä mukavan tiimin kanssa ja yhteistyö sujui todella hyvin. Leilan mielestä parasta oli se, kun sai tutustua luokkalaisiin kunnolla ja olla tekemisissä erittäin mukavien luokkalaisten kanssa ja nähdä heitä joka päivä.

Molempien tyttöjen mielestä tiimijaksolla olisi myös jotain pientä paranneltavaa tuleville vuosille. Perjantaitestien aiheet voisi ilmoittaa aikaisemmin, ja opettajat voisivat tarkkailla enemmän sitä, että jokainen tiiminjäsen tekisi yhtä paljon töitä. Aikataulutukseenkin tuli hieman kehitysideoita. Opettajat voisivat enemmän opettaa aikataulutusta ja sitä, kuinka tärkeä aikatauluja on noudattaa.

Tiimijakso oli silti molempien tyttöjen mielestä oikein mukava ja kiva kokemus. Leila toteaa nätisti kysymyksiin vastatessaan: ”Tiimijakso oli ihana. Oli niin hauskaa tulla kouluun, kun tiesi, että saisi viettää luokkansa kanssa aikaa.” Saanakin totesi, että oli mukava päästä kokeilemaan uudenlaista oppimismenetelmää ja tiimijaksolla oppi paljon uutta ja hyödyllistä. Pitäisikö tiimijakson sitten olla jokaisella vuodella lukiossa, vai vain ykkösvuodella? ”Tiimijakso on sellainen once in a lifetime –kokemus”, Saana vastasi.

Tiimijakso oli erittäin mukava ja hieno kokemus monen opiskelijan mukaan.

Lue lisää

2.2.2018

Tuukka Alhamon, Roope Lapiolahden & Roni Luojuksen artikkeli: Syksyn 2017 sähköiset ylioppilaskokeet

Vuoden 2017 syksyn ylioppilaskirjoituksiin tuli monta uutta sähköisenä kirjoitettavaa ainetta. Esimerkiksi ruotsi, uskonto, historia ja terveystieto siirtyivät tietokoneella kirjoitettavaan muotoon. Tämä oli abiturienttien mielestä positiivinen uudistus, sillä suurin osa lukion kursseista suoritetaan pääosin sähköisiä menetelmiä käyttäen, jolloin kynää ja paperia harvoin tarvitsi repun pohjalta kaivaa. Keväällä 2019 kaikki kirjoitettavat aineet ovat muuttuneet sähköisiksi.

Ylioppilaskokeiden sähköistymisen myötä itse kokeen tekeminen on muuttunut radikaalisti. Esimerkkinä ruotsin ylioppilaskoe, jossa on ainekirjoitusten lisäksi myös kuullun- ja luetun ymmärtämisen tehtäviä. Kuuntelutehtävät ovat ennen suoritettu eri päivänä kuin kirjallinen koe. Kaikki kokelaat tekivät kuuntelun samaan aikaan siten, että nauha on soinut kaiuttimesta, ja jokaisen on pitänyt vastata omaan paperiinsa aikavälillä, joka on siihen tarkoitettu. Syksyn 2017 sähköisessä ruotsin kokeessa kuitenkin kuuntelun sai tehdä omaa tahtia, missä välissä koetta itse tahtoi. Ääni kuunneltiin kuulokkeitten välityksellä, ja ääniraitoja sai soittaa missä järjestyksessä itse halusi, sekä pysäyttää nauhan jos siltä tuntui. Jokaiselle ääniraidalle oli oma nappi, josta sen pystyi aloittamaan. Raidan kuuntelemisen jälkeen nappia ei enää pystynyt painamaan, ellei kyseisen tehtävän ääniraitoja pystynyt kuuntelemaan useampia kertoja. Tämä kaikki mahdollisti kuuntelun tekemisen esimerkiksi viimeisenä, jos siitä ei tahtonut aloittaa.

Ruotsin kokeen tehtävissä tarvittavat aineistot löytyivät myös helposti linkkien takaa, eikä niiden selaileminen ollut erityisen vaikeaa, tai vienyt aikaa sen enempää kuin vanhassa koe järjestelyssäkään. Aineisto sisälsi myös videon, jota oli mahdollista kelata ja katsoa uudelleen niin monta kertaa kuin halusi. Kirjallisen osuuden tekemistä helpotti selkeästi tietokoneella kirjoittaminen, jolloin kirjoitusvirheiden korjaaminen, tekstin suunnitteleminen ja sijoittaminen olivat sujuvampaa kuin paperille kirjoittaessa. Myös apuohjelmat, kuten esimerkiksi LibreOffice Writer tekivät kirjoittamisesta helpompaa.

Haastattelimme muutamaa abiturienttia heidän mietteistään tästä uudistuksesta. Sami Vuori Ylöjärveltä kirjoitti syksyllä yhteiskuntaopin. Samin mielestä uudistus oli positiivinen, koska koneella kirjoittaminen oli hänelle paljon luontevampaa. Hän myös ymmärsi uudistuksen merkityksen oppilaiden sekä ylioppilastutkintolautakunnan kannalta. Useasti kokelailta vähennetään pisteitä, kun teksti on epäselvää ja sitä on vaikea arvioida.

Tamperelainen Miro Haraholma, joka opiskelee Tampereen Normaalikoulun lukion bisneslinjalla, kirjoitti kaksi ainetta syksyllä; historian ja terveystiedon. Ensimmäiset ongelmat esiintyivät hänellä jo ennen kokeen aloittamista, kun tietokoneen kuulokeliitäntä ei toiminut. Sähköisen kokeen huonoksi puoleksi Miro koki myös tehtävätyypit. Aineistot itsessään eivät tuottaneet hänelle ongelmia, vaan tehtävänannot, kuten esimerkiksi videoiden katsominen ja diagrammien piirtäminen. Miron mielestä tehtävät eivät vaatineet oppinaineen osaamista juurikaan, vaan enemmänkin tietokoneen ja tietotekniikan käyttämistä.

Kovaa kritiikkiä sai nimenomaan tuo syksyn 2017 terveystiedon koe. Kokelaiden mukaan koe oli yli vaikea ja siinä kysyttiin aivan eri asioita, kuin mitä lukion kursseilla on opetettu. Koe ei juurikaan vastannut kurssien oppimäärää, ja osan tehtävänannoista johti harhaanjohtavuudellaan useiden kymmenien pisteiden vähennykseen. Monien oppilaiden mukaan koe painotti digitalisaatiota ja tietotekniikan osaamista enemmän kuin terveystietoa. Kesällä turhaan lukeneet abit vaativat pettyneinä YTL:tä vastuunkantoa tai julkista kommentointia.

Moni terveystiedon opettajakin kritisoi suuresti koetta. Eräs opettaja sanoi koetta huonoimmaksi ikinä eikä hänen mielestään terveystiedon kirjojen sisällön osaamisella ollut minkäänlaista merkitystä. Kyseinen opettaja ei halua julkaista nimeään, koska hän pelkää, että kritiikki vaikuttaisi siten, että hänen edustamansa lukio voisi joutua silmätikuksi ja oppilaat saattaisivat kärsiä. Syy ylivaikeaan kokeeseen saattoi olla nimenomaan se, että on haluttu poistaa ”helpon aineen” leima terveystiedosta. Kokeessa kysyttiin muun muassa mielenterveydestä käsitteenä. Siinä piti myös esitellä keskeisimpiä terveysindikaattoreita. Toinen anonyymi opettaja sanoi, että ei ole ennen törmännyt tällaiseen aiheeseen. Kokeessa oli tarkoituksella harhaan johtavaa aineistoa painoindeksitaulukoista. Kokelaiden harhaan johtaminen ei ole hyvä tavoite, sillä he lähtevät luonnollisesti käsittelemään aineistoa, niin kuin tehtävänannossa sanotaan. Melun vaikutus terveyteen oli ainoa kysymys, johon oli kirjatiedosta hyötyä.

YTL:n pääsihteeri Robin Lundell vastasi terveystiedon yo-kokeen kritiikkiin. Hänen mukaan ylioppilaskokeiden arvioinnissa otettiin huomioon jokaisen vuosikurssin erityispiirteet siten, että lopullisista tutkinnon arvosanoista saadaan vertailukelpoiset aiempien ja tulevien vuosien kanssa. Lundell sanoi, että tässä vaiheessa on vaikeaa ottaa kantaa siihen, mitä ylioppilaskokelaat ovat kokeen sisällöltä ja vaikeustasolta odottaneet. Asiaan ottaa kantaa ylioppilastutkintolautakunnan sensoreiden kokous, missä päätetään arvosanat. Lundell sanoo, että jokaisen kokeen laatii ainejaosto ja kaikille aineille on oma ryhmänsä. Hän väittää myös, että koe laadittiin lukion opetussuunnitelman mukaisesti.

On useita syitä miksi sähköisiin ylioppilaskokeisiin on järkevää siirtyä. Uutisartikkelissa, ”Pysäyttävä kuva ylioppilaskokeista – ”Tämän takia haluamme sähköiset kokeet” (Aamulehti, 6.9.2016 kirjoittanut Juha Vainio) joka kirjoitettiin Helsingissä pidetyn sähköisen ylioppilaskokeen esittelytilaisuuden pohjalta, jossa ylioppilastutkintolautakunnan tuolloinen pääsihteeri Kaisa Vähähyyppä perusteli ylioppilaskokeiden digitalisoitumisen kannattavuutta.

Muutos on tärkeä logistiikan kannalta, koska kokeiden toimittaminen ylioppilastutkintolautakunnasta lukioihin ja sieltä takaisin on melkoinen urakka. Ennen kokeiden siirtymistä sähköisiksi, ylioppilastutkintolautakunnasta lähti noin 20 tuhatta lähetystä vuosittain.

Vähähyyppä painottaa myös sähköistymisen pedagogisia puolia, sillä uudistuksen myötä on mahdollistettu liikkuvan kuvan ja sähköisten karttojen käyttö ylioppilaskokeissa.

Sähköisen ylioppilaskokeen uudistuksen myötä on tullut myös Ylioppilastutkintorekisterin sähköinen muoto, mihin tallennetaan kaikkien ylioppilaiksi kirjoittaneiden tiedot. Myös Lukihäiriöhakemukset, valitukset ja tutkinnon mitätöintihakemukset voi toimittaa sähköisesti.

Ylioppilaskokeiden sähköistyminen oli yleisluonteisesti myönteinen muutos, vaikka siitä saattoikin koitua osalle abiturienteista negatiivisia tuntemuksia syystä tai toisesta. Sähköisen kokeen toimivuudessa on vielä vähän parantamisen varaa, mutta pääosin kirjoitukset sujuivat ongelmitta.

Lue lisää

2.2.2018

Pauliina Konttisen juttu: Ajatuksia tiimijaksosta

Ennen tiimijaksoa meillä opiskelijoilla ei ollut kovinkaan paljon tietoa siitä, mitä oli edessä. Tiesimme, että meidät jaettaisiin tiimeihin, joissa työskentelisimme koko jakson ajan. Tiimijakso alkoi 24H-leirillä, jonka tarkoituksena oli saada meitä jo hieman tutustumaan omiin tiimiläisiimme ja saada yhteistyö sujumaan alusta alkaen. 

24H-leirin ensimmäisenä päivänä oli ensimmäiset pajat, joissa käytiin hieman läpi sitä,  mitä tulisimme opiskelemaan jakson aikana. Illalla oli tutorien pajat, joissa tarkoitus oli tutustua omaan tiimiin ja oppia toimimaan yhdessä. Seuraavana aamuna oli somepaja, jossa oli kovin hiljaista, sillä väsyneitä taisi olla enemmän kuin virkeitä valvotun yön jäljiltä. 

Alkujaksosta työskentely omassa tiimissäni sujui hiljaisesti, sillä emme tunteneet toisiamme, ja jaoimme vain tehtävät, joita tekisimme. Jakson kuluessa yhteistyömme alkoi toimia, jolloin jutteluakin syntyi enemmän, mikä hieman harhautti työskentelystä. Hyvänä esimerkkinä tästä on viikkotehtävä, jossa tarkoituksena oli kuvata uutislähetys, jonka olimme edellisellä viikolla suunnitelleet ja käsikirjoittaneet. Yli puolet kuvatuista osista jouduimme poistamaan, sillä joku nauroi tai taustalla tapahtui jotain. Viimeisillä viikoilla keskustelimme jo aika paljon työn ohessa, muustakin kuin tehtävästä. 

Tiimijaksolla tehtävää oli paljon. Joka viikolla oli yksi iso viikkotehtävä, johon yhdistyi monta eri ainetta, ja niiden lisäksi oli pienempiä tiimitehtäviä. Kaiken päälle oli vielä yksilötehtäviä, jotka kaikkien piti tehdä. Jos tehtäviä ei ehtinyt tekemään koulussa, ne jäivät kotiin tehtäväksi. Hyvä esimerkki viikkotehtävästä on uutislähetys, jossa yhdistyi kemia, ruotsi, äidinkieli, biologia ja opo. Kaikista näistä oli tiimitehtävänä rakentaa uutinen, joka tulisi mukaan uutislähetykseen. Esimerkiksi biologian uutiseen tiimitehtävänä oli keksiä uusi laji. 

Huomasin jakson loppupuolella, että vaikka keskustelu lisääntyi ja sitä tuntui olevan enemmän kuin tehtävien tekemistä, jäi meille kouluun enemmän aikaa tehdä yksilötehtäviä. Tiimijakson viimeinen tehtävä oli esitellä kaikki tiimijakson tehtävät vanhemmille avointen ovien illassa, joka piti valmistella koko luokan kanssa. Alkuun mietimme, kuka ottaa minkäkin viikkotehtävän esiteltäväkseen, ja mitä muuta kerromme tiimijaksosta. Sovimme, että jokainen tiimi ottaa parhaiten menneen viikkotehtävänsä, ja jos useammalla tiimillä on sama tehtävä, sovitaan se jotenkin muuten. Kaikkia taisi hiukan jännittää esiintyminen vanhemmille, mutta esitys meni hyvin. Tiimijakson jälkeen moni oli iloinen, että se oli ohi, ja sanoi, että tiimijakso oli kauhea, mutta omasta mielestäni tiimijakso oli mukava kokemus, ja todellakin jotain erilaista. 

Lue lisää

23.1.2018

Kevään yo-kirjoitukset alkavat ma 12.2.18 äidinkielen tekstitaidon kokeella (sali varattu yo-kirjoitusten käyttöön pe 9.2.18 klo 8 – 13.2.18 klo 11) ja jatkuvat lukuloman jälkeen ma 12.3.18 äidinkielen esseekokeella.

Lue lisää

21.12.2017

Lotta Leinosen kolumni: Turvallinen maa, turvalliset elokuvat

Tässä kolumnissa syyllistyn samaan, kuin lukemattomat muutkin puheiden pitäjät, esseiden kirjoittajat ja keskustelujen avaajat tänä vuonna: kirjoitan meille kaikille varsin tutuksi tulleesta aiheesta, Suomen satavuotisjuhlasta ja Tuntemattomasta sotilaasta.

Olen valmistautunut tähän tekstiin koko vuoden niin siivousvälinevitsien, Hesarissa julkistettujen näyttelijöiden ruotimisen, kuin Väinö Linnan alkuperäistä romaania lukemaan painostanostavien keskustelujenkin avulla. Koen siis olevani melko valmis liittymään kanssakansalaisiini, jotka tuntuvat unohtaneen kaikki muut maailman inspiraation aiheet.

Viimeksi rupattelin Tuntemattomasta viime viikolla sen juuri nähneiden vanhempieni kanssa. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että elokuvallisena nautintona kyseessä on hieno teos. Taistelutanner on kuvakulmien, äänien ja upeiden näyttelysuoritusten kautta tuotu aivan katsojan eteen. Sekä sotilaiden pelko, että taistelutahto tarttuu katsojaan. Kyyneleet kirposivat silmiini niin ”Hakkaa päälle pohjanpoika” -repliikin kuullessani kuin kuolleen sotilaan silmin kuvattua rauhaisaa taivasta taistelutantereen yllä tuijottaessani. Aku Louhimies onnistui paremmin, kuin osasin odottaa. Sitä en voi kiistää.

Äitini ja minun puhuessa kaikista niistä jatkosodan kokeneista isistä ja esi-isistä, joita elokuva sai meidät muistelemaan, toi isäni keskusteluun kuitenkin varsin mielenkiintoisen kannan. Hän kertoi pommien ja silmien poksahdellessa muistelleensa kaikkia niitä, jotka jossain päin maailmaa kokevat samaa juuri nyt.

Isäni heittämä lause keräsi tietenkin kaikki pisteet elokuvapiirimme valveutuneimpana ja filosofisimpana jäsenenä. Se toi mielestäni esiin myös hyvin näkemyksen, johon voisimme ehkä Suomessa keskittyä enemmän. Älkää käsittäkö väärin. Kunnioitan kyllä sotaveteraaneja kaikesta sydämestäni ja herkistyn aina hieman Veteraanin iltahuudon kuullessani. Niin kuitenkin tekevät melkein kaikki muutkin suomalaiset.

Mielestä Suomen juhlavuotena oltaisi voitu ottaa huomioon ne, jotka eivät kunnioitusta, muistamista ja rakkautta jo valmiiksi saa. Tunnemme jo myötätuntoa jatkosodassa taistelleita sotapoikia kohtaan. Ehkä olisi aika levittää sitä laajemmallekin. Pakolaiset, maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat ovat ensimmäinen tämän päivän sodista kärsivä ryhmä, joka usein jää myötätuntoa paitsi. En kuitenkaan tarkoita vain heitä, tai puhu kirjaimellisesti vain sodista.

Tarkoitan kaikkia niitä ihmisryhmiä, jotka ovat Suomessa enemmän muistamisen ja kunnioittamisen tarpeessa, kuin Tuntemattoman sotilaan kuvaamat valkoiset heteromiehet – eli oikeastaan ihan kaikkia muita. Valkoinen heteromies on saanut hierarkian korkeimman aseman niin kotimaisessa elokuvateollisuudessa kuin politiikassa ja työelämässäkin. Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt Tom of Finland oli mielestäni jo oikeanlainen harppaus eteenpäin tuodessaan esiin alemmassa asemassa kautta historian olleen seksuaalivähemmistöjen ryhmän. Seuraavaksi voisimme mielestäni panostaa elokuvaan vaikkapa Minna Canthista ja naisten oikeuksien ajamisesta, maamme upean ja epähuomiossa hyvää vauhtia tuhoutuvan luonnon kunnioittamisesta, evakkoelämästä, romanikulttuurista, tai saamelaisista.

Tuntemattoman sotilaan kolmas filmatisointi joka itsenäisyyspäivä näytettävien aiempien versioiden ja menestyskirjan jälkeen on ehkä turvallisin hanke ikinä. Vaikka turvallisuus on jotain, mitä maassamme kaikkein eniten arvostan, voisi elokuvateollisuus mielestäni päästää siitä hiukan irti.

Lotta Leinonen

Lue lisää

21.12.2017

Bertta Vikmanin artikkeli: ESN – Tie kulttuurien ytimiin

On kirpeä syysaamu, ja aurinko on juuri kohonnut kaupunkimaiseman ylle. Istun Wiesbadenissa sijaitsevan, hieman elämää nähneen saksalaisen koulun luokkahuoneessa ja juon aamukahvia kaikessa rauhassa. Ympärillä kuuluu tasaista puheensorinaa ja tunnelma on viihtyisä. Meneillään on vuosittainen European School Network opiskelijakonferenssi, joka kokoaa yhteen opiskelijoita yhdeksästä eri maasta ympäri Eurooppaa. Yhteisenä kielenä meillä on englanti – jossain tapauksessa myös espanja, saksa tai ranska, riippuen siitä, millä kielellä kukin osaa kommunikoida.

Kansainvälisyys näkyy keskuudessamme värikkäämmin kuin moni osaa ajatellakaan, ja kasvavan monikulttuurisuuden myötä sen läsnäolo vain vahvistuu. Internationalismi ei ole pelkästään osa tulevaisuuden yhteiskuntaa – se on jo nykypäivää. Voisi sanoa, että kansainvälisyys on yksi yhteiselon edellytyksistä, sillä ilman sitä olisi mahdotonta tarttua maailmanlaajuisiin ongelmiin ja epäkohtiin, sitoa sopimuksia ja pyrkiä kohti parempaa tulevaisuutta luomalla suhteita ympäröiviin yhteiskuntiin.

European School Network

Yhteistyö on avainsana nykypäivänä, sillä monipuoliset ihmissuhteet avaavat monia ovia työelämään. Meidän lukiossamme yhteinen tekeminen korostuu kansainvälisen toiminnan merkeissä; koulussamme vierailee ympäri vuoden monia vaihto-opiskelijoita Euroopan eri kolkista – toisaalta myös meidän lukiostamme lähtee opiskelijoita tutustumaan muihin maihin. Koulussamme toimiva European School Network mahdollistaa lyhyet opiskelijavaihdot ja kansainväliset projektit muiden eurooppalaisten koulujen välillä. Tällä hetkellä järjestöön kuuluu 25 koulua, joista 7 on Suomessa, ja luku kasvaa vuosittain.

ESN-järjestö tarjoaa erinomaisen lähtökohdan lyhyille opiskelijavaihdoille, jos haluaa matkustaa ulkomaille, mutta ei halua jäädä sinne pidemmäksi aikaa asumaan. Käytännössä vaihto-opiskelija asuu yleensä 1-2 viikkoa isäntäperheessä, jonka tehtävänä on tutustuttaa vieras maan tapoihin ja kulttuuriin, jonka jälkeen tehdään vastavierailu toiseen maahan. Isäntäperheessä asuminen mahdollistaa tutustumisen suoraan kyseisen kulttuurin ytimeen, mitä ei esimerkiksi tavallisella rantalomalla pääse kokemaan. Vierailun aikana pääsee seuraamaan tavallisen perheen elämää aivan läheltä, mikä on antoisa ja mieltä avartava kokemus varmasti jokaiselle. Itse tutustumalla ja kokeilemalla voi muodostaa omia käsityksiä asioista.

Monesti ennakkoluulot eri asioita ja kulttuureja kohtaan rajoittavat meidän käsityksiämme ja tekemisiämme. Ne tekevät meistä pidättyväisiä ja saavat meidät elämään tyytyväisenä arjen mukavuusalueella, johon ei sisälly juurikaan poikkeavuuksia, kuten uusien ihmisten ja kulttuurien kohtaamisia. Ennakkoluulojen taustalla on tietämättömyys ja kokemattomuus; tuntematon asia koetaan individualistiseksi uhaksi. Vaatii rohkeutta ottaa askel omalle epämukavuusalueelleen ja kohdata uudet haasteet – kuten avata oma vieraskielinen sana-arkkunsa ja tutustua Suomen rajojen ulkopuolelta löytyviin kulttuureihin.

Matkalla maailmankansalaiseksi

Minä itse otin ensimmäisen askeleeni kohti kansainvälisyyttä tänä keväänä, kun osallistuin European School Networkin järjestämälle talvileirille, joka järjestettiin yhteistyössä suomalaisten, ranskalaisten ja hollantilaisten opiskelijoiden kanssa täällä Suomessa. Minulla oli vieraana hollantilainen opiskelija, jonka kanssa kävin mm. laskettelemassa, uimassa avannossa, luistelemassa ja katsomassa jääkiekkoa. Meillä oli niin hauskaa yhdessä kaikkien opiskelijoiden kanssa, että yhtäkkiä huomasin matkustavani Italiaan ESN – purjehduskurssille ja kaksi viikkoa tämän jälkeen Alankomaihin vastavierailulle. Suomi, jossa olin elänyt siihen asti tyytyväisenä elämääni, tuntui nyt niin pieneltä koko muun maailman rinnalla.

Suomikeskeisen maailmankuvan mukana katosivat myös turhat ennakkoluulot ja kielimuurit. Opin katsomaan pidemmälle, rajojen taakse, ja ensimmäistä kertaa näin itseni osana suurempaa kokonaisuutta. En ole ainoastaan hämeenkyröläinen, suomalainen, tai edes eurooppalainen – olen myös maailmankansalainen.  Kokemuksesta voin kertoa, että tapani katsoa maailmaa on saanut uusia perspektiivejä, sillä olen oppinut ymmärtämään vieraita kulttuureja ja vaalimaan kulttuuriperintöä osana kansan historiaa. Kun haastattelen ESN-projekteihin osallistuneita opiskelijoita, hollantilainen Talitha den Bok kertoo, että kansainvälisyys on todella tärkeää. ”Se opettaa että maailmassa on muutakin kuin oma kotimaa ja lisäksi voi tavata uusia ihmisiä ja kehittää englannin kieltä. Kansainvälisyys myös avaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia; esimerkiksi nyt minulla on suomalaisia ystäviä, joita en todennäköisesti tuntisi, jos en olisi osallistunut ESN-talvileirille helmikuussa”, hän toteaa.

ESN-opiskelijakonferenssi on järjestön kannalta jokaisen opiskelulukuvuoden kohokohta, jonne valitaan kansainvälisesti aktiivisia, avoimia ja positiivisella asenteella varustettuja opiskelijoita eri jäsenmaista. Viikon aikana luodaan ja vahvistetaan suhteita, tutustutaan maan tapoihin ja vietetään aikaa yhdessä. Vaikka konferenssissa tuotetaan yhteistyössä jotain konkreettista aineistoa kulloinkin vallitsevasta aiheesta pohtien monia kansainvälisiä teemoja, sen pääajatuksena on silti aina pohjimmiltaan hauskanpito ja yhdessäolo kielestä ja kansalaisuudesta riippumatta. Ystävyys ja yhteistyö kulkevat käsi kädessä, ja siksi suhteiden luominen ja ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeää.

Talitha den Bok antaa neuvon kaikille, jotka miettivät vaihtoon lähtemistä tai ESN-projekteihin osallistumista: “Pidä vain hauskaa, ole avoin kaikelle ja kaikille ja astu ulos mukavuusalueeltasi kokeaksesi uusia asioita, koska se on ehdottomasti sen arvoista!”

Miksi et sinäkin lähtisi kansainvälistymään?

Bertta Vikman

Lue lisää

6.12.2017

Ylöjärven lukiolle yrittäjyyden erityinen koulutustehtävä!

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on päättänyt lukioiden erityisen koulutustehtävän luvista ja niihin sisältyvistä valtakunnallisista kehittämistehtävistä. Erityinen koulutustehtävä myönnettiin 75 lukiolle. Valtakunnallinen kehittämistehtävä myönnettiin 11 lukiolle. Päätökset on tehty Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arvioinnin ja opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän esityksen pohjalta.

Yrittäjyyden erityinen koulutustehtävä on myönnetty ensimmäistä kertaa kahdelle lukiolle Suomessa. Toinen tehtävän saaneista on Ylöjärven lukio ja toinen Kansainvälisen liiketoiminnan lukio Helsingin Lauttasaaressa.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan Ylöjärven lukiolla on ”kokemusta valtakunnallisesta kehittämistoiminnan koordinoinnista. Vahvaa osaamista ja luja kehittämisote. Kurssisisällöt sopivat hyvin lukio-opintoihin. Laaja yhteistyöverkosto. Tilat ja maantieteellinen sijainti erinomaisia. Taloustilanne ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Hyvä yrittäjyyden opiskelijoiden määrä.”

Ylöjärven lukiossa on kehitetty yrittäjyyskasvatusta määrätietoisesti jo 12 vuoden ajan. Yrittäjyyslinjan opinnot alkavat syksyllä 2018.

Ylöjärven lukio kiittää luottamuksesta ja ottaa vastuullisen tehtävän ilolla vastaan!

 

Lue lisää aiheesta:

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote
Helsingin Sanomat
Kauppalehti
Aamulehti

Lue lisää

Lisää ajankohtaisia uutisia